Enne tallikoira

Ennen elämässä ei ole mitään kummallisempaa tapahtunut kuin viikonloppuina, jolloin tyttö on päässyt työharjoitteluun tallikoiraksi. Inhottavan kovat pakkaset oli kaksi viikkoa sitten, niin oli pakko jo ostaa vaatetta, että tarettiin molemmat olla pihalla. Ennen mieluisin paikka oli kyllä varustehuoneessa patterin vieressä, enkä ihmettele yhtään.

Hevoset olivat pelottavia, mutta kissojen kanssa Enne yritti koko ajan hieroa ystävyyttä. Viiru ei oikein lämmennyt, vaikkei kauheasti välittänytkään, vaikka koira kiehnäsikin ympärillä. Wanda taas ei pitänyt yhtään vieraasta koirasta, vaikka kuulemma omistajan koiran kanssa nukkuvatkin sylikkäin. Enne sai vähän käpälää turhasta liehittelystä, mutta onneksi kissa ei käyttänyt kynsiä. Joka tapauksessa kaikki kissat ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia, joten en pelännyt pitää yötä samassa huoneessa. Ennekin jäi ihan tyytyväisenä nukkumaan kissojen kanssa lattialla pitkällään retkottaen. Vaikkei Enne saanut kavereita aikuisista kissoista, niin tulivat kuitenkin toimeen kiitettävästi.

Luulisi uuden kokemuksen olleen rankka, vaikka Enne tietysti nukkui aika paljon päivän aikana, mutta maanantaina oltiin taas täydessä kunnossa. Ei olisi voinut sanoa, että viikonloppuna olisi mitään ihmeellistä tapahtunut. Ja jos ei mitään muuta viikonloppuna oppinut, niin ainakin selviää elossa, jos joutuu hukkaan, kun osaa lantaa syödä :)

Viime viikolla Enne päätti käydä alakerran pihoilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy, eikä ottanut kuuleviin (?) korviinsa, kun kutsuin. Tämä taisi tapahtua keskiviikkona. (Tiistaina oli tuntunut kaikki menevän hyvin, kun käytiin jäälläkin juoksemassa ja Enne kuunteli todella hyvin lähellä rantaakin kutsuni. Päätti varmaan sitten näyttää, ettei nöyristele minulle yhtään enempää kuin on pakko :) Päätin sitten, kun vihdoin sain koiran kiinni, että hetkeen en päästä vapaaksi vaan koira saa kulkea pelkästään remmissä. Karkauksen seurauksena tuntui, että oli unohtanut myös miten kävellään hihnassa :) Eipä kyllä siinä vaiheessa hymyilyttänyt.

Viikonloppuna odotti taas tallihommat ja koska perjantaina ei tarvinnut käydä opistolla, niin päätin sitten keskiviikko iltana lähteä käymään Vertaalassa. Ennekin pääsisi juoksemaan vapaana. Tiitu kuten myös Enne ilahtuivat kovasti tästä järjestelystä. Lappalainen joutui taas retutusleluksi.

Äiti oli päättänyt järjestää perhepäivällisen sunnuntaina (varmaankin vain koska minulla oli muutenkin tarpeeksi tekemistä), joten jo perjantaina veljeni saapui Viiman kanssa. Hämmästyttävintä oli, ettei Tiitu yrittänyt heti ensimmäisenä alistaa shelttiä, vaikka sen on joka kerta tehnyt. Enne vähän ujosteli portailla ennen kuin uskalsi tulla tervehtimään. Viiman kanssa olikin sitten kiva riehua niin kauan kuin annettiin.

Enne on jo hyvin lähellä Viiman kokoa, minkä tietysti voi päätellä painoistakin. Saa nähdä onko jo samaa kokoa, kun helmikuun lopussa olisi suunnitelmissa mennä käymään Kuopiossa Viiman kotona. Näyttää Tiitukin jäävän koossa aika nopeasti Ennen varjoon, vaikka painossa tuskin koskaan...

Lauantaiaamuna Enne lähti taas mukanani opettelemaan tallihommia, eikä näyttänyt haittaavan ollenkaan. Itsevarmasti häntä pystyssä taas eteenpäin kunhan ei hevoset liian lähelle tulleet. Enne sai olla vapaana pihassa sillä aikaa, kun siivosin karsinoita tai vein heiniä, joten ei ihan selvyyttä ole mitä touhuilee silloin, kun en katso. Tai voihan sen arvata... Karsinoissa oli kiva käydä kaivamassa kuoppia ja näyttämässä siivoajille, mistä oli vähän huonosti otettu. Enneä odottaa pesu seuraavalla viikolla, kun ei ole enää tallihommia. Sen verran pölyiseltä turkki tuntuu.

Iltapäivästä lähdettiin Vertaalaa kohti ja Enne sai taas aloittaa toimintansa Viiman kanssa. Tuntui kyllä, ettei niillä ikinä lopu virta. Enne ei voinut edes kunnolla syödä, kun oli aina niin kiire takaisin muiden koirien luokse. Sunnuntaina ruoka maistuikin paremmin kuin yleensä.

Sunnuntaiaamuna, kun käytin koiria pihalla ennen lähtöä, niin oli hämmästyttävää huomata, ettei Enne yrittänyt heti ruveta leikkimään, vaan Viima yritti kerrankin houkutella Enneä. Sisällä olivat sitten ruvenneet leikkimään. Oli kuulemma huusholli ollut kuin pommin jäljiltä, kun olivat kilpaa vedelleet vanua pehmoleluista :) Onneksi en ollut paikalla.

Kahdenaikaan oli sitten ruokailu, johon juuri kerkesinkin. Tehokas, kun olen. Kaikki koirat olivat yllättävän rauhallisia ja Ennekin lojui pitkänä lattialla. Se oli kuulemma käynyt kerran 40 minuutin metsälenkillä muiden koirien kanssa, mutta muuten vain nukkunut. Kerrankin oli saanut leikkiä tarpeeksi. Viima oli sinä päivänä ainoa rauhaton sielu.

Illalla käytiin tekemässä iltatalli ja Enne oli ekaa kertaa paikalla, kun siirsin hevosia tarhoista sisälle. Ei tullut alle ja pysyi riittävän kaukana. Suurimmaksi osaksi makasi jossain tai touhusi omiaan. Kyllä siitä hyvä tallikoira saadaan. Kunhan ei rohkaistuisi liikaa hevosten kanssa. Mahdollisuus siihenkin on. Yhtenä päivänä oli vain tarhassa makoillut syömässä lantaa (yritän kyllä kieltää tarhoihin menon), kun poni oli rauhallisesti tullut katsomaan, mikä outo möykky siinä on. Enne oli pitkään vain katsonut ponia, mutta kun se oli kurottanut turpaansa, niin koira oli lähtenyt. Lähtökään ei ollut mikään erityisen nopea, mutta reipas kuitenkin. Vähän piti kurkata taaksepäin, jotta varmistui, ettei kukaan seurannut.

Tänään aamullakin viikonlopun aktiivinen toiminta näkyy. Tähän asti luulin, ettei Enne saa tarpeekseen Viiman kanssa leikkimisestä, mutta nyt kun sekin on nähty, niin mikään ei voi enää yllättää :) Hirveän vähän se nukkuu, vaikkei kuitenkaan vanha ole. Koulusta tullessakin on juomakuppi tyhjillään, joten jotain se täällä tärkeänä touhuaa, kun ei ole kukaan vahtimassa :)

Koulutusta? Ei hirveästi mitään olla opeteltu tavoitteellisesti, kun viikonloput menneet normaalia erikoisimmissa paikoissa. Tietysti niissä (ja muutenkin) tulee harjoiteltua kontaktia ja kuuluvuutta, sekä luoksetuloa. Enne on oppinut jotenkin menemään käskystä maahan, joten nyt painotetaan hieman enemmän seisomista. Kaikki kolme käskyä tulee kuitenkin yhdellä harjoituskerralla, kun olen opettanut samalla vaihtamaan näitä asentoja niin, että takajalat olisivat paikallaan ja vain etujalat liikkuvat. Ollaan myös villeinä leikkihetkinä aloitettu opettelemaan esineen kiertämistä, mutta se on ihan aloitustasolla, vaikka pari kertaa onnistunut älyttömän hyvin minun räpeltämisestä huolimatta. Enne on yksinkertaisesti vain niin hyvä! Ja suloinen :)

Korvatilanne :) Ennen korvat ovat hyvin hassut. Vasenhan sojottaa sivulle ja on ihan miten sattuu, kun oikea yrittää itsepintaisesti nousta pystyyn :) Ennen Hesan reissua oikea olikin hyvin pystyssä, mutta matkan aikana se lopahti täysin. Sitten seuraavan viikon torstaiaamuna tajusin, että se oli vielä pysytmmässä kuin viikkoa aikaisemmin :) Nyt Enne nukkuu lattialla vartalo oudosti kietoutuneena ja oikea päällimmäisenä korvana pystyssä. Ei siitä pystyä tule, mutta voihan aina toivoa :)

Ja sitten vielä pitää lisätä, että Enneä sanottiin haisunäädäksi, kun sillä oli takki päällä. Se näyttää siis mäyrältä, haisunäädältä, Heidi-hamsterilta ja itse kutsun sitä Marilyniksi nenän päällä olevan mustan pisteen vuoksi :) Ja onhan se tietysti myös tiikeri ja sudenpentu.

Jostain syystä piti yhtenä iltana mennä nukkumaan pentulaatikkoon, jossa nukkunut tasan yhden kerran ensimmäisenä yönä :-)