perjantai 21. joulukuuta 2012

Tarinaa Tiitun lapsosesta

Ensimmäinen yö poissa kotoa, eikä mitään nukkumisvaikeuksia. Ja kun eilen illalla tänne Vertaalaan saavuttiin, niin itsevarmasti häntää heiluttaen kulki pihalla. Liekö muistanut, että täällä ollaan käyty ennenkin.

Enne on ihastunut Tiituun, ja Tiitu pitää pentua vähän omanaan :) Iltalenkiltäkin, kun tuli, niin oli kuulema ruvennut pihaan tullessa vinkumaan ja kun lapsi itkee häkissään käy Tiitu tarkastamassa, mikä on hätänä.

Tiitun kanssa Enne pääsee jonkunlaista painia harrastamaan, mutta leikki on sykäyksittäistä, kun Tiitua ei jaksa kiinnostaa ja pikkupetokin väistää, jos isompi ryntää päälle painimaan. Eilen luulin, että Tiitu antaa pennun ihan miten vain riehua. Ei tuntunut kärsivällisyys katketa millään, mutta tuli siihenkin sitten jokin raja. Ja ihan aiheesta. Enne kävi iltakierroksilla, kun Tiitu olisi jo halunnut nukkua. Enne otti hetkeksi opikseen, mutta kohta se oli jo taas painimassa. Välillä käy Tiitua sääliksi, vaikka onneksi sillä on niin paksu karva, ettei naskalit tunnu missään. Enne saattaa raahautua muutaman metrin pitäen kiinni Tiitun kauluksesta, joten ei kauheita kipuja toinen saada repimisestä.

Tänään käytiin autoilemassa ja Enne jäi autoon, kun käytiin mattokaupassa. Nukkui siellä rauhallisesti  käpälä kuonon päällä :) Käytiin myös eläinkaupassa, jossa oli vaaka, joten sain punnittua ensimmäisen kerran. Paino 10 viikkoisena 5,3 kiloa. Pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia se vaaka...

Illalla käytiin veljen luona synttärikahveilla, jossa Enne kulki kuono maassa pitkän aikaa ennen kuin huomasi kissan. Molemmat katselivat toisiaan varovaisesti ja kiinnostuneesti, muttei niistä mitään sydän ystäviä tullut. Kissa vähän käpälällä koetti tuolilta tunnustella, mutta koira ei huomannut. Molemmat jättivät toisensa rauhaan, eivätkä suuremmasti välittäneet toisistaan. Vähän piti sivusilmällä kuitenkin tarkkailla toista. Lilli-labbis ei ollut tällä kertaa kotosalla, mutta ehkä Enne on vähän liian pieni tapaamaan nuorta sporttitätiä.

Enne maistoi vierailulla myös ensimmäistä kertaa oikeaa luuta, joka oli ensin hyvin pelottava. Kaarteli pitkään, mutta kun käsissäni sitä pyörittelin, niin lopulta uskalsi tulla haistamaan, jonka jälkeen piti vähän haukkua ja lopulta innostui syömään. Olisi varmaan yrittänyt narskuttaa koko luun, jos olisi antanut. Saa nähdä tuliko maha sekaisin maistelusta, rupeeko yöllä hätäsireeni soimaan.

Kaikki on muuten mennyt hyvin, paitsi Koopo on alkanut pitämään pentua iljettävänä. Välillä ihme murinaa kuuluu, mutta sitten taas ei ongelmaa. Ennekään ei ihan aina tajua, että pitäisi väistää, jos sattuu olemaan kiinnostavia hajuja lattiassa. Pitää vain pitää rontteja silmällä ja toivoa, että Kopokin tottuu lopulta.

Ei ole tänään vielä tullut maailmanloppu, mahtaakohan tullakaan?

torstai 20. joulukuuta 2012

Kummitustarinoita

Syntymäpäivän kunniaksi Enne söi läppärin johdon poikki, ja tämä vanha romu ei toimi ilman jatkuvaa latausta. Ei ollut johto tietenkään seinässä, joten vaaratilannetta ei sattunut.

Käsittelyharjoituksia ollaan jatkettu ja kynsiä vähän leikelty. Harjauksen ja kynsien leikkuun opettelussa on se ongelma, että pennulla tahtoo olla kaksi vaihetta: joko täysillä eteenpäin tai sitten nukutaan :) Aamulla rauhallisempi, iltaa kohden alkaa kierrokset nousta. Mistä lie johtuu.

Eilen käväistiin eläinkaupassa Äänekoskella, jossa oli paljon rapsuttelijoita. Ennen ihmisläheisyys on vähän ongelmallista, koska en viitsisi pitää pihassa vapaana, kun varmasti lähtee muiden ihmisten perään. Ja kauniin pennun vastaanotto on tietenkin aina iloinen, joten käytös vain vahvistuu. Ei haluaisi kuitenkaan pitää vain narussa, kun ei pääse juoksentelemaan samalla tavalla. Saa nyt nähdä mihin suuntaan kehittyy. Kuitenkin yritys pitää Enne poissa tevehtimässä ihmisiä on kova.

Eilen aloitettiin myös 2on2off harjoittelu illalla, kun energiaa tahtoi riittää päättömään kaahailuun kymmenen jälkeenkin (sen verran on lyönyt päätään, että onkohan aivosoluja kuollut paljonkin :). Niin paljon energiaa purkautui, että harjotus vaihtui paperin päällä makaamiseksi. Toisaalta, jos se on luontevampaa tälle pennulle, niin eipä kontaktilla makoilukaan haittaa.

Ollaan tehty myös pieniä hetki kosketusharjoitusta. Ei joka kerta halua tehdä samaa toistoa, niin harjoitellaan tällaisia yksinkertaisia asioita. Tässä eräänä päivänä yhtenä sekoiluhetkenä Enne sai päähänsä repiä 'alkeispussin' kangasosana olevaa pyyhettä (jonka  läpi on muuten välillä mennyt huvikseen). Kietoutui siihen ihan totaalisesti! Näytti paljon kummitukselta :)

Ulkona on alkanut kuljeskella hyvin itsevarmasti häntä pystyssä. Koiran haukunta on edelleen hälyttävää, mutta sitä treenataan. Tänään lähdetään käymään yökylässä Vertaalassa, jos siellä totuttelisi pulkkaan, kun nekin on niin arvaamattomia välineitä.



perjantai 14. joulukuuta 2012

Tilanteen nollaus

En ole ajatellut, että olisin vaatinut pennulta mitään. Eilen keskustelin kasvattajan kanssa ja huomasin, että käytöksestäni oli tainnut tulla yliyrittämisen piirteitä. On niin paljon kaikkea, mitä haluaisi pennun kanssa tehdä ja kokea :) Evestä oli paljon apua ja huomasin ajatelleeni enemmän mitä kaikkea Enne ei tee sen sijasta, että ajattelisin mitä kaikkea se tekee.  Tahdon vähän liikaa analysoida mitä kaikkea Enne miettii, vaikkei sitä oikeastaan voi tietää, joten olen nyt antanut kokonaan olla. Se on hieno pentu, joten päätin, että unohdetaan kaikki ja vaan oleillaan ainakin jouluun asti. Evelle kiitokset!

Enne on ollut hienosti yksinään, kun olen käynyt postissa tai keskiviikkona, kun vein auton huoltoon. Leikitän ennen lähtöä ja sitten rauhoitutaan, joten luultavasti nukkuu koko sen ajan kun olen poissa. Keskiviikkona imuroin ja vähän kummastutti ääni, mutta on niin hiljainen imuri, ettei varsinaisesti pelännyt. Kävi vähän nuuhkaisemassa muuten repi leluaan seuraillen tapahtumia. Kateltiin keskiviikkoiltana televisiotakin ja Enne katseli pientä ruutua hyvin kummissaan käännellen päätään. Oikein suloinen :)

Käsittelytreenejä ollaan tehty, vaikka Enne näyttää nauttivan kosketuksesta muutenkin. Sitten tehdään kontaktitreenejä ja leikitään useasti päivän aikana muutama vetoharjoitus tai palloheitto, kuten kasvattaja neuvoi. Leikin aloittaminen pitää vain katsoa, että leikkii omilla leluillaan eikä matonreunalla. Jos aloittaa leikkimisen tyhjästä on usein mielenkiinnoton, eikä viitsi silloin huomioida, kun leikkii jollakin kielletyllä.

Näiden lisäksi kynsien leikkaamisen ja harjauksen opettelua. Kaikkea normaalia opetellaan ja unohdetaan paikoissa käyminen.

Tänään 9 viikko- synttärit :) Käytiin metsässä kävelemässä ja tuli kohtalaisen kokoinen puunrunko vastaan. Enne sitten yritti yli, vaikka olisi päässyt alikin vähän ryömimällä. Oli oikein ylpeä itsestään, kun hyppäsi rungolta alas. Häntä pysytssä ravasi onnellisena ohitseni :)


Maailman paras lelu :)

tiistai 11. joulukuuta 2012

Opelit on kuraa

Eilen aamulla oli sitten jarrut jäätyneet autosta ja samalla oli jäätynyt toinen takapyörä kiinni. Ajoin sitten tyhmänä huoltamolle auton lämpiämään, kun täällä ei muuallekaan saa ja tietysti se pyörä oli sinä aikana kulunut. Taas jarruhuoltoon ja uusien takarenkaiden hankinta (onneksi mulla on ihanat vanhemmat). Ei siitä sen enempää.

Eilen olisi Ennen kanssa pitänyt lähteä taas juoksemaan metsään, mutta se seikkailu muuttui nukkumiseksi huoltamon vastaanotolla. Ainakin paljon uusia ihmeellisiä hajuja ja ääniä on lisätty tytön kokemuksiin. Vähän taas paikka pelotti, mutta nopeasti tottui ja leikkiinkin yltyi hetkellisesti.

Töttöröröö! Minut taidettiin eilen alentaa virallisesti leikki- ja makupala-automaatiksi. Ainakin sen verran puulta näyttää leikkiminen maistuvan mun kanssa, ja ulkona on paljon ääniä ja hajuja, jotka voittavat kutsumussutukseni. Paljonhan uutta koettavaa pennulla on, mutta Enne melkein tajusi jo, että ei sen tarvitse minun kutsuani kuunnella. Eihän sille mikään mahda, jos se päättää olla tulematta.

Tänään on sitten leikkimistä ja makupalojen sullomista suuhun rajoitettu, jonka lisäksi aloin leikittämään pentua muilla leluilla kuin ne, jotka löytyvät lattialta. Enkä leiki koko valveilla oloaikaa. Saa Enne leikkiä välillä yksin, kun senkin homman niin luontevasti osaa. Yleensä tahtoo vain oma lelu vaihtua johonkin muuhun kuten mattoon tai tuolinjalkaan :) Jospa minäkin rupeisin pentua kiinnostamaan enemmän kuin vieraat ihmiset. Näyttänyt tänään toimivan jontenkin.

Eilen kävi ärsyttävä moka minulta. Opeteltiin hihnassa kävelemistä ja ajauduttiin hieman kauemmaksi kuin minne asti normaalisti mennään. Enne oli päässyt juonesta kiinni ja käveli hienosti vieressäni, johon olin sitä juuri palkkaamassa, kun naapuripihassa alkoivat koirat räksyttää. Ennehän sai tietysti salamannopeat lähöt, vaikka ei kauaksi remmissä ollessaan päässytkään. Välillä tuntuu, että on ajatellut asiat hyvin, mutta kun jotakin tapahtuu odottamattomasti pää vain lyö tyhjää. Jos olisi lopettanut viisi metriä ennen, niin koko järkytykseltä olisi säästytty. Kyllä harmittaa.

Tänään käytiin vaihtamassa uudet talvirenkaat taakse eri paikassa kuin missä oltiin eilen. Siellä oli mukava mies, joka antoi herkkuja ja otti syliin :) Ennen yksi hyvä ominaisuus on se, että se on pystynyt rauhoittumaan ja nukkumaan kaikissa uusissa paikoissa varsin nopeasti. Ulkona leikkiminen kuten myös näissä oudoissa paikoissa on vaikeaa. Sen verran herkkä koira, mutta totuttelua totuttelua...

Renkaidenvaihdosta tullessa käytiin keskustassa kävelemässä hihnassa. Hyvin tyytyväinen olen likkaan. Käveli suurimman osan nätisti vieressä pienestä matkasta, joka tehtiin. Herkkujen voima on suuri! Ei kerennyt edes mitään pelottavaa tapahtua.

Enne oli tänään ekaa kertaa kunnolla yksin pidemmän aikaa, kun kävin hämmästyttävästi läpäisemässä tentin. Leikittiin ennen kuin lähdin, jonka jälkeen rauhoittelin tytön sylissä. Katsoi rauhallisesti petiltään, kun lähdin. Vasta jälkeen päin ajattelin, että olisi ollut järkevää laittaa kamera kuvaamaan sen verran, kun siinä on tillaa, mutta myöhäistä se enää sitten oli. Ehkä seuraavalla kerralla. En usko, että se on täällä kuitenkaan kauheasti itkenyt. Matto oli kunnolla rytyssä ja koira venytteli ja haukotteli rauhallisesti, kun tulin sisään. Ei siis mitään paniikkia yksinolosta.

Huomenna auto huoltoon. Vielä en ole päättänyt otanko koiran mukaan vai opetteleeko se taas yksinolemista. Torstaina kuitenkin saa taas nauttia asunnon tuhoamisesta pari tuntia.


Enne testasi uuden petinsä ennen kuin totesi sen olevan nukkuimiskelpoinen :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Spurtteja ja seurustelua

Jippii! Auto toimi oikein hyvin eilen. Toivottavasti jatkossakin...

Eilen käytiin autoilemassa ja pysähdyttiin samalla käymään eläinkaupassa. Enne oli hyvin tyytyväinen vierailuun, koska näki monta ihanaa ihmistä. Muutenkin selvästi ihmisrakas pentu, tulee sitten vastaan millainen tallaaja tahansa. Ja hirmu rohkea ihmisten kanssa, vaikka muita koiria selvästi arastelee.

Käytiin autolla myös vähän kauempana metsässä kävelemässä ja selvästi nauttii juoksemisesta. Meinaa välillä unohtua, että pitäisi seurailla mielenkiintoisten hajujen lisäksi myös omistajan kulkemista. Eipä tuon ikäisen pennun kanssa metsässä haittaa ole. Illalla tai aikaisin aamulla, kun ei pihoilla kulje autoja välillä silti hieman pelottaa, kun Enne jää kauaskin haistelemaan. Joka kerta pinkoo kuitenkin luokse. Siitä tulee oikein hyvä sprintteri :)

Ennellä on aika kevyt puruote. Paitsi tietysti housunlahkeesta. Vähän mietitytti, että osaako sitä leikittää niin, että ote paranee. Tainnut olla osittain myös elämänvaihdoksesta johtuvaa. Näkeehän siitä totta kai, että on leikkisä pentu ja kasvaessaan kova vastus. Tahtoo vain välillä epäilyttää omat kouluttajataidot. Tyttö taitaa olla iltavirkku, koska illalla kaikista villeimmillään. Ei ole kuitenkaan nukkumaan menossa ollut onneksi vaikeuksia.

Eilen imuroitiin lyhyesti. Kiltisti katseli ja vähän kävi haistelemassa ja vähän yritti ottaa letkusta kiinni. Tarkastuksen jälkeen asettui makaamaan ja seuraili vain liikettä. Puhdasta ei tainnut tulla minun imuroinnista, kun ei ollut johto seinässä :) Ehkä tässä joku päivä saisi aikaiseksi siivota...

Tänään oli matka Vertaalaan vanhempien luokse. Käytiin Tikkakosken kautta, jossa Enne tapasi Koopon. Vähän taas pelotti pikkulikkaa. Eikä mikään ihme, kun Koopo on ainakin viisi kertaa suurempi. Isohurtta heilutti häntää ja ei ollut moksiskaan uudesta tuttavuudesta. Moneen kertaan piti kuitenkin käydä haistelemassa, että mikä ihme semmoinen rääpäle on.

Vertaalassa tavattiin taas Tiitu, joka osoittautui tutuksi, vaikka olikin ensin haukkumassa häkissä. Ulkona Enne katsoi vähän minne meni ja väisti muita koiria, jotka kävivät aina silloin tällöin haistelemassa tulokasta. Sisällä olo oli kuitenkin luontevampaa, eikä mennyt kauaa, kun oli aika kelliä lattialla selällään ja maistella ovea. Tietysti kaikki huoneet oli pitänyt ensin tutkia ja kerran työntää kuono hiirenloukkuun. Ihailtavan nopeasti toipui koettelemuksesta ja oppi kerrasta toisin kuin jotkut muut pennut...

Enne tuntuu sosiaalisesti hyvin fiksulta koiralta. Varovainen, mutta kuitenkin rohkea. Ei kauaa mene, kun lähtee jalkojen välistä kävelemään kauemmaksi. Vaikka muiden koirien ahdistelu hämmentääkin. Ei ala heti leikkimään, eikä tunge päälle. Tiitu kyllä yritti kutsua leikkiin, mutta Enne ei ollut vielä siinä vaiheessa valmis. Illalla kyllä yritti komentaa Tiitua leikkiin, mutta tätiä ei enää jaksanut kiinnostaa. Pari kertaa se taisi hyppiä leikkisästi päin, mutta unohti sitten asian kokonaan ja lähti puuhailemaan omiaan. Enne yritti komentaa myös Koopoa leikkimään, mutta ei tainnut jättiläinenkään oikein olla varma, miten leikitään haukkuvan jojon kanssa.

Uskon siis, että matka oli Ennen mielestä oikein mukava, vaikka se sisälsikin paljon autoilua. Mutta taas näki paljon ihania ihmisiä! Muutaman kerran vikisi lähtiessä, kun joutui häkkiin, mutta rauhoittuu nopeasti. Myös Vertaalassa itki häkissä hetken, kun ei syödessä uskallettu pitää vapaana, kun ei tiedä, miten Koopo olisi pöydänalusta puolustanut. Taitaa tosiaan tytöllä olla luonnostaan rauhoittumisen lahja.

Illalla naksuttimeen ehdollistaminen jatkui ja luulenpa, että huomenna voi jo aloittaa seuraavan vaiheen.


Semmoinen hassu klassinen kohtaus sattui tässä joku päivä, kun Enne huomasi liikettä lattialla olevasta peilistä, niin piti käydä sen takana katsomassa ketä siellä oli :)



perjantai 7. joulukuuta 2012

Lähtökohtia

Kolmas aamu pennun saapumisesta valjennut hieman levottomissa merkeissä. Enne nukkui hyvin kaksi ensimmäistä yötä, mutta tänään puoli seitsemän aikaan alkoi hiljainen vinkuminen ja järsintä. Rauhoittui kuitenkin lopulta ilman lattialle pissimistä, joten tytöllä oli varmaan enemminkin tylsää kuin hätä. Muutenkin tuntuu rakko kestävän yllättävän hyvin pitkät yöt.

Ulkona ei ole onneksi kuin kymmenen astetta pakkasta, mutta tuntuu silti pennun turkille olevan liian viileää. Ainakin uloslähteminen on aina yhtä vastustettavaa :) Eilen kävin päivällä ensimmäisen kerran vapaana tuossa lähipusikossa, jonka jälkeen on uskaltanut pitää vapaana myös pihassa. Ainakin näin aamusta ja illasta, kun autoja harvemmin liikkuu. Vapaana ollessaan menee välillä sellaista iloittelu kyytiä, ettei uskoisi uloslähtemisen olevan niin vaikeaa.

Nyt alkaa näyttää siltä, että Enne kotiutunut kokonaan. Ainakin enemmän ääntä lähtee kuin kahtena edellisenä päivänä ja muutenkin alkaa tuhoamaan paikkoja :) Aika hyvin osaa kuitenkin rauhoittua ihan luonnostaan, katsotaan miten siinä sitten käy, kun kasvaa.

Naksuttimeen ehdollistaminen on aloitettu, muttei vielä ole tajunnut, mitä se naksahdus tarkoittaa. Eipä tässä kiire taida olla. Samoin on kynsiä vähän 'leikelty' ja turkkia 'harjattu', ilman ongelmia. Luokse tulee aika hyvin semmoisella mussutuksella, mikä toimii ulkona ja sisällä, mutta sisältä ulos on paha paikka. Tai jos on jotain erittäin hämmentävää meneillä. Yksin on ollut lähinnä nukkuessaan tai muutamia kymmeniä sekunteja syödessään tai muuten vain ovia suljettu törkeästi nenän edestä. Tänään kävin auton laittamassa lämmitykseen, sillä aikaa, kun Enne söi luuta. Ei ainakaan vielä tunnu, että yksinolosta tulisi ongelmaa, kun kuvailisin kuitenkin itsenäiseksi pennuksi. Ei onneksi samalla tavalla ja samassa määrin itseänäinen kuin Tiitu :)

Eilen iskä kävi Tiitun kanssa käymässä (oikea syy kyläilyyn oli se, ettei auto lähtenyt käyntiin). Vähän arvelutti, että miten Tiitu käyttäytyy, kun sillä tahtoo olla paha tapa puolustaa ihmisiään. Hyvin se meni! Yllättävän hyvin. Ehkä sekin huomasi, ettei kaheksanviikkoisesta pennusta ole mitään vaaraa. Enne oli hieman pelokas, mutta yritti se lopulta hienovaraisesti pyytää Tiitua leikkiin, mutta tätihän ei siitä mitään ymmärtänyt. Katsoi vain halveksivasti iljetystä.

Tänään olisi tarkoitus lähteä autoilemaan hieman kauemmaksi (jos auto lähtee käyntiin), vaikkei itse määräpaikassa kauhean kauan varmasti viihdytä. Lunta on niin paljon ja on niin kylmä! :)