Koko Kesäkuu pienessä paketissa

Pitkä aika taas viimeisestä viestistä. Tällä hetkellä lomaillaan Ennen kanssa agilitystä (huomenna kolme viikkoa täynnä ja yksi viikko pitäisi vielä jaksaa olla säheltämättä!).

Lomaa ennen kerettiin käydä vielä kaksissa kisoissa. Laukaan kisoista (25.5.14) voitto ja kolmas sijoitus, muttei nollia. Oli kyllä taas niin vähällä :p Ihan pieniä virheitä. Meni itelläkin mäkäräinen silmään, mutta onneksi keppien kohdalla, niin ei sen takia tullut virheitä :D

Laukaan kisoista seuraavana viikonloppuna käytiin Keuruulla näyttelyssä (1.6.). Ennellä oli vanha herra Dusty the Malamuutti mukana näyttämässä miten pitää käyttäytyä. Molemmat olivat hienosti. Dusty sai sertin! Ennellä ei ollut yhtä lahjakasta kroppaa, joten H:n kanssa poistuttiin kehästä. Se oli juuri se mitä me tarvittiinkin. Ensimmäistä kertaa esitin koiran ikinä, ja onneksi oli ihana tyttönen, joka pyrki vain tokon perusasentoon ja omasta mielestään liian kauan seisomista tarjottuaan laskeutui aina täydellisesti jalkoja liikuttamatta maahan :) Kuulin tuomarinkin naurahtavan.

Arvostelu kokonaisuudessa:
"Hieman kevyt ja raajakas kokonaisuus. Kevytpiirteinen, pitkä pää. Kookkaat korvat. Oikea purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Riittävä rintakehä. Luusto voisi olla vankempi. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Riittävä takakulmaus, korkea kinner. Liikkuu takaa ahtaasti, edestä löysin kyynerpäin. Kevyt sivuliike. Häntä nousee liian korkealle liikkeessä."

Olen huomannut itekin, että liikkuu ahtaasti takaa ja hännän asentohan on kanssa ollut tiedossa. Ja korvathan sillä on ihanan isot! Kuulee käskytkin paremmin kun on vielä pystyt :) Kun en mitään koirista ymmärrä niin suurin osa tietysti ihan uutta tietoa. Kaippa se kehittyisi, kun kävisi vaan tarpeeksi katselemassa näyttelyissä muita koiria. Mielestäni Enne oli kuitenkin kaunein ;) Muut olivat liian pieniä ja karvaisia.

Kiitos Terhi kuvaamisesta!

Keuruun jälkeen suunnistettiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Juvalle, josta lähdettiin sunnuntaiaamuna Mikkeliin KK-99 järjestämiin kisoihin (8.6.). Ja viimein kauan odotettu luva kirjattiin kisakirjaan! Ei luva-ratakaan mikään täydellinen ollut. Pientä väärinkäsitystä kolmanneksi viimeisellä esteellä...

Toisella radallakin melkein luva, jostain syystä Enne ei suostunut menemään ekalla yrittämällä keinua loppuun. Pitää laittaa kokemattomuuden piikkiin, osaahan se keinun ei kannata mun huolestua ja tehdä siitä suurta numeroa. Molemmilta radoilta kuitenkin voitto ja kaksi suurta ruokasäkkiä kotiin viemisiksi.

Mikkelin kisojen jälkeen piti aloittaa tauko, mutta tiistaina käytiin vielä säheltämässä jotakin hallilla. Osa syy taukoon oli se, että Enne on tehnyt hyvin töitä (ja tekisi varmasti ikuisesti, jos antaisi) + agilityn sm-kisat olivat seuraavana viikonloppuna, eli omiin kisoihin ei voisi lähteä kuitenkaan. Uudella entistä terävämmällä innolla aletaan treenaamaan sitten tulevaisuutta varten viikon-puolentoista päästä. Seuraavat kisat luultavasti taas Mikkelissä 12. tai 19. päivä. Luultavasti menee tuohon jälkimmäiseen.

Tulevaisuuteen kuuluu lisää jännittäviä aksakisoja, Saarijärven suuri Kaikkien Rotujen Näyttely (haetaan nyt se toinen H :) ja mahdollisesti myös tokokisoja, jos kantti kestää lähteä koittamaan. Meidän seura järjestää möllitokon 10. päivä, joten yritän sinne saada itseni tungettua. Yritän myös laittaa tokoiluvideoitakin, kunhan saisin vain kuvattua (ja myös muuta!?!). Ostin sm-kisoista vihdoin metallisen noutokapulan ja pakko kehua, että Enne osaa jo aika hienosti hakea sitä! Se on hyvin fiksu ja herkkä neiti :)

Lenkillä perjantaina 27.6. kaikkien hurttien kanssa.

Ennellä ollut viime aikoina "kivaa" (ja ei), kun muutin takaisin vanhempien luokse.
Nyt saa olla sitten koirakavereiden kanssa päivittäin.

Kesän avaus

Koivujen lehdet on ihanan vaaleanvihreät, ja viimein on lämmintäkin (eilen 20 astetta, joka ei kylläkään tuntunut niin mukavalta jalisharkoissa)! Tänään käytiin aamulla Ennen kanssa heittämässä kesän ensimmäiset frisbeet ja tekemässä uintikiekat (minä en kyllä uinut). Tyytyväinen koira tuli aamulenkiltä kotiin. Vähän meillä on tuon liitokiekon nappaamisen kanssa harjoittelutarvetta. Itekin voisi opetella heittämään, niin voisi helpottaa asian etenemistä :)

Nyt on se aika vuodesta, kun suunnittelee kesäksi kaikenlaista. Mulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia vaan yleensä juuri tähän aikaan vuodesta tulee ajateltua, mitä kaikkea lupaa kesällä tehdä. Nyt on sellainen tunne, että kyllä tänä kesänä urheilen paljon, mutta loppujen lopuksi siinä käy niin, että töitten jälkeen jaksaa tehdä yhtä vähän kuin koulupäivienkin. Onneksi sain kuitenkin niitä töitä, kun viikko sitten tuntui vielä siltä, että istun katuojassa tämän kesän!

Kaikesta toteutumattomuudesta huolimatta seuraavaksi seuraavan kesän tavoitteet mielivaltaisessa järjestyksessä:

Opetellaan Ennen kanssa pyöräilemään.
En ole ollut vielä varma haluanko opettaa Ennen juoksemanaan pyörän edessä vai vierellä. Tänään päätin sitten lopulta, että kyllä koiran on juostava nätisti vierellä, koska se on luultavasti helpompaa kaikin puolin. Tietämättömyydestä huolimatta olisi pohjatyötä voinut jo tehdä, mutta tänä kesänä se viimein aloitetaan.

Noustaan agilityssä kakkosiin!
Varmaankin se meidän päätavoite. Nyt kun sai töitä, voi olla rahallisestikin ihan mahdollista :-p Lisäksi Pieksämäen kisojen pahamaku on saatava pois, ettei synny kisakammoa, joten seuraaviin kisoihin pakkoilmottauduttu. Eli Laukaan 25. päivän kisoista saa luultavasti lukea seuraavassa viestissä.

Käydään parissa näyttelyssä.
Tulee tapahtumaan. Meidän ekoihin näyttelyihin on jo ilmottauduttu. Nokka kohti Keuruuta 1.6.! Ennen kehäkäyttäytyminen varmasti superb, vaikka ollaankin vähän harjoiteltu. Näyttelyiden tavoitteena onkin vain hakea se hyvä, että saadaan likasta sitten joskus aksavalio.

Käydään paimentamassa.
Viime vuotinen pentutapaaminen oli todella mukavaa tekemistä johtuen varmasti osittain myös hyvästä seurasta. Tänä vuonna olisi tarkoitus päästä edes kerran Ennen kanssa lampaille katsomaan josko siitä voisi ihan oikeasti tulla paimenkoira (käytännössä ehkei vielä, raha ym. asiat huomioiden).

Siinä olikin keskeisimmät koiratavoitteet, lisää listataan, kun ajatus kulkee eteenpäin :)

Kerrankin vähän lyhyempi päivitys. Johtuu varmaan siitä, että läväytin aivoni pihalle edellisessä viestissä :)

Kisajännitystä x2

Yllättävää. En jaksanut kirjoittaa tänne kisojen jälkeen.

Meidän ekat viralliset kisat oli tosiaan Jyväskylässä 24.4., jossa suoritettiin agility- ja hyppyrata. Ensimmäisenä piti tietysti unohtaa ottaa naru mukaan, eihän tollaset metsäläiset sellaisia tarvitse. Muistin sitten puolessa välissä matkaa, että kotiinhan se jäi. Onneksi matkaan ei mene yhteen suuntaan kuin sellaiset 20-30 minuuttia, että ehdittiin vielä kääntyä takaisin. Kyllä ärsytti ja haukuin itseni monta kertaa matkan aikana.

Ratoihin olen erittäin tyytyväinen edelleen. Nollia ei tullut, mutta yhteistyö sujui. Ainakin radalla. Radan ulkopuolella Enne oli niin kauan nätisti kunnes tajusi, mitä hallissa tehtiin. Koira näytti hassulta, kun se ihmetteli, että mikäs meno täällä on. Ekan radan jälkeen ei sitten kuunnellut radan laidalla oikein mitään, hyvä jos tohti leikkiä. Komensi innokkaasti radalla haukkuville koirille (tai minulle), että rata on vain hänen ja hänen pitää päästä jo töihin.

En myönnä, että olisi kauheasti jännittänyt, mutta radalla huomasi, että jännitys näkyi jatkuvana kehumisena. Ennekin hämääntyi tästä käytöksestä ja luuli, että kontaktit kaatuvat alta. Meni sitten keinun ja puomin harvinaisen varovasti. Ei ollut vaikea rata, mutta luottamus itseen ja koiratuntemus tuntuivat kadonneen rataantutustumisessa. Onneksi edellisenä päivänä olin päättänyt, että kisojen ensisijainen tavoite oli nähdä miten Enne käyttäytyy kisahälinässä, ohjata säheltämättä ja valita radalta yksi kohta johon todella keskittyy.

Rata meni sitten näin:

Vähän tietysti ekan riman pudotus harmitti. Ahne-Enne yrittää hypätä aivan liian kaukaa...

Hyppyradalla ajattelin tulevan ongelman keppien jälkeen, kun piti ehtiä koira ohjaamaan suoran putken jälkeen aidalle. Otin sitten etumatkaa kepeiltä, mutta etumatkani vuoksi epäilen, että Ennelle tuli kiire perään, josta riman pudotus. Ensimmäinen rimahan oli pudonnut esteellä 4, josta myöhemmin videolta analysoidessani huomaan, että olin koiran edessä, eli vähän väärin ohjattu.


Video:

Radoissa oli kuitenkin niin paljon hyvää (esim. superhienot kepit), että muutamat pudotukset eivät paljoa painaneet (hitusen ehkä kuitenkin:). Lisäksi hyppyradalla päivän paras etenemä 5,22 m/s (käytiin illalla 3. luokan kisoissa, joissa veli kisasi, niin tuli tarkistettua päivän kaikki etenemät). Ja tuosta olisi vielä kurveja voinut ottaa poiskin, jos osaisi vain ohjata :-p


Kisajännitys 2

Jyväskylän kisojen jälkeen ilmottauduin seuraavan lauantain (3.5.) Pieksämäen kisoihin, mikä tuntuu jälkikäteen virheeltä. En ollut kerennyt viikolla keskittyä kisoihin yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, en ollut miettinyt tavoitteita kuin että samat kuin edellisellä kerralla, eikä jännittänyt edellisenä iltana yhtään. Tunne oli lähinnä lattea, "mennään nyt suorittamaan parit radat"-tyyppinen fiilis. En tiedä oliko tämä syynä täydelliseen epäonnistumiseen, vai oliko syynä ensimmäisen radan omaa tyhmyyttä otettu hylky, mutta kaksi viimeistä rataa tuntuivat täysiltä katastrofeilta. Enne ei tuntunut kuuntelevan, eikä yhteistyöstä ollut tietoakaan. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, etten edes halua tehdä koiran kanssa yhteistyötä (lähinnä agilityssä, tokossa on itse niin peukalo keskellä kämmentä, että vaikka koiran virheet johtuvat omasta epätäydellisyydestä, niin jossain vaiheessa vain kyrsiintyy siihen, ettei koira tajua, mitä siltä halutaan, vau mikä koirankouluttaja...). Kolme hylkyä siis haettiin Pieksämäeltä. Meidän hienot kepitkin oli ekaa rataa lukuunottamatta ihan kuraa, mikä ehkä vaikuttaa siihen minkä vuoksi ei mitään hyvää meinannut löytyä koko päivästä. Loppu viikonloppu menikin masentuneena telkkaria katsellessa. Ennekin huomasi huonon mielialani, vaikken sitä koiraan purkanutkaan. Katsoi aina varovasti koirat luimussa ja lähestyi jotenkin anteeksipyytävästi. Huoh, kyllä tuntui sillä hetkellä, että haluan jättää koko leikin kesken.

Video tapahtuneesta:

Listasin sitten väkipakolla kolme hyvää asiaa meidän radoista:
- Ensimmäinen rima ei tippunut millään radalla (johtuneeko siitäkin, että rimat olivat vain 55?)
- Pidin pääni toisella radalla ja otin hylyn korjatakseni aan virheellisen alastulon (onko tästä sitten hyötyä tulevaisuudessa, niin sitä väitetään)
- Enne hyppäsi hyvin muurin viimeisellä radalla (+ olin ennen koiraa maalissa, onko sitten hyvä asia vai ei?)

+ Eka rata meidän normaalia yhteistyötä, hyvät ja nopeat kontaktit, eikä kepeilläkään virhettä.

Jälkikäteen huomasin myös, ettei viimeisestä radasta tullutkaan hylkyä, mutta suoritus oli kyllä hylyn arvoinen, ettei se vaikuta oikeasti mihinkään.

Sitten vielä nopeasti:
Käytiin kasvattajatapaamisessa viime lauantaina (10.5.), jossa ideana oli tokoilla. Tokoilu on maistunut vähän puulta viime aikoina, mikä varmasti näkyy edellisissä viesteissä. Nyt on sitten jonkinlainen himmeä tokoiluintokipinä sitten syttynyt, kun sai taas neuvoja fiksummilta ohjaajilta :) Muutenkin meininki oli rentoa, ja siis aivan erilaista kuin siinä tokoryhmässä missä kerran kävin ja jossa oli tarkoitus alkaa käydä säännöllisesti. Nyt tuntuu ihan mahdolliselta, että joskus (kaukaisessa tulevaisuudessa) voisi käydä kisaamassa tottelevaisuuttakin. Vielä on kuitenkin jonkin verran pitkä matka, vaikka ehkä alokasluokan liikkeet jotenkin hapuilevasti osataankin. Pitää yrittää laittaa tänne välillä muitakin kuin aksavideoita...

Valmennus ja pientä kisajännitystä

Ensimmäisenä se tärkein eli mites se Vitikaisen koulutus meni. Meillä oli pienessä hallissa kaksi treeniporukkaa, joista toiset treenasivat keppejä ja kontakteja ja meille rataharjoittelijoille oli 36 esteen hyppyrata (ratapiirros vasemmalla). Tuli käytyä rata läpi vain pariin kertaan, enkä sitten muistanut edes sitä vähää, mitä piti tehdä. Tehtiin Ennen kanssa tietysti rata pätkissä. Todella hyödyllinen treeni! Varsinaisesti ei siinä mitään suurempia ongelmia ollut, lähinnä vain oma liikkuminen on ongelmana, kun välillä liikun liian hitaasti ja toisinaan taas liian nopeasti. Oma tehtäväni on oppia lukemaan paremmin rataa (mikä on tietysti itsestäänselvyys). Kysyin lopussa kouluttajalta, mitä mieltä hän on Ennen rimojen pudottelusta, mutta ilmeisesti ei sillä kerralla ollut rimoja tiputellut normaalia enempää. Käski kuitenkin nostaa rimat jo 60 cm, kun koira on jo puolitoista vuotta. Minusta Enne on vaan niin pieni, että en haluaisi kuluttaa sitä hypyttämällä niin isoja. Ollaan kuitenkin nyt parina viime treeninä nosteltu rimoja ylemmäs, enhän mä voi sellaisen auktoriteetin neuvoa sivuuttaa. Muuta kommenttia Ennestä oli, että on erittäin lupaava ja hyvällä tavalla "hullu". Kohtalaisen kova ohjattava, joka ei anna anteeksi virheita, ja joka työskentelee raivolla  :-D En olisi itse osannut sanoa paremmin.

Alla videot koko valmennuksesta.

Ollaan yritetty vähän petrata tokoilun ja temppujen saralla. Toisaalta se on jäänyt tosiaan melkeinpä yritykseksi. Tokoilu ei vaan ole meidän juttu, ja koen haastavaksi palkata lelulla temppuja opeteltaessa. Enne ei jaksa keskittyä. Sain viimein kokeiltua kissanruokaa, enkä huomannut koirassa mitään kovin suurta ihastumista. Meidän muut koirat olisivat varmaan jo kiivenneet puuhun sen herkun perässä. Paitsi tietysti Koopo, joka kiipeäisi varmaan muutenkin, jos vain keksisi pyytää. Osalta varmaan näissä on sekin, ettei tokoilun ja temppujen opettaminen ole niin luontaista ja innostavaa itsestäni, joten eihän koirakaan silloin ymmärrä mikä idea niitä on tehdä. Osaahan Enne jo kuitenkin varmasti enemmän kuin perus-sohvakoirat, joten ei tässä ihan metsään olla menty. Yritetään nyt vain petrata tässä asiassa edelleen.

Eilen käytiin taas kävelemässä Haikanniemessä, jossa harjun molemmin puolin kimmelsi vesi. Oli erittäin hieno ilma: aurinkoinen ja hieman tuulinen. Vesipeto olisi tietysti halunnut uimaan, mutten ihan vielä anna lupaa. Muutenkin oltiin menossa sen jälkeen jalkapalloharkkoihin, jonka ajan Enne joutui odottelemaan nätisti autossa. Pitäisi saada tytölle kaveri, kun ei musta ole sitä juoksuttamaan metikössä. Koirakaverin kanssa saisi kisailla vapaana, mutta pelkän omistajan kanssa ravataan vaan edellä ja pysähdytään jossain vaiheessa odottamaan, kun se sieltä yrittää raahautua perässä. Vielä joutuu kuitenkin muutaman vuoden odottamaan, että on elämä järjestyksessä toiselle koiralle. Itse en ole sitä mieltä, että kaksi koiraa menee siinä missä yksikin.

Agilityssä ollaan nyt ilmottauduttu ensimmäisiin kisoihin ja lauantaiaamuna nokka kohti Jattilaa! Painajaisia on tullut nähtyä, mutta päivänvalossa nämä "enneunet" eivät pelota. Edellisellä kerralla oli jotain ongelmia aalla, ja ongelmat jatkuivatkin pari viikkoa, mutta kiltillä asenteella ja palkkauksella syntyi tulosta ja tämä ongelma on historiaa (toivottavasti pysyykin siellä). Kaikki palaset on kuitenkin suhtkoht kohillaan, joten ei meillä pitäisi lauantaina mitään hätää olla kunhan vain oma pää kestää. Vai kestääkö?

Pääasiassa taas aksaa ja Ennen hehkutusta :)

Niin se kevät ehti vain tänne tupsahtaa ennen kuin jaksoin taas ruveta väsäämään jonkinlaisia kuulumisia. Erittäin huono talvi tänä vuonna, kun ei jäälläkään kerennyt kovin monta kertaa käydä pyörähtämässä. Kuopiossa kerran, Vertaalassa pari kertaa muiden koirien kanssa ja Saarijärvellä ei taidettu käydä kuin kahdesti (joista toisella kerralla opeteltiin jättämään rauhaan jäälle heitellyt särjet:). Viime vuonna lupasin pikkupennulle, että seuraavana vuonna mennään kiertämään sitten oikein pitkä lenkki, niin saa juosta kyllästymiseen asti vapaana. Eipä käyty, mutta toivon, että on totta, etteivät koirat osaa harmitella sitä mistä ovat jääneet paitsi...

Tekstiin mitenkään liittymätön kuva :) Enne melkein 1,5 v.

Ennen toiset juoksut alkoivat 17.3.eli tasan 9 kuukautta ensimmäisistä. Jos tyttö on yhtä täsmällinen seuraavien kanssa, niin Joulun saa viettää verisiä housuja pesten. Hassua on ollut huomata, miten Ennen mieliala on vaihdellut juoksujen aikana. Viikkoa ennen vuodon alkamista neiti oli kauhean herkkä, ja siinä vaiheessa tuntui, ettei keinun opettamisesta tule mitään. Mutta. Samana päivänä kun vuoto alkoi käytiin treeneissä ja Enne oli täydessä tulessa! Keinu mentiin sinä päivänä ekaa kertaa ilman helpotuksia : D Ja nythän se sen osaakin. Tullut myös todistettua, että juoksut on enemmänkin urosten kuin narttujen ongelma. Ei Enne ainakaan ole yhtään tottelematon tai yritä päästä käymään vieraissa. Vähän äkeämpi siitä on kyllä tullut toisia koiria kohtaan, painosanalla vähän.

Tokoilu on "vähän" taas unohtunut, kun agilitykisavalmius on ollut niin lähellä. Tällä viikolla olen sitten vähän yrittänyt muistutella taas näitäkin asioita kuten myös temppuja. Lähinnä harmittaa, kun liikkeestä maahan ei enää meinaa onnistua ollenkaan. Pienenä Enne osasi sen niin hienosti, sitten opeteltiin liikkeestä seisomista, ja nyt tarjoaa aina seisomista, vaikka käskysanatkin on ihan erilaisia. Kai se treenamalla sitten kuitenkin selkeytyy. Koulutusta hieman hankaloittaa se, ettei Ennelle meinaa edelleenkään oikein kelvata herkut, tai ainakaan se ei näytä niistä kauheasti nauttivan. Nyt on tajunnut sen hienouden, kun koiraa voi palkata myös herkuilla --> menee muuten paljon vähemmän aikaa ja energiaa. Tuttu ehdotti, että kokeilisin kissanruokaa, koska se on todettu sellaiseksi ihmeaineeksi, ettei mikään koira sitä pysty vastustamaan. Purkki on hankittu, mutta kokeiltu ei vielä olla. Tarkoitus olisi kuitenkin testata tässä joku päivä...

Tänään aamulla käytiin aamulenkillä metikössä, jossa ensimmäistä kertaa yritin aktivoida koiraa piilottamalla ruokaa sammaleeseen tai mihin nyt vain keksinkin. Liekö herkut olleet pahoja (omaa ruokaa, söi aamupalan samalla:), koska ei näyttänyt erityisen innostuneelta. Tai sitten siihen pitää vain totutella. Kaikki nappulat kuitenkin etsittiin, mitkä oli varvikkoon joutunut. Tätä kokeillaan uudestaan. Olisi niin kiva, että koira saisi etsiä ruokansa, niin saisi aamuisin edes vähän käytettyä energiaansa ennen kuin joutuisi jäämään yksin kotiin. Eihän Enne enää mitään pahaa tee, että tavaroiden takia ei tällaista tarvitsisi tehdä. Tosin kaikki tavarat on kyllä jo koiransyömiä ja ns. kaatopaikkakamaa :)

Enne on nyt viimein päässyt harrastamaan vetojuoksua. Kahdesti ollaan käyty juoksemassa pidempi lenkki (n. 12 km) ja tällainen onnistui ihan yhtä hyvin kuin lyhyemmätkin juoksupätkän, joita ollaan harjoitusmielessä tehty. Enne pitää juoksemisesta, eikä sitä varsinaisesti vetämiseen tarvinnut opettaa, vaikka pannassa kävellessä ei saakaan vetää. Raitapaita tajuaa jo, että valjaissa on ihan eri meininki kuin pannassa. Ei alkumatkasta kävellessäkään tee muuta kuin nenäpitkällä vetää eteenpäin. Kova kiire sillä on, mutten osaa sanoa minne :) Suurimman osan ajasta veto on myös hyvin tasaista, vaikka joustoa ei meidän systeemissä vielä olekaan. Pitäähän se tietysti hankkia, kun on rahaa. Tyttö osaa myös nuuskia ja pissiä vain silloin, kun pidetään kävelytaukoa. Pari kertaa sitä on tietysti joutunut kannustamaan mukaan, mutta ei ole niin itsepäinen kuin Koopo, joka paskalle jäädessään myös jäi. Ei sitä vetämälläkään saanut pois. Seuraavaksi pitää opetella kulkemaan pyörällä, mutta saa nähdä mitä siitä sitten tulee, kun laiskana en ole jaksanut tehdä yhtään alkutyötä. Juoksu riittää meille tähän hätään.

Seuraavana lauantaina on viimein Vitikaisen koulutus! Mä en ole ikinä ollut missään "koulutuksissa", vaikka viikkoryhmässä olen treenannut melkein seitsemän vuotta melkein tauotta. Eli pakko myöntää, että ihastuttaa ja jännittääkin. Tietysti tavoitteena on ottaa niin paljon neuvoja ja ideoita vastaan kuin vain pää kestää. Ja vitsit miten ylpeä mä olen mun formulastani! Ennen kanssa ollaan treenattu nyt maksimuurikin (jota se ei pikku koirana vielä hyppää takaakiertona, mutta yrittää aina parhaansa!), joten me ollaan ihan kisavalmiskoirakko! Tällä viikolla kävin kylläkin tekemässä ratatreenin, jossa aa:n alastulo tuotti ongelmia. Koira jäi aa:n korkeimmalle kohdalle, ja se piti pyytää alas. Onneksi huomenna on ainakin vielä treenit ja sitten jos siellä näyttää olevan ongelmia, niin viikolla pidetään yhdet lyhyet aa-treenit. Yritän kuitenkin antaa mahdollisimman paljon lepoa, että Enne olisi sitten parhaassa kunnossa sunnuntaina.

Edellä mainittu ongelma keskiviikon treeneissä. Sinne jäi ja alas tuli vasta minuutin-parin päästä.

Opin tänään uuden jutun: tänne voi laitta videoitakin! :) Alla keskiviikon ratatreeni, aa:lla näkyy jo ongelma, mikä tämän radan suorittamisen jälkeen muuttui pahempaan, kun otettiin aa:ta irtona. Huomatkaa radalla aa:n jälkeinen täydellinen "mikälie"! Paremmin ei olisi voinut kääntyä!

Tämän viikon keskiviikkona oli juhlapäivä: kuukausi ennen ensimmäisiä kisoja (mahdollisesti)- päivä :) Koira on kyllä jo paketissa, kuten edellä on pariinkin otteeseen huomautettu, mutta saa nähdä miten koulu (ihan niin kuin välittäisin) ja oma psyykkinen puoli on sitten, kun on aika ilmottautua. Eipä mitä. Pakkohan se on kisoihin mennä, niin kuin on agilityn vuoksi alettu vuoden alusta käymään salilla ja juoksulenkeillä (jalkapallosta, kun oli taukoa...). Kaikki se "vaiva" jonka tämän lajin eteen laittaa, niin ei sitä voi nyt (vielä ainakaan:) tehdä turhaksi. Velikin sai sheltilleen ensimmäisen hyppysertin viime viikonloppuna. Kyllähän mekin siihen pystytään!! Jos ei vielä, niin opitaan enemmän, hiotaan enemmän tekniikkaa, hankitaan parempi kunto, pidetään enemmän hauskaa, niin kyllä sitten jossain vaiheessa tulee tavoitteet saavutettua!!

Tähän mahtipontiseen lauseeseen on hyvä lopettaa : D

Kuopio, Tre, koti ja möllit

Kuopion reissu sujui onnistuneesti! Käytiin treenaamassa aksaa lämpimässä sisähallissa ulkolämpötilan ollessa -20 astetta. Siellä oli rata valmiina, niin treenattiin sitten sitä. Ennen kanssahan on vielä niin paljon treenaamista, että melkein minkälainen rata tahansa kelpaa meille. Tavoitteena olin kuitenkin päättänyt treenata keppejä, kun kerrankin oli apupalkkaaja mukana. Ja on kyllä sanottava, että tämän jälkeen usko likan keppeihin nousi. Teki niin hienon avokulman että! Muutenkin oli tietty kivaa. Välillä oltiin molemmat koirakot radalla, muttei ne oikein edes tajunneet, että kaverikin oli radalla :) Keinun meinasin taas möhliä, mutta onneksi muutamalla toistolla sain sen sellaiseksi kuin olikin... Tyhmä minä...
     Seuraavana päivänä käytiin jäällä, jossa Enne sai kyllä irroitella (melkein) tarpeeksi. Viima ei jaksanut leikkiä loputtomiin, vaikka takaa-ajo alkoikin hyvin. Pitkään ne leikkivät, osittain siitä syystä, että Enne antoi vähän tasoitusta ja antoi toisen välillä saada kiinni. Ennen laukka oli lähinnä iloittelevaa pomppulaukkaa kuin kiitoa :) Hirevän kylmä ja kaunis päivä, joten ihania kuvia tuli monta sormien jäätymisen kustannuksella.

Joutsenkaula

Taistelevat koppelot

Lumiriemua

Kuopion reissun jälkeen oli vuoro lähteä seuraavana viikonloppuna sitten Tampereelle Siirin ja Hannibalin luo. Edelleen oli hirmu kylmä, mutta erittäin kaunista oli ajaa kimaltelevissa maisemissa. Siirin luona koirajuttuja oli lähinnä vierailut koirapuistossa ja eläinkaupassa (Enne muuten painaa tällä hetkellä 16,5 kg). Joskus aikoinaan, kun Tiitu sai kettusyyhyn luultavasti koirapuistosta vannoin, etten enää koskaan käy niissä, mutta eihän sitä voinut pitää, kun parhaimmillaan on hyviä sosiaalistamispaikkoja. Huonoimmillaan taas sitten eivät... Ennellä on aina tapana ensin pitää vähän puoliaan ja murista ja näykätä uuden tuttavan läheltä, mutta parin minuutin jälkeen rupeaa jo leikkimään. Varmaan epävarmuuttaan näyttää kaapin paikan, kun tunkevat naamaan kiinni. Muutenkin ilmeisesti on vähän epävarma näissä tilanteissa, vaikka kuitenkin tykkää saada uusia leikkikavereita. Hannibal on paljon rennompi, mutta lopulta se jää kakkoseksi, kun isot koirat unohtaa sen ja alkaa leikkiä Ennen kanssa. Tulee vähän paha mieli, kun katselee kuinka se yrittää leikkiä koirien kanssa, jotka ei edes huomaa sitä :( Mutta se on sitkeä pikkukoira, joka ei jostain syystä halunnut enää leikkiä ihanan tyttökoirani kanssa.

Ihana huomata kuinka kontaktihakuinen Enne on, kun totteli koirapuistossa niin hyvin. Välillä se ei kyllä tehnyt muuta kuin tuijotti mua, eikä tajunnut leikkiä ja juosta muiden kanssa, mikä harmitti siinä mielessä, että kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus. On se kyllä kiva, että pentupentuvaihe on ohi, eikä tarvitse enää käyttää kekseliäisyyttä miten saisi koiran kiinni :) Eräs mäykin (7 kk) omistaja lässytteli siellä koiralleen ja yritti ottaa sitä kiinni melkein koko sen ajan, kun se oli siellä meidän kanssa samaan aikaan, mikä oli ehkä noin 5-10 min. Me oltiin sitten jo lähdössä, niin mun ei tarvinnut kuin kutsua Enneä ja laskea pantaa, niin kohta oli koira remmissä :) Huomautettakoon, ettei Siirilläkään juuri sen kauemmin mennyt. Lähdettiin sitten pois, eikä jääty katsomaan kuinka kauan vikkeliä mäykkejä joutuu metsästämään.

Tampereelta tultiin pois lauantai-iltana, ja sunnuntaina oli luvassa möllikisat. Ajattelin, että uskaltaa mennä jo Ennen kanssa maksiluokkaan, kun tämänkertainen tuomari oli luvannut, että tosimölli- ja mölliluokassa estekorkeus on vain 45 cm. Hyppäähän se treeneissä jo 50, mutta tahtoo huonoina päivinä vaan vedellä kaikki alas. Molemmissa luokissa tuli hylyt, mutta tietysti minun virheistä, Enne oli mahtava! Osasi pöydänkin, vaikkei olla harjoiteltu sitä kuin ulkona kivillä ja sellaisilla. Omasta luottamuksen puutteesta johtui, että sai pöydältä vitosen, kun sanoin sille "odota", kun oli hyppäämässä. Kilttinä koirana tietysti ei hypännyt vaan kääntyi takaisin, mistä tietysti piti sitten selitellä sille kirkkaalla äänellä, että oikein teki. Varsinainen hylky tuli tällä mölliradalla siitä, että loppu oli melkein sama kuin tosimölliluokassa, mutta yhtä estettä ei menty, mutta tottumuksesta ohjasin koiran sitten putkeen. Eli todellakin ohjaajan virhe! Mutta todella tyytyväinen olin kisakokemukseen. Koira hyvä, ohjaaja huono :-D Seuraavana päivänä katselin sitten tuloksia netistä, niin Enne oli tosimölliluokassa viisi sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopein, ja mölliluokassa viisi sekuntia huonompi kuin nopein (ollen kuitenkin toiseksi nopein). Mutta ottaen huomioon, että mölliluokassa hävittiin kolmosissa kisaavalle koirakolle ja että mä pysäytin koirani puomilla kohtalaisen pitkäksi aikaa ja pöydällä tuli se kielto ja lopussa vielä yksi ylimääräinen putki, niin pakko kyllä sanoa, että nopeudessa oltaisiin voitettu, vaikkei taidossa ihan vielä :)

Agilitystä vielä sen verran, että Ennen keppitekniikasta ei tullut kauhomista, vaikka koetin sitä jossain vaiheessa vahvistaa. Moottori löytyi yhtäkkiä (kirjaimellisesti! yhdessä treenissä menikin paljon nopeammin kuin edellisissä), joten ajattelin, ettei tekniikalla sitten väliä. Vauhtiahan me tässä halutaan, ja tämä vauhti sopii oikein hyvin :) Vähän mennyt kepit huonompaan suuntaan, kun yksin treenatessa on se huono, että ei ole apupalkkaajaa, niin tullut pari kertaa palkattua väärästä. Ykkösluokan kepeiksi ne kelpaa, mutta kakkosiin pitäisi sitten hioa kulmia ym.
     Rengas menee jo sujuvasti ja maxi-pituuden hoidin alta pois yhdellä treenikerralla, mitä tietysti pitää tehdä vielä, mutta ykkösissä ei pituudelle nyt mitään ihmeitä tarvita, kun vain hyppää yli. Suurin ongelmahan siinä oli se, että Enne hyppäsi pituuden aivan liian aikaisin. Ponnareilla tuntuu kaikki hoituvan kuin itsestään.
     Joten siis tällä hetkellä keskitytään eniten keinun opettelemiseen, koska siinä on suurin työmaa. Mä en vain osaa opettaa sitä. Enne "pelkää" edelleen sitä, kun se lähtee alta. Olen kuitenkin mennyt asiassa eteenpäin, koska en näe järkeä junnata paikoillaankaan, kun se ei miksikään muutu. Tehtiin tämän viikon keskiviikkona sellaista, jolle keksin nimeksi keinurallin. Laitoin kaksi putkea ja niiden väliin keinun, jossa oli alla maxi-pöytä ja medi-muurinpalikka, ettei ihan järkyttävästi kiikahda, ja sitten vain annettiin mennä. Tänään käytiin hallilla kävellen (meni tunti ja kymmenen min suuntaansa) ja tehtiin keinua samalla korkeudella. Tuntuu, että helpottaa, kun pääsee vauhdista keinulle, eikä tarvitse pysähtyä sinne päähän. Palkkaan aina kun koskee kontaktiin. Vähän näytti hurjalta yhdessä vaiheessa, kun hyppäsi jo ennen kontaktia pöydälle ja siitä alas. Tehtiin sitten ilman kiihdytysestettä alussa, että keskittyisi. Mä luulen, että tämä keino on ihan hyvä, mutta vasta myöhemmin voin varmaksi sanoa. Sen kuitenkin tiedän, että seuraavan koiran kanssa en tee näin, vaan jotenkin fiksummin.

Käytiin viime viikonloppuna rallytokotreeneissä ensimmäistä kertaa ikinä. Oli ihan hauskaa. Enne ei vain ensin tajunnut, että miksi sen pitää tehdä jotain tyhmää vierellä oloa, kun me ollaan hallilla. Kaksi kertaa suoritettiin rakennettu rata, ja toisella kerralla se keskittyi jo muhun paljon paremmin. Edelleen se mietti minne putkeen voisi lähteä. Ei selvästikään ole tottunut siellä tekemään lähityöskentelyä :) Pari kertaa olen kyllä hallilla käydessäni tokoillut, mutta palkaksi on aina saanut mennä putkeen. Se oli parempi palkka kuin pelkkä lelu.

Enne on alkanut hakemaan hienosti lelua. Osaa tulla nätisti oikein viereenkin, mutta mukeltaa esinettä niin paljon, että en oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Ostin Kuopiosta noutokapulan, jota likka ei ensin voinut hakea, koska sehän ei ole lelu, jota vedetään, ja sitten kun toi niin järsi aina ja useimmiten otti reunasta kiinni. Tätä pitää pohtia, että miten jatkan eteenpäin, mutta enköhän mä lopulta jotain keksi tai jos en minä, niin sitten joku viisaampi. Paras palkka sille tosiaan on agilityputki, joten pitää varmaan noutotreenit pitää hallilla.

Muuta ei olla oikein tokoiltu, mitä nyt aina silloin tällöin vähän. Ja vähän opeteltiin hyppyä ja kaikenlaista muutakin, joista tuli selväksi, etten osaa opettaa :) Temppujakaan ei ole suuremmalti tehty, hyppää syliin jo paljon paremmin kuin ennen ja joskus jopa kohtalaisen korkealle, ettei tarvitse sitä lattianrajasta napata. Uusin temppu on se, että osaa pudistaa päätä, kun kysyy "oletko tuhma tyttö?". Ihan hieno ja käytännöllinen temppu mielestäni :) Muuta ei tule juuri tällä hetkellä mieleen.

Tulevaisuus tuo varmasti tullessaan nyt ainakin sen Vitikaisen koulutuksen. Ilmottauduttiin sitten siihen, varsinkin kun sillä hetkellä keinun oppiminen näytti täydeltä mahdottomuudelta. Sitä ennen on kuitenkin paljon treeniä ja varmaan parit möllit. Yritän pitää tyttöä silmällä, että miten jakselee, että pidetäänkö missä vaiheessa tauko. Joulun aikaan sillä oli kyllä melkein kahden viikon loma, mutta en halua sitä kuitenkaan rikkoa, kun treenaus vain kovenee (lähinnä treenit viikossa, ei niinkään treenikerran tunnit). Alkuperäisen suunnitelman mukaan seuraava tauko pidetään, kun ollaan noustu kakkosiin, mutta... heh heh... voihan sitä aina suunnitella :- D

Käytiin viime kuussa myös Vilin luona leikkimässä, myös Huli sai seurustella tytön kanssa.

Can´t resist ;)

Sitä ja tätä

Koulu alkoi eilen pitkän loman jälkeen, joka ei kuitenkaan tuntunut lomalta (loman aikana piti tehdä kaksi kohtalaisen isoa kouluhommaa). Enne jäi taas kiltisti odottamaan kotiin, kun emäntä kävi masentumassa aloitustunneilla. Tuoleiin ja sohviin se on pentuajoiltaan jättänyt jälkensä, mutta välillä mietityttää, että pureskeleeko se vieläkin, jos joutuu olemaan pitkään yksin. En osaa päättää kasvavatko jäljet...

Viime viikolla tapahtui taas vaihteeksi se ihme, että Enne haki lelun nätisti tullen viereen istumaan ilman, että pudotti sitä ennen kuin sain sen näppeihini. Paikkakin vaikutti mielestäni loistavalta, mutta vaikea sitten sanoa, kun en tuota tokoa ole harrastanut. Viime viikolla opeteltiin myös maxi-rengas, jonka kuvittelin olevan helppoa. "Kyllähän se sen hyppää, kun osaa mennä medi-renkaallakin aina oikeasta välistä." Heh heh, alihan se meni, mikä myöhemmin ajateltuna oli ihan looginen vaihtoehto ennenhän sukkulan ei ole tarvinnut varsinaisesti hypätä ollenkaan. Pieni pettymys (ja turhautuminen omaan tyhmyyteeni) nousi pintaan ja pidettiin tauko ja tehtiin sitten jotain muuta, että sain koottua itseni. Rengasta alettiin opettelemaan hihnassa. Kaksi treenipätkää ollaan tehty ja jälkimmäisellä uskalsin jo päästää irti hihnasta, eikä juossut ali tai hypännyt sivusta. Enää en usko, että menee kauaa ennen kuin on taas yksi varma este taskussa.

Keinun opettelukin on tuonut uusia tuulia, kun taktiikkaa vaihdettiin. Äänestä Enne ei tosiaan juurikaan välitä, eli liike on pahin. En muista, mitä edellisessä päivityksessä lukee, mutta nykyisin tyttö osaa jo hienosti juosta keinun päähän (tuki alla) ja suostuu jopa leikkimään ylhäällä. Eilen oli vilkas päivä, kun koulua oli kahdeksan tuntia ja illalla piti mennä pitämään treenejä pariksi tunniksi, niin Ennen puuhat rajoittuivat hyvin vähään. Hallille otin sen mukaan, jossa se oli hiljaa tai sitten ei ollut. Varsinkin rataa suorittavien koirien haukunta saa senkin räksyttämään. Isoimman hälinän aikaan tuntui taas, että Enne oli ainut, joka ei haukkunut. Mutta se, mitä piti selostaa oli keinu, jota tehtiin sitten muiden lähdettyä puoli yhdeksän aikoihin. Noin viisi toistoa keinulta ja viimeisenä annoin keinun rämähtää ylhäältä asti (Enne tiesi odottaa, sillä olin vähän kiikutellut sitä keinun päässä) ja se meni oikein hienosti! Ei näkynyt järkytyksen merkkejä tai hämmennystä, heti vaan etutassut keinulta maahan kuten on kaks-kakkonen opetettu ja terävä vilkaisu minuun. Sai palkan nopeasti, en kiusannut paikalla ololla. Eli kyllä keinukin saadaan (varmaan:) kuntoon huhti-toukokuuhun mennessä. Olen niin ylpeä pikku tiikeristäni!

Tänään käytiin kahden ja puolen tunnin lenkillä. Ennellä on tapana tuijotella kaikkia vastaantulijoita ja erityisesti koiria (vaikka ei tosiaan välttämättä hauku niille, vaikka ne haukkuisivat) ja tietysti se turhauttaa, kun muistan miten se joskus kesällä kulki nätisti eteenpäin välittämättä ihmisistä tai kauheasti koirista. Harmittaa, kun ei tiedä, että mikä siinä sitten meni pieleen, kun se uudelleen rupesi toiveekkaana katselemaan vastaantulijoita. Tietysti sitä on tultu rapstutelemaan (jolloin olen ylpeä, mutta samalla toivon, etteivät ne tulisi) ja ehkä sitten vähän liikaakin. Sitä kiinnostavampi vastaantulija, mitä kauemmin katsoo silmiin. Tänään pidettiin kolme lyhyttä toimintataukoa lenkillä ja eipäs enää kahden tällaisen tauon jälkeen keskustassa (joka ei ole kovin ruuhkaisa!) enää katsellut jokaista vastaantulijaa. Jotkut olivat kiinnostavampia kuin toiset.

Edelleen tänään lenkillä käydessä treenattiin seuraamista kaupan pihassa. Ajattelin ottaa vähän haastetta matkaan, koska Ennen seuraaminen on omasta mielestäni hyvä ja koska koira vaikutti innokkaalta toimimaan kanssani (tätä ei tapahdu aina, ja joskus teinityttö on sillä päällä, ettei kiinnosta). Seuraamista harjoiteltiin ihmisten ohi ja kaupan ohi, joissa ensimmäinen sujui loistavasti(!), vaikka vastaantulija oli koiran puolella, eikä kauheasti väistänyt. Kaupan sisätilat näyttivät kuitenkin houkuttelevilta pienoisessa hälinässään, joten siinä tapahtui lyhyt herpaantuminen. Toinen herpaantumienkin tapahtui yhden kerran ihmistä ohittaessa, mutta se oli pieni ja lyhytaikainen, eikä näiden lisäksi mitään moitittavaa ollutkaan. Kovin monta toistoa en ottanut, ettei Enne vain kerkeä kyllästymään. Viimeinen seuraaminen tapahtui kahdella käännöksellä kahden ihmisen ohi, jotka juttelivat sisäänkäynnin vieressä. Enne oli super (ei huomioinut miehiä mitenkään), eikä sen takia sitten jatkettukaan. Käännökset eivät ehkä olleet priimaa, mutta kyllä treenaamisen aikana oli jo nähty hienoja käännöksiä molempiin suuntiin.

Tämän enempää ei kouluttamisesta, mutta muunlainen huomautus tuli mieleen. Enne nimitäin merkkailee nostaen jalkaansa, välillä varmaan muutenkin. Se on hassun näköistä varsinkin silloin, kun tyttö yrittää nostaa jalkaa oikein korkealle :-D. Mistä lie oppinut. Välillä kyllä mietityttää, että pissaako se jalalleen, mutta tuskin ainakaan kovin pahasti.

Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi viikonloppuna mennä Kuopioon veljen luokse katsomaan Viimaa, ja käydä treenaamassa agilityä tämän parivaljakon kanssa. Joka kisaa muuten jo kolmosissa! Viima ei kuitenkaan ole kuin noin vuoden Enneä vanhempi, joten hieno saavutus. Jotenkin kuvittelen Vimpulan aina vanhemmaksi. Kerron sitten seuraavassa päivityksessä, miten siellä meni.
  Lisäksi huhtikuussa olisi Tiia Vitikaisen koulutus, joka alkoi nyt houkuttelemaan, kun tehtiin maanantaina Vitikaisen koulutukseen viikonloppuna tehtyä rataa. Oli erittäin kiva, vaikkei tietysti koko rataa harjoiteltu. Lisäksi huhtikuussa Ennenkin pitäisi olla jo niin valmis, että sitä kehtaa näyttää maailmalle, vaikka kyllähän sitä kehtaisi näyttää jo nyt ;)

Enne the Fox likapyykipesässään
(Unohtunut kertoa, että Tampereella kerran vieraillessa juoksi päiväkotipoika meidän perään huutaen "Kettu, kettu!". Äitinsä yritti sitten selittää, ettei se ollut kettu :) )