torstai 16. lokakuuta 2014

Aina ei onnistu, eikä ihan joka toinen kertakaan

Taas tulossa agilitypostaus, mutta kannattaako muuta enää odottaakaan?

Olen unohtanut kertoa, että Enne kävi hierojalla syyskuun alussa. Ei siitä sinällään sen enempää. Ee on kiltti koira, joka heittäytyi heti maahan, kun aloitettiin hieronta. Siellä ilmeni kuitenkin, että oikea puoli ollut jumissa (ja kuka tietää kuinka kauan!). Hieroja sanoi, että moottorin mäntä ja jouset olleet puolitehottomia... Elättelin toiveita, että auttaisi rimoja pysymään ylhäällä ja aluksi huomasinkin, kun Enne hyppäsi paljon kevyemmin sen jälkeen. Ei jäänyt kuitenkin pitkä aikaiseksi, vaan syy on siis lähinnä korkeassa vireessä ja kunnioituksen puutteessa rimoja kohtaan. Toivottavasti nyt on kuitenkin mukavampi laittaa rimoja lakoon :)


Syyskuun lopussa Vitikainen vieraili taas Tehovastuksella ja oltiin siellä sitten mukana. Vieressä pohjapiirros, jonka jouduin itse loppujen lopuksi väsäämään, kun oli jotenkin ihmeellisesti tallentunut koneelle. Alempana videot.

Oli kyllä taas niin kivaa ja erinomaista koulutusta, että oksat pois. Yhden ihmeellisen ohjauksen sai taas harjoitella (pituuden vastakäännöksestä suoraan sokkariin), mikä ei tuntunut yhtään luontevalta. Siinä on pieni hetki, kun et näe minne koira on menossa, eikä tiedä yhtään kerkeääkö vai jääkö alle. Ihmeellisesti kuitenkin toimi joka kerta.

Vitikainenkin meinasi jäädä Ennen "jalkoihin", kun oli peittämässä 9. ja 10. aidan välissä olevaa 3. aitaa (monet koirat kävivät sitä kautta). Enneä ei paljon haitannut, vaikka joku seisoikin edessä. Hyvin mahtui vielä kainalon alta :-D Lopulta tuli hyvin käteen, paremmin kuin odotin, eikä tarvittu ketään itsemurha-aikeista seinäksi eteen. Todella tyytyväinen olin tyttöön. Vimmalla teki hommia ja puomin kontaktit olivat aivan uskomattomat! En tiedä miten se malttoi pysähtyä niihin, vaikka juoksi niin kovaa loppuun asti. Ei se kisoissakaan malta enää pysähtyä, mutta siitä lisää myöhempänä...

En ollut ainoa, joka ihastui tyttöön. Vitikainen kehui kovasti, ja sanoi minullekin, etten ole hullumpi ohjaaja, kun tuli sanottua, etten osaa ohjata :p Alkoi kyselemään, että meinaanko teettää pentuja, ja totta kai sitä varmaan jokainen nartunomistaja jossain vaiheessa miettii. Ennellä oli juoksuhousut jalassa (luulin, että se alkoi tiputtamaan, muttei kuitenkaan!?), mikä oli hyvä, ettei luultu urokseksi. Tyttönen tekee kuulemma töitä kuin miehet, ja vähän jätkämäinenhän se on, koska nostaa jalkaa pissatessa ja heittelee takajalkojaan useinkin sen jälkeen :) Se on hauska tapa, toivottavasti seuraava narttu ymmärtää matkia. Kertoo varmaan myös jostain muusta...?



Jyväskylässä oli kisat 4.-5. päivä, johon olin jo kerennyt ilmottautua, mutta sitten tosiaan luulin, että Ennen juoksut alkoivat. Viikonlopun ajan lilluin jossain masennuksen kaltaisessa, ja maanantaina totesin, ettei juoksut varmasti olekaan alkaneet. Taisi olla maha vain vähän kuralla vai mitä, kun oli vähän nestettä lattialla (en siis missään vaiheessa nähnyt punaista verta). Eihän meillä olekaan ollut narttuja kotona kuin... öö... aina. Joka tapauksessa olin jo tyytynyt siihen, ettei kisoihin mennä ja fiilis koko hommasta lähti. Eikä sitä löytynyt takaisin, vaikka kuinka etsin kivien alta. Tulokset olivat sen mukaiset. Minua ei huvittanut, kaikki Ennen teot ärsyttivät, koira kuumui, minä kuumuin, koira kuumui lisää, ja haukuthan siitä tuli:


Toisaalta opettavainen kokemus. Taas masennuksen syövereissä (eniten masentunut katsojan kommentista sunnuntain agilityradalla) ylös pyrkiessäni piti miettiä mikä kaikki meni vikaan, ja kieriä itsesäälissä. En osaa kouluttaa, enkä ainakaan ohjata niin, ettei kaikki rimat aina lentelisi. Mutta kylläpäs osaan molempia! En ehkä ole suomenmestari (vielä:), mutta ei kukaan ole (anteeksi kliseisen vertaukseni) seppä syntyessään. Enne on superkoira ja minusta tulee superohjaaja, vaikken sitä vielä ole. Tämän vuoksi koitetaan nyt saada formula tekemään kisoissa samanlaiset pysäytyskontaktit kuin treeneissä. Josko keskittyisi taas sen jälkeen paremmin.

Itseluottamusta koiraan ja itseen haettiin Haukkuvaarasta (14.10.), jossa vierailevana kouluttajan sattui juuri käymään Rauno Virta. Itsellä oli hyvä päivä, joten virheet otin vastaan ominani, enkä syytellyt koiraa, koska sille ne syytökset eivät kuulu. Kyllä muuten vaikuttaa paljon millä fiiliksellä on liikkeellä! Jyväskylässä olisin ensimmäistä kertaa ollut mieluummin kotona kuin kisoissa, ja vähän yli viikon päästä siitä olin innokkaana Jyskässä ulkoiluttamassa koiraani. Taas sain hyvän kouluttajan opissa kerätä osaamista sekä varmuutta tekemiseen. Virran ensimmäiset sanat minulle olivat: "Oletteko oikealla kurssilla?" :-D Hyvinhän se rata ensimmäisellä kerralla menikin, vaikkei tietysti nollaa saatu. Sähläsin taas itse menemään :) Sopivasti kehuja ja kuitenkin aina löytyvää ohjauksen parantamista. Eiköhän näillä taas jaksa marraskuu treenata ennen taukoa. Virran koulutuksesta videomateriaalia: