Kuopiossa käytiin. Enne oli virkeämpi junamatkoilla kuin silloin ihan pienenä ja yritti koko ajan puuhastella jotakin. Rauhoittui kuitenkin lopulta. Enne oli jo Viimaa isompi, mutta neiti ei oikein vielä uskonut pennun olevan tarpeeksi iso kovaan toimintaan, vaikka Viimaa alkoi monesti ärsyttämään Ennen loppumattomat leikkiin kutsu yritykset. Käytiin jäällä, jossa hieman mietitytti voisiko Enneä päästää ollenkaan, kun ei ollut kuulevinaankaan minun olemassa oloani koko reissun aikana. Muutenkin samanlaista menoa ollut kotipuolessakin, mikä on alkanut turhauttamaan. Nyt on taas parempi, mutta taitaa tulla taas kohta taantumista.
Hiihtolomalla oltiin neljä päivää Vertaalassa, josta Enne poimi tavan nousta puoli seitsemältä. Eli nyt joka aamu herään johonkin toiminnan ääniin täsmälleen siihen aikaan. Seitsemään asti repii pahvilaatikkoa tai syö luuta (harvemmin tätä, koska siitä ei lähde kunnolla ääntä), jonka jälkeen onneksi rauhoittuu.
Enpäs enää muista mitä ollaan tehty :) Viime aikoina todellakin tuntunut siltä, etten yhtään osaa koiraa kouluttaa, kun Enne ei ole näyttänyt välittävän mistään mitä sanon. Välillä päivän tai kaksi menee aivan loistavasti ja sitten taas saa tehdä kauheasti töitä, että koira liikauttaisi koravaakaan omistajan suuntaan.
Joka tapauksessa suunta aina eteenpäin. Kyllä meistä jossain vaiheessa tulee kunnollinen koirakko! Sen lupaan :)
Eilen puuhailtiin puolitoistatuntia pienessä pihassamme, jolla on ainakin metri lunta. Enne rakastaa, kun saa kaivaa syvän kolon, ja varsinkin, kun se löytää jotakin lumen alta (naapurit taitavat heitellä roskia meidän puolelle). Pari lasta kävi leikkimässä hyvin lähellä ja ajattelin, että nyt tulee lähdöt, mutta vaikka tilanne näyttikin kriittiseltä, ei Enne kuitenkaan heti hyökännyt leikkikavereita kohti. Hetken katseltiin niitä ja kerran Enne meinasi lähteä, mutta kun kielsin (ja pysäytin kädellä) koira jäi kumma kyllä paikalleen. Ja lopulta me pystyttiin leikkimään, ettei minun tarvinnut pelätä, että Enne menisi mieluummin leikkimään muiden kanssa. Onneksi, koska olen hänestä hyvin mustasukkainen :) Enne ei taida hirveästi tulla mustasukkaiseksi minusta, sillä ei se Vertaalassa yritä pyydystellä huomiotani samoin kuin muut koirat. Toisaalta, kun tultiin sieltä takaisin Saarijärvelle, Enne oli paljon 'huomaavaisempi' minua kohtaan kuin normaalisti.
Ja jos palataan vielä menneisyyteen ja torstaihin, niin Ennen ensiesiintyminen on tapahtunut. Kävytiin opistolla pitämässä bordercollie-esitelmä, jossa Enne oli rekvisiittana ja itselleni henkisenä tukena. Pitkän aikaa mietin otanko mukaan, koska Enne oli melkein koko viikon aikamoinen vaikkukorva, mutta lopulta ajattelin, että onhan se pennulle hyvä kokemus. Minä kun haluaisin koiran, jonka voisi ottaa mukaan minne vaan. Enne oli hyvin rauhaton lämpimässä luokkahuoneessa ja harvinaista vinkumista esiintyi. Muutenkin oli rauhaton kunnes rupesi järsimään kenkääni, jolloin rauhoittui hetkeksi. Ja aikansa pyörittyään alkoi nukkumaan. Rekvisiittana Enne ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen ja muutenkin vinkui ja pyöri minun pitäessäni esitystä, mutta itse en antanut sen häiritä ja ihan varma en ole kaikesta mitä tapahtui. Esityksen jälkeen omalla paikallaan oli edelleen rauhaton, mutta kerkesi nukahtamaan ennen kuin tunti loppui, joten uskon siitä jääneen oikeaoppinen idea kehittymään pennun päähän kuinka tulee käyttäytyä. Pitää nyt ruveta käymään koiranäyttelyissä ym., jotta päästään edelleen harjoittelemaan rauhoittumista eri paikoissa.
Hirveästi ei olla opeteltu mitään juttuja kuin niitä vanhoja, joita ollaan aloitettu aikaisemmin. Enne ei välitä juurikaan herkuista, joten niillä kouluttaminen on minulle hyvin turhauttavaa, kun oppilas ei jaksa kuunnella. Luulen myös, että jossain kohtaa on tapahtunut jokin virhe, koska Enne saattaa lähteä koulutustilanteesta kahden yrityksen jälkeen pois ja mennä makaamaan jonnekin. Olen sitten yrittänyt heitellä herkkuja, mikä on jossain määrin toiminutkin, mutta edelleen tällatavoin kouluttaminen on hieman stressaavaa. Onneksi Enne pitää leikkimisestä, mutta uuden opettelu leikki palkalla on hieman vaiheessa, kun mielessä tahtoo pyöriä pelkästään lelut. Työstetään, työstetään... Hieno homma on, että lelut löytyvät jo jossain määrin takaisinkin, eivätkä jää enää sinne mihin olen ne heittänyt. Siitä Enne saa ison plussan todistukseensa!
Enne on keksinyt itselleen taas uuden hyvän leikin. Vesikuppi piti nostaa pois lattialta, koska siitä on kiva kaapia vedet lattialle. Minua se ei jostain syystä ilahduttanut, mutta onhan niitä huonompiakin leikkejä. Voihan myös olla, että tämä enteilee sitä, että kesällä omistankin koiran sijasta vesipedon!
Ja viimeisenä haluan mainita huvittavasta tapahtumasta metsässä. Tietää, kun Enne tulee takaa: kuuluu dum dum dum dum, jonka jälkeen kuuluu PUFF ja lunta lentää korkealle, kun Enne ohittaa minut penkan kautta menettäen kaiken noupeuden hankeen :D Mä niin rakastan tätä koiraa!
 |
| Taas näitä outoja nukkumapaikkoja... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti