Viime viikolla tapahtui taas vaihteeksi se ihme, että Enne haki lelun nätisti tullen viereen istumaan ilman, että pudotti sitä ennen kuin sain sen näppeihini. Paikkakin vaikutti mielestäni loistavalta, mutta vaikea sitten sanoa, kun en tuota tokoa ole harrastanut. Viime viikolla opeteltiin myös maxi-rengas, jonka kuvittelin olevan helppoa. "Kyllähän se sen hyppää, kun osaa mennä medi-renkaallakin aina oikeasta välistä." Heh heh, alihan se meni, mikä myöhemmin ajateltuna oli ihan looginen vaihtoehto ennenhän sukkulan ei ole tarvinnut varsinaisesti hypätä ollenkaan. Pieni pettymys (ja turhautuminen omaan tyhmyyteeni) nousi pintaan ja pidettiin tauko ja tehtiin sitten jotain muuta, että sain koottua itseni. Rengasta alettiin opettelemaan hihnassa. Kaksi treenipätkää ollaan tehty ja jälkimmäisellä uskalsin jo päästää irti hihnasta, eikä juossut ali tai hypännyt sivusta. Enää en usko, että menee kauaa ennen kuin on taas yksi varma este taskussa.
Keinun opettelukin on tuonut uusia tuulia, kun taktiikkaa vaihdettiin. Äänestä Enne ei tosiaan juurikaan välitä, eli liike on pahin. En muista, mitä edellisessä päivityksessä lukee, mutta nykyisin tyttö osaa jo hienosti juosta keinun päähän (tuki alla) ja suostuu jopa leikkimään ylhäällä. Eilen oli vilkas päivä, kun koulua oli kahdeksan tuntia ja illalla piti mennä pitämään treenejä pariksi tunniksi, niin Ennen puuhat rajoittuivat hyvin vähään. Hallille otin sen mukaan, jossa se oli hiljaa tai sitten ei ollut. Varsinkin rataa suorittavien koirien haukunta saa senkin räksyttämään. Isoimman hälinän aikaan tuntui taas, että Enne oli ainut, joka ei haukkunut. Mutta se, mitä piti selostaa oli keinu, jota tehtiin sitten muiden lähdettyä puoli yhdeksän aikoihin. Noin viisi toistoa keinulta ja viimeisenä annoin keinun rämähtää ylhäältä asti (Enne tiesi odottaa, sillä olin vähän kiikutellut sitä keinun päässä) ja se meni oikein hienosti! Ei näkynyt järkytyksen merkkejä tai hämmennystä, heti vaan etutassut keinulta maahan kuten on kaks-kakkonen opetettu ja terävä vilkaisu minuun. Sai palkan nopeasti, en kiusannut paikalla ololla. Eli kyllä keinukin saadaan (varmaan:) kuntoon huhti-toukokuuhun mennessä. Olen niin ylpeä pikku tiikeristäni!
Tänään käytiin kahden ja puolen tunnin lenkillä. Ennellä on tapana tuijotella kaikkia vastaantulijoita ja erityisesti koiria (vaikka ei tosiaan välttämättä hauku niille, vaikka ne haukkuisivat) ja tietysti se turhauttaa, kun muistan miten se joskus kesällä kulki nätisti eteenpäin välittämättä ihmisistä tai kauheasti koirista. Harmittaa, kun ei tiedä, että mikä siinä sitten meni pieleen, kun se uudelleen rupesi toiveekkaana katselemaan vastaantulijoita. Tietysti sitä on tultu rapstutelemaan (jolloin olen ylpeä, mutta samalla toivon, etteivät ne tulisi) ja ehkä sitten vähän liikaakin. Sitä kiinnostavampi vastaantulija, mitä kauemmin katsoo silmiin. Tänään pidettiin kolme lyhyttä toimintataukoa lenkillä ja eipäs enää kahden tällaisen tauon jälkeen keskustassa (joka ei ole kovin ruuhkaisa!) enää katsellut jokaista vastaantulijaa. Jotkut olivat kiinnostavampia kuin toiset.
Edelleen tänään lenkillä käydessä treenattiin seuraamista kaupan pihassa. Ajattelin ottaa vähän haastetta matkaan, koska Ennen seuraaminen on omasta mielestäni hyvä ja koska koira vaikutti innokkaalta toimimaan kanssani (tätä ei tapahdu aina, ja joskus teinityttö on sillä päällä, ettei kiinnosta). Seuraamista harjoiteltiin ihmisten ohi ja kaupan ohi, joissa ensimmäinen sujui loistavasti(!), vaikka vastaantulija oli koiran puolella, eikä kauheasti väistänyt. Kaupan sisätilat näyttivät kuitenkin houkuttelevilta pienoisessa hälinässään, joten siinä tapahtui lyhyt herpaantuminen. Toinen herpaantumienkin tapahtui yhden kerran ihmistä ohittaessa, mutta se oli pieni ja lyhytaikainen, eikä näiden lisäksi mitään moitittavaa ollutkaan. Kovin monta toistoa en ottanut, ettei Enne vain kerkeä kyllästymään. Viimeinen seuraaminen tapahtui kahdella käännöksellä kahden ihmisen ohi, jotka juttelivat sisäänkäynnin vieressä. Enne oli super (ei huomioinut miehiä mitenkään), eikä sen takia sitten jatkettukaan. Käännökset eivät ehkä olleet priimaa, mutta kyllä treenaamisen aikana oli jo nähty hienoja käännöksiä molempiin suuntiin.
Tämän enempää ei kouluttamisesta, mutta muunlainen huomautus tuli mieleen. Enne nimitäin merkkailee nostaen jalkaansa, välillä varmaan muutenkin. Se on hassun näköistä varsinkin silloin, kun tyttö yrittää nostaa jalkaa oikein korkealle :-D. Mistä lie oppinut. Välillä kyllä mietityttää, että pissaako se jalalleen, mutta tuskin ainakaan kovin pahasti.
Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi viikonloppuna mennä Kuopioon veljen luokse katsomaan Viimaa, ja käydä treenaamassa agilityä tämän parivaljakon kanssa. Joka kisaa muuten jo kolmosissa! Viima ei kuitenkaan ole kuin noin vuoden Enneä vanhempi, joten hieno saavutus. Jotenkin kuvittelen Vimpulan aina vanhemmaksi. Kerron sitten seuraavassa päivityksessä, miten siellä meni.
Lisäksi huhtikuussa olisi Tiia Vitikaisen koulutus, joka alkoi nyt houkuttelemaan, kun tehtiin maanantaina Vitikaisen koulutukseen viikonloppuna tehtyä rataa. Oli erittäin kiva, vaikkei tietysti koko rataa harjoiteltu. Lisäksi huhtikuussa Ennenkin pitäisi olla jo niin valmis, että sitä kehtaa näyttää maailmalle, vaikka kyllähän sitä kehtaisi näyttää jo nyt ;)
 |
| Enne the Fox likapyykipesässään (Unohtunut kertoa, että Tampereella kerran vieraillessa juoksi päiväkotipoika meidän perään huutaen "Kettu, kettu!". Äitinsä yritti sitten selittää, ettei se ollut kettu :) ) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti