Kaikenlaista jännää on tapahtunut. Käytiin tosiaan kaksi viikkoa sitten katsomassa hevosia, mutta onneksi ne pysyttelivät kaukana, niin eivät ihan hurjan pelottavia olleet. Enne tapasi myös tallikissat ja -koirat, joista jälkimmäiset vain pikaisesti nuuskaisten. Kissoja hieman kierteli, mutta kun tallinomistaja otti yhden syliin ja kyykisteli kissa sylissä matalana yritti Enne vain pusutella, eikä varonut, vaikka jalka vähän ottikin tukea kissan selästä :) Onneksi Viiru on rauhallinen kissa, eikä välittänyt.
Käytiin myös lehmiä katsomassa samalla viikolla, jotka sitten olivatkin muutaman asteen pelottavampia, vaikka parsissa paikallaan seisoivatkin. Liian lähellä joka tapauksessa. Tunnin verran kyykisteltiin ja katseltiin nautoja, jotka möllöttivät ihmeissään takaisin. Enne uskalsi vähän haistaa yhtä turvasta, mutta muuten varoi menemästä liian lähelle. Enne näki myös, kun lehmiä ruokittiin Avantilla, eikä näyttänyt oikein edes huomaavan melua, kun piti vain viereisessä karsinassa olevia vasikoita tuijotella. Navetassa oli myös ihania ihmisiä, joiden rapsutuksessa Enne päätti heittää selälleen, joten taisi kuitenkin lopulta tuntea olonsa ihan turvalliseksi. Navetasta lähteminenkään ei ollut mitään ryntäystä, joten ihan tyytyväinen olen tähän kokemukseen.
6. päivä sunnuntaina olin jo ajamassa kauppaan, kun kävi mielessä, että taitaa olla loppiainen ja kaupat kiinni :) Enne oli kyydissä mukana, niin ajattelin ajella vähän ja käydä samalla katsomassa agihallia. Saarijärvelle on tullut Keski-Suomen ensimmäinen lämmitetty agilityhalli, joka tarkoittaa sitä, että treenimaksut ovat 'hieman' nousseet siitä, mitä olivat. Opiskelijallehan se on huono juttu... Löysin jopa paikalle varsin helposti ja kävi hyvä tuuri, koska samana päivänä oli hallin avajaiset. Enne pääsi käymään ihan sisällä ja tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin. Tyttö ei välittänyt lähellä olevista koirista juuri ollenkaan ja pystyi rauhoittumaan ihmispaljoudessakin, sitten kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Avajaisissa oli myös suojelunäytös ja mietin hetken, että olisiko rotikoitten haukkuminen liian pelottavaa, mutta päätin kuitenkin jäädä kokeilemaan. Enne katsoi hyvin tyynesti vähän matkan päässä kumeasti haukkuvaa koiraa. Ymmärsi varmaan, ettei haukku ollut hänelle tarkoitettu. Muutama edessä oleva ihminen varmaan rauhoitti myös tilannetta. Olen hyvin tyytyväinen tähänkin reissuun.
Viime viikon tiistaina lähdettiin iltapäivällä luokkalaisen luokse tutustumaan viisi kuukautiseen huskypoikaan. Enne ujosteli ensin, mikä on ymmärrettävää, koska kokoeroa oli ja Vili yritti hyvin innokkaasti tehdä tuttavuutta. Ei kuitenkaan mennyt kuin viisi minuuttia, niin Enne jo hyppi takajaloilleen kutsuen leikkiin. Korvat olivat vielä vähän takana, joten ihan satavarma ei kuitenkaan ollut. Mentiin sitten sisälle, jossa alkoi hämmästyttävän hiljainen leikki. Kumpikaan ei ärsyyntynyt toiseen ja muutenkin tuntui mielet menevän samaa rataa. Kumpikaan ei haukkunut tai muuten äännähdellyt. Enne olisi varmaan jatkanut loputtomiin, vaikka alkoi lopulta jo liikkeet hidastua niin, että Vili sai hyvin väistettyä. Pidettiin sitten rauhoittumisharjoitus sylissä, josta Enne kyllä ilmaisi selvästi mitä mieltä oli. Lopulta, kun oli lopettanut vinkumisen ja rauhoittui päästin menemään ja muutaman askeleen jälkeen kävi makaamaan. Molemmat makailivat tyytyväisenä ja lähdettiinkin pian sen jälkeen.
Viime viikonloppuna oli edessä Helsingin matka, johon olin suunnitellu pelkästään kasvattajalla käymisen ja hissin tutustumisen junailun lisäksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun Enne tepasteli tuntemattomalla maalla häntä pystyssä, niin ajattelin, että hyvin voidaan käydä kauppakeskuksen hälinässäkin.
Mennessä ei tarvinnut vaihtaa junaa, joten jökötettiin koko matka samalla paikalla. Tampereelle asti oli vähän tylsää, kun vaunussa ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Sitten tulikin nainen lapsen ja mäyräkoiran kanssa ja Enne sai paljon rapsutuksia ja mäyrikseltä vähän mustasukkaista murinaa.
Lauantaina käytiin päivällä kauppakeskuksen hulinassa, jossa Enne sai paljon ihastelevia katseita ja muutama kävi moikkaamassakin. Harjoituksen tarkoitus, rauhoittuminen, onnistui loistavasti. Ei mennyt kauaa, kun makaili maassa ja katseli mitä kaikkea ympärillä tapahtuikaan. Lopulta ei tarvinnut enää edes nousta kysymään läheltä kulkevilta rapsutuksia, eikä pitkä koliseva ostoskärryjonokaan saanut aikaan tytössä oikein minkäänlaista reaktiota. Kaksi kertaa rauhoituttiin. Ensin niin, että minä istuin penkillä ja toisella kertaa liukuportaiden vieressä minun seistessä. Kummassakaan ei mitään ongelmia ja tajusi nopeasti, että on kannattavaa maata rauhallisesti maassa, jotta ilmasta sataa herkkuja. En olisi voinut kuvitella menevän paremmin.
Iltapäivällä käytiin sitten Even luona. Enne taisi olla kiinnostuneempi leikkimään Nasun ja Gizmon kanssa kuin tämä kaksikko. Nasu oli selvästi molemmille pennuille se kaikista mielenkiintoisin kohde :) Sisällä siskokset leikkivät enemmänkin. Leikin tyyli oli painiminen, kun Enne ei oikein tiennyt, että kannattaako toisen leluja ottaa. Aikaa vierähti touhutessa ja molempia alkoi selvästi väsyttää, joten lähdettiin takaisin Helsinkiä kohti. Eveltä sain taas hyviä vinkkejä koirankoulutukseen :) Illalla Enne jaksoi vielä kovasti riekkua ja juoksennella, joten ei tainnut päivä olla ainakaan liian raskas :)
Sunnuntaina lähdettiin sitten kyläilemään tarkoituksena testata hissin pelottavuutta. Ei ollut pelottava ollenkaan! Ensin annoin herkkuja ilman, että ovi meni kiinni, jonka jälkeen ovea availttiin ja suljettiin. Enne ei näyttänyt ollenkaan välittävän, että joutui pieneen tilaan. Hissin liike ylöspäinkään ei tuntunut aiheuttavan hämmästystä. Vierailun aikana mentiin useaankin kertaan pieneen komeroon ja Enne ymmärsi nopeasti, että parhaiten herkut saa, kun vain istuu ja tapittaa omistajaa :) Olen hyvin ylpeä pikkulikasta!
Helsingistä Jyväskylään täytyi vaihtaa Tampereella junaa, eikä vaihdossa oikeastaan mitään ongelmia ollut, kun ei ollut kiirekään. Samaan junaan tuli sisarukset, joilla oli sekarotuinen koira mukanaan. Ne olivatkin ainoat koiravaunussa olevat meidän lisäksi, joten annettiin tutustua ja leikkivätkin hetken. Vähän pelkäsin, että Enne pissii junaan, kun en enää riehumisen jälkeen kerennyt käyttämään ulkona. Oli kuitenkin siivous välineet mukana, niin ei mitään käynyt. Niinhän se on, että jos on sateenvarjo mukana, niin ei varmasti sada :) Onneksi näin. Enne rauhoittui ihan kiltisti, kun päätettiin, että sai riittää. Tietysti jonkin aikaa piti yrittää eri tapoja jatkaa leikkiä, mutta nopeammin silti rauhoittui kuin seropi :)
Piti käydä sunnuntaina Vertaalan kautta, koska auto oli siellä, niin Enne sai vähän aikaa roikkua Tiitun karvoissa. Tiitu leikki vähän, mutta kyllästyi aika pian.
Eilen tiistaina päätin, että matkasta oltiin toivuttu, vaikkei Enne ollutkaan väsymisen merkkejä näyttänyt, joten käytiin taas agihallilla tällä kertaa treenien aikaan. Enne näytti hyvin epävarmalta sinne mennessä. Häntä alhaalla ja liikkui varovasti. Hetki pyörittiin ulkona ja kuunneltiin koiran haukkua ja Enne ihmetteli hajuja. Sisällä oli ihmisiä, mistä pentu ilahtui suuresti. Tavattiin sillä reissulla monta ihmistä ja koiraa ja lähdettiin paikalta voittajina! Enne häntä pystyssä hyvin innoissaan. Yritti jopa käydä tervehtimässä kaukana olevaa collieta, joka oli nopeasti käynyt pikkupalleroa haistamassa aikaisemmin :) Enne käyttäytyi muutenkin hyvin. Rauhoittui alku sähläyksen jälkeen hyvin ja kiinnitti lopulta minuunkin huomiota sen verran, että pystyin pyytämään ihan yksinkertaisia juttuja. Taas olin lähtiessä pelkästään tyytyväinen. Mitä muutakaan voi olla, kun on niin hyvin käyttäytyvä koira?
Tästä päivästä voi kertoa sen verran, että koulun jälkeen lähdettiin käymään lähellä olevalla järvenjäällä, jossa treenattiin vähän luoksetuloa kämppiksen avustuksella ja muuten vain oleiltiin. Enne löysi heti pilkkijän jättämän kalan, jonka kerkesi nopeasti popsaista suuhunsa. Löydettiin myös useat jäniksen jäljet, joita seuraamalla (toisaalta väärään suuntaan) tyttö taisi löytää herkullisen jäniksen papanan :) Kunnolla en nähnyt, mutta en keksi mitä muutakaan se olisi syönyt. Mukavasti katsoo mihin kuljetaan ja jos pysähdytään, niin tulee katsomaan hetken kuluttua, minkä takia ryhmä ei liiku. Vähän mähläsin, kun kutsuin Enneä silloin, kun sen huomio oli kiinnittynyt telmiviin lapsiin. Yksi kerta olisi riittänyt, mutta näin kävi muutaman kerran. Ja jostain kumman syystä ei kuulo parantunut toistamisesta :) No treeniä jatketaan. Näin käy joskus. Enneä väsytti ensimmäisen kerran kotiin tullessa tällaisen urheilusuorituksen jälkeen. Tätä kirjoittaessa on ladannut akkuja ainakin puolitoista tuntia, joten taitaa kohta taas olla täynnä tarmoa :)
Koulutustilanne: Enne on oppinut istumaan ja keilaamaan kuitenkin pienellä varalla, että kuulo pettää tai muuten vaan on tylsää hommaa. On myös huomaamatta oppinut leikinlomassa päästämään käskystä irti, vaikka saa vielä pari sekuntia odotella, että irrottaa kokonaan. Hämmästyttävää minusta silti :) Luoksetuloa ja noutoa yritetään harjoitella, koska ne olisi minun mielestäni kivempia. Enne ei ole samaa mieltä tästä asiasta...
Huh huh. Kummasti meni aikaa tätä kirjoittaessa :) Pitäisi varmaan kirjoittaa useammin...
 |
| Junassa pitää ottaa rennosti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti