Pääasiassa taas aksaa ja Ennen hehkutusta :)

Niin se kevät ehti vain tänne tupsahtaa ennen kuin jaksoin taas ruveta väsäämään jonkinlaisia kuulumisia. Erittäin huono talvi tänä vuonna, kun ei jäälläkään kerennyt kovin monta kertaa käydä pyörähtämässä. Kuopiossa kerran, Vertaalassa pari kertaa muiden koirien kanssa ja Saarijärvellä ei taidettu käydä kuin kahdesti (joista toisella kerralla opeteltiin jättämään rauhaan jäälle heitellyt särjet:). Viime vuonna lupasin pikkupennulle, että seuraavana vuonna mennään kiertämään sitten oikein pitkä lenkki, niin saa juosta kyllästymiseen asti vapaana. Eipä käyty, mutta toivon, että on totta, etteivät koirat osaa harmitella sitä mistä ovat jääneet paitsi...

Tekstiin mitenkään liittymätön kuva :) Enne melkein 1,5 v.

Ennen toiset juoksut alkoivat 17.3.eli tasan 9 kuukautta ensimmäisistä. Jos tyttö on yhtä täsmällinen seuraavien kanssa, niin Joulun saa viettää verisiä housuja pesten. Hassua on ollut huomata, miten Ennen mieliala on vaihdellut juoksujen aikana. Viikkoa ennen vuodon alkamista neiti oli kauhean herkkä, ja siinä vaiheessa tuntui, ettei keinun opettamisesta tule mitään. Mutta. Samana päivänä kun vuoto alkoi käytiin treeneissä ja Enne oli täydessä tulessa! Keinu mentiin sinä päivänä ekaa kertaa ilman helpotuksia : D Ja nythän se sen osaakin. Tullut myös todistettua, että juoksut on enemmänkin urosten kuin narttujen ongelma. Ei Enne ainakaan ole yhtään tottelematon tai yritä päästä käymään vieraissa. Vähän äkeämpi siitä on kyllä tullut toisia koiria kohtaan, painosanalla vähän.

Tokoilu on "vähän" taas unohtunut, kun agilitykisavalmius on ollut niin lähellä. Tällä viikolla olen sitten vähän yrittänyt muistutella taas näitäkin asioita kuten myös temppuja. Lähinnä harmittaa, kun liikkeestä maahan ei enää meinaa onnistua ollenkaan. Pienenä Enne osasi sen niin hienosti, sitten opeteltiin liikkeestä seisomista, ja nyt tarjoaa aina seisomista, vaikka käskysanatkin on ihan erilaisia. Kai se treenamalla sitten kuitenkin selkeytyy. Koulutusta hieman hankaloittaa se, ettei Ennelle meinaa edelleenkään oikein kelvata herkut, tai ainakaan se ei näytä niistä kauheasti nauttivan. Nyt on tajunnut sen hienouden, kun koiraa voi palkata myös herkuilla --> menee muuten paljon vähemmän aikaa ja energiaa. Tuttu ehdotti, että kokeilisin kissanruokaa, koska se on todettu sellaiseksi ihmeaineeksi, ettei mikään koira sitä pysty vastustamaan. Purkki on hankittu, mutta kokeiltu ei vielä olla. Tarkoitus olisi kuitenkin testata tässä joku päivä...

Tänään aamulla käytiin aamulenkillä metikössä, jossa ensimmäistä kertaa yritin aktivoida koiraa piilottamalla ruokaa sammaleeseen tai mihin nyt vain keksinkin. Liekö herkut olleet pahoja (omaa ruokaa, söi aamupalan samalla:), koska ei näyttänyt erityisen innostuneelta. Tai sitten siihen pitää vain totutella. Kaikki nappulat kuitenkin etsittiin, mitkä oli varvikkoon joutunut. Tätä kokeillaan uudestaan. Olisi niin kiva, että koira saisi etsiä ruokansa, niin saisi aamuisin edes vähän käytettyä energiaansa ennen kuin joutuisi jäämään yksin kotiin. Eihän Enne enää mitään pahaa tee, että tavaroiden takia ei tällaista tarvitsisi tehdä. Tosin kaikki tavarat on kyllä jo koiransyömiä ja ns. kaatopaikkakamaa :)

Enne on nyt viimein päässyt harrastamaan vetojuoksua. Kahdesti ollaan käyty juoksemassa pidempi lenkki (n. 12 km) ja tällainen onnistui ihan yhtä hyvin kuin lyhyemmätkin juoksupätkän, joita ollaan harjoitusmielessä tehty. Enne pitää juoksemisesta, eikä sitä varsinaisesti vetämiseen tarvinnut opettaa, vaikka pannassa kävellessä ei saakaan vetää. Raitapaita tajuaa jo, että valjaissa on ihan eri meininki kuin pannassa. Ei alkumatkasta kävellessäkään tee muuta kuin nenäpitkällä vetää eteenpäin. Kova kiire sillä on, mutten osaa sanoa minne :) Suurimman osan ajasta veto on myös hyvin tasaista, vaikka joustoa ei meidän systeemissä vielä olekaan. Pitäähän se tietysti hankkia, kun on rahaa. Tyttö osaa myös nuuskia ja pissiä vain silloin, kun pidetään kävelytaukoa. Pari kertaa sitä on tietysti joutunut kannustamaan mukaan, mutta ei ole niin itsepäinen kuin Koopo, joka paskalle jäädessään myös jäi. Ei sitä vetämälläkään saanut pois. Seuraavaksi pitää opetella kulkemaan pyörällä, mutta saa nähdä mitä siitä sitten tulee, kun laiskana en ole jaksanut tehdä yhtään alkutyötä. Juoksu riittää meille tähän hätään.

Seuraavana lauantaina on viimein Vitikaisen koulutus! Mä en ole ikinä ollut missään "koulutuksissa", vaikka viikkoryhmässä olen treenannut melkein seitsemän vuotta melkein tauotta. Eli pakko myöntää, että ihastuttaa ja jännittääkin. Tietysti tavoitteena on ottaa niin paljon neuvoja ja ideoita vastaan kuin vain pää kestää. Ja vitsit miten ylpeä mä olen mun formulastani! Ennen kanssa ollaan treenattu nyt maksimuurikin (jota se ei pikku koirana vielä hyppää takaakiertona, mutta yrittää aina parhaansa!), joten me ollaan ihan kisavalmiskoirakko! Tällä viikolla kävin kylläkin tekemässä ratatreenin, jossa aa:n alastulo tuotti ongelmia. Koira jäi aa:n korkeimmalle kohdalle, ja se piti pyytää alas. Onneksi huomenna on ainakin vielä treenit ja sitten jos siellä näyttää olevan ongelmia, niin viikolla pidetään yhdet lyhyet aa-treenit. Yritän kuitenkin antaa mahdollisimman paljon lepoa, että Enne olisi sitten parhaassa kunnossa sunnuntaina.

Edellä mainittu ongelma keskiviikon treeneissä. Sinne jäi ja alas tuli vasta minuutin-parin päästä.

Opin tänään uuden jutun: tänne voi laitta videoitakin! :) Alla keskiviikon ratatreeni, aa:lla näkyy jo ongelma, mikä tämän radan suorittamisen jälkeen muuttui pahempaan, kun otettiin aa:ta irtona. Huomatkaa radalla aa:n jälkeinen täydellinen "mikälie"! Paremmin ei olisi voinut kääntyä!

Tämän viikon keskiviikkona oli juhlapäivä: kuukausi ennen ensimmäisiä kisoja (mahdollisesti)- päivä :) Koira on kyllä jo paketissa, kuten edellä on pariinkin otteeseen huomautettu, mutta saa nähdä miten koulu (ihan niin kuin välittäisin) ja oma psyykkinen puoli on sitten, kun on aika ilmottautua. Eipä mitä. Pakkohan se on kisoihin mennä, niin kuin on agilityn vuoksi alettu vuoden alusta käymään salilla ja juoksulenkeillä (jalkapallosta, kun oli taukoa...). Kaikki se "vaiva" jonka tämän lajin eteen laittaa, niin ei sitä voi nyt (vielä ainakaan:) tehdä turhaksi. Velikin sai sheltilleen ensimmäisen hyppysertin viime viikonloppuna. Kyllähän mekin siihen pystytään!! Jos ei vielä, niin opitaan enemmän, hiotaan enemmän tekniikkaa, hankitaan parempi kunto, pidetään enemmän hauskaa, niin kyllä sitten jossain vaiheessa tulee tavoitteet saavutettua!!

Tähän mahtipontiseen lauseeseen on hyvä lopettaa : D

Kuopio, Tre, koti ja möllit

Kuopion reissu sujui onnistuneesti! Käytiin treenaamassa aksaa lämpimässä sisähallissa ulkolämpötilan ollessa -20 astetta. Siellä oli rata valmiina, niin treenattiin sitten sitä. Ennen kanssahan on vielä niin paljon treenaamista, että melkein minkälainen rata tahansa kelpaa meille. Tavoitteena olin kuitenkin päättänyt treenata keppejä, kun kerrankin oli apupalkkaaja mukana. Ja on kyllä sanottava, että tämän jälkeen usko likan keppeihin nousi. Teki niin hienon avokulman että! Muutenkin oli tietty kivaa. Välillä oltiin molemmat koirakot radalla, muttei ne oikein edes tajunneet, että kaverikin oli radalla :) Keinun meinasin taas möhliä, mutta onneksi muutamalla toistolla sain sen sellaiseksi kuin olikin... Tyhmä minä...
     Seuraavana päivänä käytiin jäällä, jossa Enne sai kyllä irroitella (melkein) tarpeeksi. Viima ei jaksanut leikkiä loputtomiin, vaikka takaa-ajo alkoikin hyvin. Pitkään ne leikkivät, osittain siitä syystä, että Enne antoi vähän tasoitusta ja antoi toisen välillä saada kiinni. Ennen laukka oli lähinnä iloittelevaa pomppulaukkaa kuin kiitoa :) Hirevän kylmä ja kaunis päivä, joten ihania kuvia tuli monta sormien jäätymisen kustannuksella.

Joutsenkaula

Taistelevat koppelot

Lumiriemua

Kuopion reissun jälkeen oli vuoro lähteä seuraavana viikonloppuna sitten Tampereelle Siirin ja Hannibalin luo. Edelleen oli hirmu kylmä, mutta erittäin kaunista oli ajaa kimaltelevissa maisemissa. Siirin luona koirajuttuja oli lähinnä vierailut koirapuistossa ja eläinkaupassa (Enne muuten painaa tällä hetkellä 16,5 kg). Joskus aikoinaan, kun Tiitu sai kettusyyhyn luultavasti koirapuistosta vannoin, etten enää koskaan käy niissä, mutta eihän sitä voinut pitää, kun parhaimmillaan on hyviä sosiaalistamispaikkoja. Huonoimmillaan taas sitten eivät... Ennellä on aina tapana ensin pitää vähän puoliaan ja murista ja näykätä uuden tuttavan läheltä, mutta parin minuutin jälkeen rupeaa jo leikkimään. Varmaan epävarmuuttaan näyttää kaapin paikan, kun tunkevat naamaan kiinni. Muutenkin ilmeisesti on vähän epävarma näissä tilanteissa, vaikka kuitenkin tykkää saada uusia leikkikavereita. Hannibal on paljon rennompi, mutta lopulta se jää kakkoseksi, kun isot koirat unohtaa sen ja alkaa leikkiä Ennen kanssa. Tulee vähän paha mieli, kun katselee kuinka se yrittää leikkiä koirien kanssa, jotka ei edes huomaa sitä :( Mutta se on sitkeä pikkukoira, joka ei jostain syystä halunnut enää leikkiä ihanan tyttökoirani kanssa.

Ihana huomata kuinka kontaktihakuinen Enne on, kun totteli koirapuistossa niin hyvin. Välillä se ei kyllä tehnyt muuta kuin tuijotti mua, eikä tajunnut leikkiä ja juosta muiden kanssa, mikä harmitti siinä mielessä, että kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus. On se kyllä kiva, että pentupentuvaihe on ohi, eikä tarvitse enää käyttää kekseliäisyyttä miten saisi koiran kiinni :) Eräs mäykin (7 kk) omistaja lässytteli siellä koiralleen ja yritti ottaa sitä kiinni melkein koko sen ajan, kun se oli siellä meidän kanssa samaan aikaan, mikä oli ehkä noin 5-10 min. Me oltiin sitten jo lähdössä, niin mun ei tarvinnut kuin kutsua Enneä ja laskea pantaa, niin kohta oli koira remmissä :) Huomautettakoon, ettei Siirilläkään juuri sen kauemmin mennyt. Lähdettiin sitten pois, eikä jääty katsomaan kuinka kauan vikkeliä mäykkejä joutuu metsästämään.

Tampereelta tultiin pois lauantai-iltana, ja sunnuntaina oli luvassa möllikisat. Ajattelin, että uskaltaa mennä jo Ennen kanssa maksiluokkaan, kun tämänkertainen tuomari oli luvannut, että tosimölli- ja mölliluokassa estekorkeus on vain 45 cm. Hyppäähän se treeneissä jo 50, mutta tahtoo huonoina päivinä vaan vedellä kaikki alas. Molemmissa luokissa tuli hylyt, mutta tietysti minun virheistä, Enne oli mahtava! Osasi pöydänkin, vaikkei olla harjoiteltu sitä kuin ulkona kivillä ja sellaisilla. Omasta luottamuksen puutteesta johtui, että sai pöydältä vitosen, kun sanoin sille "odota", kun oli hyppäämässä. Kilttinä koirana tietysti ei hypännyt vaan kääntyi takaisin, mistä tietysti piti sitten selitellä sille kirkkaalla äänellä, että oikein teki. Varsinainen hylky tuli tällä mölliradalla siitä, että loppu oli melkein sama kuin tosimölliluokassa, mutta yhtä estettä ei menty, mutta tottumuksesta ohjasin koiran sitten putkeen. Eli todellakin ohjaajan virhe! Mutta todella tyytyväinen olin kisakokemukseen. Koira hyvä, ohjaaja huono :-D Seuraavana päivänä katselin sitten tuloksia netistä, niin Enne oli tosimölliluokassa viisi sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopein, ja mölliluokassa viisi sekuntia huonompi kuin nopein (ollen kuitenkin toiseksi nopein). Mutta ottaen huomioon, että mölliluokassa hävittiin kolmosissa kisaavalle koirakolle ja että mä pysäytin koirani puomilla kohtalaisen pitkäksi aikaa ja pöydällä tuli se kielto ja lopussa vielä yksi ylimääräinen putki, niin pakko kyllä sanoa, että nopeudessa oltaisiin voitettu, vaikkei taidossa ihan vielä :)

Agilitystä vielä sen verran, että Ennen keppitekniikasta ei tullut kauhomista, vaikka koetin sitä jossain vaiheessa vahvistaa. Moottori löytyi yhtäkkiä (kirjaimellisesti! yhdessä treenissä menikin paljon nopeammin kuin edellisissä), joten ajattelin, ettei tekniikalla sitten väliä. Vauhtiahan me tässä halutaan, ja tämä vauhti sopii oikein hyvin :) Vähän mennyt kepit huonompaan suuntaan, kun yksin treenatessa on se huono, että ei ole apupalkkaajaa, niin tullut pari kertaa palkattua väärästä. Ykkösluokan kepeiksi ne kelpaa, mutta kakkosiin pitäisi sitten hioa kulmia ym.
     Rengas menee jo sujuvasti ja maxi-pituuden hoidin alta pois yhdellä treenikerralla, mitä tietysti pitää tehdä vielä, mutta ykkösissä ei pituudelle nyt mitään ihmeitä tarvita, kun vain hyppää yli. Suurin ongelmahan siinä oli se, että Enne hyppäsi pituuden aivan liian aikaisin. Ponnareilla tuntuu kaikki hoituvan kuin itsestään.
     Joten siis tällä hetkellä keskitytään eniten keinun opettelemiseen, koska siinä on suurin työmaa. Mä en vain osaa opettaa sitä. Enne "pelkää" edelleen sitä, kun se lähtee alta. Olen kuitenkin mennyt asiassa eteenpäin, koska en näe järkeä junnata paikoillaankaan, kun se ei miksikään muutu. Tehtiin tämän viikon keskiviikkona sellaista, jolle keksin nimeksi keinurallin. Laitoin kaksi putkea ja niiden väliin keinun, jossa oli alla maxi-pöytä ja medi-muurinpalikka, ettei ihan järkyttävästi kiikahda, ja sitten vain annettiin mennä. Tänään käytiin hallilla kävellen (meni tunti ja kymmenen min suuntaansa) ja tehtiin keinua samalla korkeudella. Tuntuu, että helpottaa, kun pääsee vauhdista keinulle, eikä tarvitse pysähtyä sinne päähän. Palkkaan aina kun koskee kontaktiin. Vähän näytti hurjalta yhdessä vaiheessa, kun hyppäsi jo ennen kontaktia pöydälle ja siitä alas. Tehtiin sitten ilman kiihdytysestettä alussa, että keskittyisi. Mä luulen, että tämä keino on ihan hyvä, mutta vasta myöhemmin voin varmaksi sanoa. Sen kuitenkin tiedän, että seuraavan koiran kanssa en tee näin, vaan jotenkin fiksummin.

Käytiin viime viikonloppuna rallytokotreeneissä ensimmäistä kertaa ikinä. Oli ihan hauskaa. Enne ei vain ensin tajunnut, että miksi sen pitää tehdä jotain tyhmää vierellä oloa, kun me ollaan hallilla. Kaksi kertaa suoritettiin rakennettu rata, ja toisella kerralla se keskittyi jo muhun paljon paremmin. Edelleen se mietti minne putkeen voisi lähteä. Ei selvästikään ole tottunut siellä tekemään lähityöskentelyä :) Pari kertaa olen kyllä hallilla käydessäni tokoillut, mutta palkaksi on aina saanut mennä putkeen. Se oli parempi palkka kuin pelkkä lelu.

Enne on alkanut hakemaan hienosti lelua. Osaa tulla nätisti oikein viereenkin, mutta mukeltaa esinettä niin paljon, että en oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Ostin Kuopiosta noutokapulan, jota likka ei ensin voinut hakea, koska sehän ei ole lelu, jota vedetään, ja sitten kun toi niin järsi aina ja useimmiten otti reunasta kiinni. Tätä pitää pohtia, että miten jatkan eteenpäin, mutta enköhän mä lopulta jotain keksi tai jos en minä, niin sitten joku viisaampi. Paras palkka sille tosiaan on agilityputki, joten pitää varmaan noutotreenit pitää hallilla.

Muuta ei olla oikein tokoiltu, mitä nyt aina silloin tällöin vähän. Ja vähän opeteltiin hyppyä ja kaikenlaista muutakin, joista tuli selväksi, etten osaa opettaa :) Temppujakaan ei ole suuremmalti tehty, hyppää syliin jo paljon paremmin kuin ennen ja joskus jopa kohtalaisen korkealle, ettei tarvitse sitä lattianrajasta napata. Uusin temppu on se, että osaa pudistaa päätä, kun kysyy "oletko tuhma tyttö?". Ihan hieno ja käytännöllinen temppu mielestäni :) Muuta ei tule juuri tällä hetkellä mieleen.

Tulevaisuus tuo varmasti tullessaan nyt ainakin sen Vitikaisen koulutuksen. Ilmottauduttiin sitten siihen, varsinkin kun sillä hetkellä keinun oppiminen näytti täydeltä mahdottomuudelta. Sitä ennen on kuitenkin paljon treeniä ja varmaan parit möllit. Yritän pitää tyttöä silmällä, että miten jakselee, että pidetäänkö missä vaiheessa tauko. Joulun aikaan sillä oli kyllä melkein kahden viikon loma, mutta en halua sitä kuitenkaan rikkoa, kun treenaus vain kovenee (lähinnä treenit viikossa, ei niinkään treenikerran tunnit). Alkuperäisen suunnitelman mukaan seuraava tauko pidetään, kun ollaan noustu kakkosiin, mutta... heh heh... voihan sitä aina suunnitella :- D

Käytiin viime kuussa myös Vilin luona leikkimässä, myös Huli sai seurustella tytön kanssa.

Can´t resist ;)

Sitä ja tätä

Koulu alkoi eilen pitkän loman jälkeen, joka ei kuitenkaan tuntunut lomalta (loman aikana piti tehdä kaksi kohtalaisen isoa kouluhommaa). Enne jäi taas kiltisti odottamaan kotiin, kun emäntä kävi masentumassa aloitustunneilla. Tuoleiin ja sohviin se on pentuajoiltaan jättänyt jälkensä, mutta välillä mietityttää, että pureskeleeko se vieläkin, jos joutuu olemaan pitkään yksin. En osaa päättää kasvavatko jäljet...

Viime viikolla tapahtui taas vaihteeksi se ihme, että Enne haki lelun nätisti tullen viereen istumaan ilman, että pudotti sitä ennen kuin sain sen näppeihini. Paikkakin vaikutti mielestäni loistavalta, mutta vaikea sitten sanoa, kun en tuota tokoa ole harrastanut. Viime viikolla opeteltiin myös maxi-rengas, jonka kuvittelin olevan helppoa. "Kyllähän se sen hyppää, kun osaa mennä medi-renkaallakin aina oikeasta välistä." Heh heh, alihan se meni, mikä myöhemmin ajateltuna oli ihan looginen vaihtoehto ennenhän sukkulan ei ole tarvinnut varsinaisesti hypätä ollenkaan. Pieni pettymys (ja turhautuminen omaan tyhmyyteeni) nousi pintaan ja pidettiin tauko ja tehtiin sitten jotain muuta, että sain koottua itseni. Rengasta alettiin opettelemaan hihnassa. Kaksi treenipätkää ollaan tehty ja jälkimmäisellä uskalsin jo päästää irti hihnasta, eikä juossut ali tai hypännyt sivusta. Enää en usko, että menee kauaa ennen kuin on taas yksi varma este taskussa.

Keinun opettelukin on tuonut uusia tuulia, kun taktiikkaa vaihdettiin. Äänestä Enne ei tosiaan juurikaan välitä, eli liike on pahin. En muista, mitä edellisessä päivityksessä lukee, mutta nykyisin tyttö osaa jo hienosti juosta keinun päähän (tuki alla) ja suostuu jopa leikkimään ylhäällä. Eilen oli vilkas päivä, kun koulua oli kahdeksan tuntia ja illalla piti mennä pitämään treenejä pariksi tunniksi, niin Ennen puuhat rajoittuivat hyvin vähään. Hallille otin sen mukaan, jossa se oli hiljaa tai sitten ei ollut. Varsinkin rataa suorittavien koirien haukunta saa senkin räksyttämään. Isoimman hälinän aikaan tuntui taas, että Enne oli ainut, joka ei haukkunut. Mutta se, mitä piti selostaa oli keinu, jota tehtiin sitten muiden lähdettyä puoli yhdeksän aikoihin. Noin viisi toistoa keinulta ja viimeisenä annoin keinun rämähtää ylhäältä asti (Enne tiesi odottaa, sillä olin vähän kiikutellut sitä keinun päässä) ja se meni oikein hienosti! Ei näkynyt järkytyksen merkkejä tai hämmennystä, heti vaan etutassut keinulta maahan kuten on kaks-kakkonen opetettu ja terävä vilkaisu minuun. Sai palkan nopeasti, en kiusannut paikalla ololla. Eli kyllä keinukin saadaan (varmaan:) kuntoon huhti-toukokuuhun mennessä. Olen niin ylpeä pikku tiikeristäni!

Tänään käytiin kahden ja puolen tunnin lenkillä. Ennellä on tapana tuijotella kaikkia vastaantulijoita ja erityisesti koiria (vaikka ei tosiaan välttämättä hauku niille, vaikka ne haukkuisivat) ja tietysti se turhauttaa, kun muistan miten se joskus kesällä kulki nätisti eteenpäin välittämättä ihmisistä tai kauheasti koirista. Harmittaa, kun ei tiedä, että mikä siinä sitten meni pieleen, kun se uudelleen rupesi toiveekkaana katselemaan vastaantulijoita. Tietysti sitä on tultu rapstutelemaan (jolloin olen ylpeä, mutta samalla toivon, etteivät ne tulisi) ja ehkä sitten vähän liikaakin. Sitä kiinnostavampi vastaantulija, mitä kauemmin katsoo silmiin. Tänään pidettiin kolme lyhyttä toimintataukoa lenkillä ja eipäs enää kahden tällaisen tauon jälkeen keskustassa (joka ei ole kovin ruuhkaisa!) enää katsellut jokaista vastaantulijaa. Jotkut olivat kiinnostavampia kuin toiset.

Edelleen tänään lenkillä käydessä treenattiin seuraamista kaupan pihassa. Ajattelin ottaa vähän haastetta matkaan, koska Ennen seuraaminen on omasta mielestäni hyvä ja koska koira vaikutti innokkaalta toimimaan kanssani (tätä ei tapahdu aina, ja joskus teinityttö on sillä päällä, ettei kiinnosta). Seuraamista harjoiteltiin ihmisten ohi ja kaupan ohi, joissa ensimmäinen sujui loistavasti(!), vaikka vastaantulija oli koiran puolella, eikä kauheasti väistänyt. Kaupan sisätilat näyttivät kuitenkin houkuttelevilta pienoisessa hälinässään, joten siinä tapahtui lyhyt herpaantuminen. Toinen herpaantumienkin tapahtui yhden kerran ihmistä ohittaessa, mutta se oli pieni ja lyhytaikainen, eikä näiden lisäksi mitään moitittavaa ollutkaan. Kovin monta toistoa en ottanut, ettei Enne vain kerkeä kyllästymään. Viimeinen seuraaminen tapahtui kahdella käännöksellä kahden ihmisen ohi, jotka juttelivat sisäänkäynnin vieressä. Enne oli super (ei huomioinut miehiä mitenkään), eikä sen takia sitten jatkettukaan. Käännökset eivät ehkä olleet priimaa, mutta kyllä treenaamisen aikana oli jo nähty hienoja käännöksiä molempiin suuntiin.

Tämän enempää ei kouluttamisesta, mutta muunlainen huomautus tuli mieleen. Enne nimitäin merkkailee nostaen jalkaansa, välillä varmaan muutenkin. Se on hassun näköistä varsinkin silloin, kun tyttö yrittää nostaa jalkaa oikein korkealle :-D. Mistä lie oppinut. Välillä kyllä mietityttää, että pissaako se jalalleen, mutta tuskin ainakaan kovin pahasti.

Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi viikonloppuna mennä Kuopioon veljen luokse katsomaan Viimaa, ja käydä treenaamassa agilityä tämän parivaljakon kanssa. Joka kisaa muuten jo kolmosissa! Viima ei kuitenkaan ole kuin noin vuoden Enneä vanhempi, joten hieno saavutus. Jotenkin kuvittelen Vimpulan aina vanhemmaksi. Kerron sitten seuraavassa päivityksessä, miten siellä meni.
  Lisäksi huhtikuussa olisi Tiia Vitikaisen koulutus, joka alkoi nyt houkuttelemaan, kun tehtiin maanantaina Vitikaisen koulutukseen viikonloppuna tehtyä rataa. Oli erittäin kiva, vaikkei tietysti koko rataa harjoiteltu. Lisäksi huhtikuussa Ennenkin pitäisi olla jo niin valmis, että sitä kehtaa näyttää maailmalle, vaikka kyllähän sitä kehtaisi näyttää jo nyt ;)

Enne the Fox likapyykipesässään
(Unohtunut kertoa, että Tampereella kerran vieraillessa juoksi päiväkotipoika meidän perään huutaen "Kettu, kettu!". Äitinsä yritti sitten selittää, ettei se ollut kettu :) )

Uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäisenä toivotan hyvää vuotta 2014 kaikille!

Laiska mikä laiska, ei siitä mihinkään pääse. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vähän herätellä blogia eloon, kun ensimmäiset kisat lähestyvät! Eilen illalla, kun en saanut unta, laskin, että noin 16 harjoituskertaa jälellä ennen mahdollisia ensimmäisiä kisoja, jotka ovat joskus huhti-toukokuun vaihteessa.

Aloitetaan ihan alusta:
Kesän aikana on tottakai tapahtunut paljon. Enne oppi muun muassa uimaan! Ja kuten arvasinkin Loch Nessin hirviö siitä kehittyi. Kun se kuulee sanat "Ui, ui", niin johan pinkaisee rantaan. Eniten se kyllä tykkää hakea keppejä vedestä, eikä niinkään itsekseen mene. Mökillä se puoliksi hyppäsi puoliksi tippui veteen laiturilta, mutta parin kerran jälkeen alkoi varomaan. Kylpeminen taitaa olla kuitenkin sille mieluisampaa, sillä niin innoissaan käy räpiköimässä kuralävissä.

Toinen maininnan arvoinen asia on pentutapaaminen nro 2 (kesäkuussa), joka tapahtui paimentamisen merkeissä. Hyvin paljon vaihtelua oli sisaruksissa. Ennestä olin tietysti ylpeä. Vaikken mitään lajista tiedä ja piti koko ajan miettiä myös omaa toimintaansa (miten se voikaan olla niin vaikeaa!), niin kyllähän Enneä alkoi lampaat kiinnostamaan hyvin pian ja lopussa päästiin jopa juoksemaan pienen lammaslauman ympäri. Ainut heikkous oli se, ettei tyttö halunnut lopettaa ollenkaan ja sen kiinniottaminen osoittautui vaikeaksi.
  Oli ihana nähdä kuinka koira tekee vaistojen varassa hommia, ja kouluttaminen tapahtuu ilman palkkaa (tietysti kehut merkitsevät koiralle jotakin). Tämä olisi ihanan koukuttava (hyödyllinenkin?) harrastus kunhan Keski-Suomessa vain olisi "paimennuskouluja". Pitää seuraavana kesänä ainakin kerran käydä etelässä näissä merkeissä!

Kesä meni siis agilityä treenatessa ja temppuja opetellessa, näistä lisää myöhemmin. Yhdissä möllikisoissakin taidettiin startata elokuussa? Sen jälkeen ei ollakaan.

Viime syksy oli koulussa raskas, ja koirakin joutui siitä kärsimään. Välillä joutui olemaan kymmenen tuntia yksin, mistä olen tietysti hyvin pahoillani. Muutenkin oli paljon hommaa ja jaksaminen tuntui olevan kortilla, jolloin koiran koulutus tahtoi unohtua. Keväästä olen yrittänyt tehdä kevyemmän, jotta saan Ennen kisakuntoon huhtikuuhun mennessä. Josta puheen ollen...

Agilityssä Enne on ihan ykkönen! Se on järkyttävän nopea, eikä se millään haluaisi hidastaa vauhtiaan. Se osaa jo jarrutus-suhinan, mutta voisi se joskus hidastaa ihan vain, jos ruumiin kieleni näyttää toiseen suuntaan. Kaarroksia siis tulee, mutteivat ne ihan mahdottomia ole, jos näytän ajoissa kääntymisaikeista. Muutenkin tyttö tuntuu hoksaavan kaiken tosi nopeasti. Se osaa sellaisiakin ohjauskuvioita, joita en ole ikinä opettanut, mutta prätkäneiti käyttää päätään ja tekee niin kuin ymmärtää. Toisaalta joskus se päättää ihan oma-aloitteisesti miten rata jatkuu. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kuuntelee hyvin. Toinen ongelma on se, että Enne (bortsumaiseen tapaan) oppii radat tosi nopeasti, joten melkein turha on mennä vaihtamaan radassa yksityiskohtia, sillä koira menee kyllä sinne minne äskenkin. Enne varmaan vain ajattelee, että ohjaajalle tullut jokin muistihäiriö ja näyttää sen takia ihan väärin! Ei, Enne, ei se siitä johdu...
  Onneksi opetin kontaktit 2x2:na, niin saan edes vähän mahdollisuuksia olla välillä koiran edellä. Kontaktit sujuvat myös tosi hyvin ja niiden suorittaminen on itsenäistä. Voin siis hyvin leijeröidä esteitä tai mitä ikinä haluankin tehdä. Ylösmenossa ollaan käytetty ponnareita (ja käytetään niitä edelleen), mitkä näyttäisivät toimivan hyvin. Tämän koiran kanssa mulla ei tule olemaan radalla aikaa varmistella jokaista pientä asiaa.
  Kepeillä tavoitteena yhtä itsenäinen suorittaminen kuin kontakteilla, joten kuolleella etupalkalla ollaan menty sen jälkeen kun kuuteen keppiin päästiin (sitä ennen heitin pallon edelle). Enne osaa mennä kaikki 12 keppiä, mutta sen vauhti näytti turhan hitaalta, joten siirryttiin kujakeppeihin, jotta oppii kauhomaan. Saa nähdä mitä siitäkin tulee :)
  Tällä hetkellä rimat ovat 45 sentissä ja rengas, pituus ja muuri ovat vielä medimitoissa. Pitäisi pari kuukautta keskittyä vain yksittäisten esteiden oikea oppiseen suorittamiseen, mutta saa nähdä pystynkö olla innostumatta. Keinua opeteltiin viime vuoden puolella, mutta ahneuksissani taisin möhliä, joten joulukuu pidettiin taukoa ja eilen aloitettiin sitten treenaus uudestaan. Saa nähdä keretäänkö oppimaan keinu ennen asettamani deadlinea (jota voi kyllä aina siirtää:).

Muista:
Tokoiltu ollaan kotona. Kerran kävin treeneissä, jossa tuli heti selväksi, että perusasento (ja näin ollen myös seuraaminen) on liian edessä, joten "kimmastuin" ja päätin, että hoidan sen ensin kuntoon. Nyt pitäisi sitten alkaa käymään siellä tokossa, niin sanoin itselleni. "Keväällä sitten, kun on aikaa". Yeah right... Tokoilu ei muutenkaan taida olla meidän juttu. Ennekään ei oikein viilata mitään (agilityssä eri juttu). Varmasti olen sen koulutuksella sitten jossain vaiheessa kyllästyttänyt. Osaa se seurata, ja perusasentokin on nyt (kai) hyvä, se osaa kaukokäskyt kun haluaa, seuraamisesta maahan ja seisomaan onnistuu. Luoksetulo on varma näin kotikäytössä, mutta jos otan sen koemaisesti, niin ei se kauhean innostunut siitä ole.
  Eli siis näennäisesti olisi alokasluokan liikkeet kasassa (melkein, ei unohdeta paikkamakuuta ja hyppyä, joka toimisi kyllä agilityn "aita"-käskyllä, ja koira katoaisi horisonttiin:), mutta mähän täydellisyyttä tavoittelevana en lähde kisaamaan, jos en tiedä osaako koira suorittaa asiat oikein. Ja ollaan enemmän kuin juuri sillä tasolla. Ennehän ei tule ikinä oppimaan kunnon noutoa, sillä on niin heikko ote leluista (tämä tietysti minun sanomana huonona kouluttajana). Joten siis siinä tokoilu. Saa nähdä saadaanko uutta intoa, jos (kun!) ruvetaan käymään treeneissä.

Samanlailla kuin tokoilu ei myöskään temppujen tekeminen ole Ennen sydäntä lähinnä, vaikka kyllä se yleensä asiat tekee ja ihan kohtuullisesti se niitä osaakin. Oma jaksaminen tahtoo tässäkin olla tiellä, sillä innostun kauhean helposti uusista asioista, jolloin keskeneräiset asiat jäävät hoitamatta loppuun. Onneksi koira ei tiedä, että sen pitäisi osata paljon temppuja :) Tärkeimmät on kuitenkin opetettu: syyliin hyppy ja pusuttelu : D

Frisbeetä harjoiteltiin myös kesällä, mutta koiran on vaikea oppia ottamaan kiinni, jos sitä kiekkoa ei osata edes heittää... Joten joo, ei tainnut Ennestä tulla frisbee koiraa, mutta se tykää kovasti niitä hakea ja saattaa yrittää ottaa kiinnikin, jos sattuu vahingossa lentämään sinne minne pitikin.

Sitten ei varmaan enää kannata tähän mammuttiviestiin enää änkeä kuin, että eilisyö meni rauhallisissa merkeissä kuten viime vuonnakin. Vähän taisi pauke hämmentää, sillä Enne nukkui taas vaihteeksi pentulaatikossaan, jossa ei tosiaan nuku kovin usein. Ennen ystäväpiirikin on laajentunut (siskoni osti tiibetinspanielin), vaikka samaan syssyyn voi lisätä, ettei se enää ole niin avoin kuin kuukausia sitten. Nykyään se osaa puolustaa itseään ja varsinkin omaa ruokaansa toisilta koirilta. Mistä lie oppinut? (Kröhm... Tiitummmh... Koopoköh)

Eteenpäin kohti uusia seikkailuja, jotka toivottavasti tulevat tämän jälkeen täällä useammin mainituksi!

Enne sekoilee toukokuussa :)

Enne uinnin jälkeen kesällä

Enne ensimmäisen kerran lampailla kesäkuussa -13

Enne 1 vuotta! Mikä kaunotar siitä tulikaan!

Enne ja Koopo

Tulevan agilitychampionin matkassa

Jep jep. Enpä sano enempää...

Ennen show-ura laitettiin käyntiin käymällä mätsärissä Äänekoskella, jossa ensin epäilin, etten mene ollenkaan kehään, kun pentu näytti sen verran pelokkaalta koirahälinästä. Nähtiin siellä sitten naapurin hurtta, minkä jälkeen Enne otti rennomman asenteen elämään ja päästiin käymään kehässä, josta sininen nauha tuomisina. Ei tyttö jaksanut keskittyä minuun kuin liikkeessä, mutta ei minullakaan ole kokemusta esittämisestä, joten pitkä matka on meillä tällä(kin) saralla edessä. Ei käyty sinisten nauhojen kehässä, koska ajattelin, että ihan tarpeeksi oltiin saatu kokemuksia ja uskon, ettei tungoksessa esiintyminen olisi sujunut kerran ei oikein sujunut edes yhden vieraan koiran kanssa. Mutta olen tosi tyytyväinen siihen päivään :)

Enne sai sinä päivänä myös opetella odottelemaan kentänlaidalla, kun pelattiin jalista, ja sitä se on harjoitellut nyt enemmänkin ja hyvin tyytyy osaansa, jos on päässyt ennen sitä puuhastelemaan enimmät höyryt ulos.

Viikonloppuna käytiin Hämeenlinnassa vaarin luona ja vähän muuallakin ja oikein kiltti reissukoira on sudenpennusta kehittynyt, vaikka alkaakin herättelemään jo neljän aikaan vierailla.

Viime keskiviikkona oli ensimmäiset agilitytreenit! Oltiin ainoa koirakko pentukurssilta, jotka ilmestyivät ensimmäiselle tunnille, eli saatiin tehokasta yksityisopetusta :) Tehtiin pari kertaa hyppy ja sitten 'hyppy'neliöä ja Enne suoriutui tehtävästi 10+ arvoisesti. Ei ollut mitään vaikeutta vetää koiraa esteiden välistä tai näyttää sille kiertoa. Ja vauhtikin oli aivan uskomaton! Tietysti palkattiin paikalla oloakin, ettei formula opi lähtemään ennen mua rataa suorittamaan : D Mentiin myös lyhyttä putkea. Ei muistanut maaliskuulta, miten se tulisi suorittaa, mutta kahden kerran jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Ihan super hieno koira! Varokaa vaan, kun me päästään radoille! ( Kunhan ohjaaja oppii ensin ohjaamaan :)

Tänään käytiin pitkästä aikaa leikkimässä Vili-Vilperin kanssa Uuraisilla ja kova meno niillä olikin kunhan Enne pääsi alku-ujostelustaan. Olikohan husky-poika jo päässyt unohtumaan pikkulikan päästä? Enne sai seurustella pihassa irrallaan myös herrasmiesmalamuutin kanssa, jolloin tyttö sai kohtauksen, mikä päättyi kuralävessä pyörimiseen. Kyllä nauratti, kun se lopulta sieltä tuli, eikä valkoisista jaloista ollut tietoakaan : D
Käytiin sitten tulomatkalla rannassa, jossa otettiin ensimmäiset uimatyönnöt. Kaksi kertaa ennen sitä on oltu rannassa, jolloin Koopo oli matkassa näyttämässä mallia, muttei ollut vielä kunnolla uinut. Enne ui sulavasti ilman läiskytystä kuten saksanseisojanpentujen olen nähnyt tekevän. Ihan komeaa koiraa uitiin. Kyllä tästä koirasta vielä saadaan se vesipeto :)

En tiedä olenko muistanut mainita, mutta autoon mennään jo hienosti hihnassa, vaikkei se mikään ihana paikka olekaan. Irti ollessaan auto tuskin saisi yhtään katsetta. Ja opetuksesta vielä sen verran, että Enne osaa jo jotenkin antaa jokaista tassua, joten tavoitteena olisi nyt jatkaa sanojen yhdistämistä jalkoihin ja sitten  kaksi jalkaa kerralla. Muuten ei olla paljoa muita temppuja opeteltu, mitä nyt vähän seuraamista ja minimaalisesti eteen luoksetuloa. Enne vaan ei tunnu olevan oikein kiinnostunut tuollaisesta pilkunviilaamisesta.

Pentutapaaminen

Jännittävin tämän ja edellisen viestin välillä tapahtuma oli kahden viikon takaiset pentutreffit. Seuraavana lyhyt selostus siitä.

Oli todella kiva nähdä Ennen sisaruksia ja saada vinkkejä koiran kasvatukseen. Paljon asiaa tarjottiin ja toivottavasti muistan ainakin osan edelleen. Enne oli normaali itsensä. Ruoka ei oikein kiinnostanut, mutta onneksi sentään innostui leikkimään. Alussa pelkäsin, ettei se suostu edes sitä tekemään. Ja oikeastaan loppua kohden namitkin alkoivat kelpaamaan paremmin, kun sain hyvän vinkin miten herkkuja kannattaa syötellä ja varmaan osittain myös siitä syystä, että Enne tottui hieman tilanteeseen. Minun mielestäni suurin ongelma meillä on juuri herkuilla motivointi. Sain myös hyvän idean, että kannattaa kokeilla tahnaa, jota syöttelee suoraan purkista, ja nyt kun sitä on testattu, niin voi sanoa, että ainakin ekalla kerralla toimi todella hyvin!

Enne pääsi suorittamaan myös ensimmäisen kerran putkea, joka tietysti ensimmäisellä kerralla oli vähän pelottava. Ihailtavan nopeasti huomasi, ettei siinä olekaan mitään pelättävää. Kyllä siitä putkihullu vielä saadaan : D Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivän saantiin ja olen kotona jatkanut harjoitteita, joita siellä tehtiin.

Enempiä tapahtuma selostuksia en laita kuin että pääsiäisenä Enne vieraili yksin yhden yön Vertaalassa ja muutenkin on siellä käyty pariin kertaan. Enne on alkanut leikkimään Koopon kanssa enemmän ja Kopokin välillä innostuu niin, että pitää mennä väliin ja lopettaa koko touhu. Koopo yleensä lopettaa kiltisti, mutta Enne ei tajua, miksei saa leikkiä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Enne on alkanut oppia jo melko sisä siistiksi Vertaalassakin, vaikka vahinkoja tapahtuu edelleen. Osaa nykyään myös rauhoittua muiden koirien seurassa. Tiitu on muuttunut vähän jäykemmäksi Ennen seurassa. Nyt kun Enne on kasvanut ohi, niin Tiitu varmaan ajattelee, että pentu on jo niin iso, että sen pitäisi jo vähän osata käyttäytyä.

Koulutus jatkuu samoja asioita 'hinkaten'. Paikalla olo sujuu jo varsin hyvin ja Enne oppi myös antamaan tassua! Alussa ajattelin, ettei opi ikinä, mutta motivoituikin hommaan ja suorittaa tehtävän välillä niin innokkaasti, että antaa molemmat tassut :) Aloitettiin myös uusi kontaktitreeni. Tällä kertaa korokkeella ja pysähdys seisomaan. Ihan hyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaan alkaa siirtymään ulos, niin saisi välimatkaa pidennettyä.

Dum didi dum

Alkaa jo ihan ärsyttää itseään, kun ei saa kirjoitettua kuulumisia. Joten seuraavaksi lyhyesti, mitä muistan tapahtuneeni:

Kuopiossa käytiin. Enne oli virkeämpi junamatkoilla kuin silloin ihan pienenä ja yritti koko ajan puuhastella jotakin. Rauhoittui kuitenkin lopulta. Enne oli jo Viimaa isompi, mutta neiti ei oikein vielä uskonut pennun olevan tarpeeksi iso kovaan toimintaan, vaikka Viimaa alkoi monesti ärsyttämään Ennen loppumattomat leikkiin kutsu yritykset. Käytiin jäällä, jossa hieman mietitytti voisiko Enneä päästää ollenkaan, kun ei ollut kuulevinaankaan minun olemassa oloani koko reissun aikana. Muutenkin samanlaista menoa ollut kotipuolessakin, mikä on alkanut turhauttamaan. Nyt on taas parempi, mutta taitaa tulla taas kohta taantumista.

Hiihtolomalla oltiin neljä päivää Vertaalassa, josta Enne poimi tavan nousta puoli seitsemältä. Eli nyt joka aamu herään johonkin toiminnan ääniin täsmälleen siihen aikaan. Seitsemään asti repii pahvilaatikkoa tai syö luuta (harvemmin tätä, koska siitä ei lähde kunnolla ääntä), jonka jälkeen onneksi rauhoittuu.

Enpäs enää muista mitä ollaan tehty :) Viime aikoina todellakin tuntunut siltä, etten yhtään osaa koiraa kouluttaa, kun Enne ei ole näyttänyt välittävän mistään mitä sanon. Välillä päivän tai kaksi menee aivan loistavasti ja sitten taas saa tehdä kauheasti töitä, että koira liikauttaisi koravaakaan omistajan suuntaan.

Joka tapauksessa suunta aina eteenpäin. Kyllä meistä jossain vaiheessa tulee kunnollinen koirakko! Sen lupaan :)

Eilen puuhailtiin puolitoistatuntia pienessä pihassamme, jolla on ainakin metri lunta. Enne rakastaa, kun saa kaivaa syvän kolon, ja varsinkin, kun se löytää jotakin lumen alta (naapurit taitavat heitellä roskia meidän puolelle). Pari lasta kävi leikkimässä hyvin lähellä ja ajattelin, että nyt tulee lähdöt, mutta vaikka tilanne näyttikin kriittiseltä, ei Enne kuitenkaan heti hyökännyt leikkikavereita kohti. Hetken katseltiin niitä ja kerran Enne meinasi lähteä, mutta kun kielsin (ja pysäytin kädellä) koira jäi kumma kyllä paikalleen. Ja lopulta me pystyttiin leikkimään, ettei minun tarvinnut pelätä, että Enne menisi mieluummin leikkimään muiden kanssa. Onneksi, koska olen hänestä hyvin mustasukkainen :) Enne ei taida hirveästi tulla mustasukkaiseksi minusta, sillä ei se Vertaalassa yritä pyydystellä huomiotani samoin kuin muut koirat. Toisaalta, kun tultiin sieltä takaisin Saarijärvelle, Enne oli paljon 'huomaavaisempi' minua kohtaan kuin normaalisti.

Ja jos palataan vielä menneisyyteen ja torstaihin, niin Ennen ensiesiintyminen on tapahtunut. Kävytiin opistolla pitämässä bordercollie-esitelmä, jossa Enne oli rekvisiittana ja itselleni henkisenä tukena. Pitkän aikaa mietin otanko mukaan, koska Enne oli melkein koko viikon aikamoinen vaikkukorva, mutta lopulta ajattelin, että onhan se pennulle hyvä kokemus. Minä kun haluaisin koiran, jonka voisi ottaa mukaan minne vaan. Enne oli hyvin rauhaton lämpimässä luokkahuoneessa ja harvinaista vinkumista esiintyi. Muutenkin oli rauhaton kunnes rupesi järsimään kenkääni, jolloin rauhoittui hetkeksi. Ja aikansa pyörittyään alkoi nukkumaan. Rekvisiittana Enne ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen ja muutenkin vinkui ja pyöri minun pitäessäni esitystä, mutta itse en antanut sen häiritä ja ihan varma en ole kaikesta mitä tapahtui. Esityksen jälkeen omalla paikallaan oli edelleen rauhaton, mutta kerkesi nukahtamaan ennen kuin tunti loppui, joten uskon siitä jääneen oikeaoppinen idea kehittymään pennun päähän kuinka tulee käyttäytyä. Pitää nyt ruveta käymään koiranäyttelyissä ym., jotta päästään edelleen harjoittelemaan rauhoittumista eri paikoissa.

Hirveästi ei olla opeteltu mitään juttuja kuin niitä vanhoja, joita ollaan aloitettu aikaisemmin. Enne ei välitä juurikaan herkuista, joten niillä kouluttaminen on minulle hyvin turhauttavaa, kun oppilas ei jaksa kuunnella. Luulen myös, että jossain kohtaa on tapahtunut jokin virhe, koska Enne saattaa lähteä koulutustilanteesta kahden yrityksen jälkeen pois ja mennä makaamaan jonnekin. Olen sitten yrittänyt heitellä herkkuja, mikä on jossain määrin toiminutkin, mutta edelleen tällatavoin kouluttaminen on hieman stressaavaa. Onneksi Enne pitää leikkimisestä, mutta uuden opettelu leikki palkalla on hieman vaiheessa, kun mielessä tahtoo pyöriä pelkästään lelut. Työstetään, työstetään... Hieno homma on, että lelut löytyvät jo jossain määrin takaisinkin, eivätkä jää enää sinne mihin olen ne heittänyt. Siitä Enne saa ison plussan todistukseensa!

Enne on keksinyt itselleen taas uuden hyvän leikin. Vesikuppi piti nostaa pois lattialta, koska siitä on kiva kaapia vedet lattialle. Minua se ei jostain syystä ilahduttanut, mutta onhan niitä huonompiakin leikkejä. Voihan myös olla, että tämä enteilee sitä, että kesällä omistankin koiran sijasta vesipedon!

Ja viimeisenä haluan mainita huvittavasta tapahtumasta metsässä. Tietää, kun Enne tulee takaa: kuuluu dum dum dum dum, jonka jälkeen kuuluu PUFF ja lunta lentää korkealle, kun Enne ohittaa minut penkan kautta menettäen kaiken noupeuden hankeen :D Mä niin rakastan tätä koiraa!

Taas näitä outoja nukkumapaikkoja...