keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tulevan agilitychampionin matkassa

Jep jep. Enpä sano enempää...

Ennen show-ura laitettiin käyntiin käymällä mätsärissä Äänekoskella, jossa ensin epäilin, etten mene ollenkaan kehään, kun pentu näytti sen verran pelokkaalta koirahälinästä. Nähtiin siellä sitten naapurin hurtta, minkä jälkeen Enne otti rennomman asenteen elämään ja päästiin käymään kehässä, josta sininen nauha tuomisina. Ei tyttö jaksanut keskittyä minuun kuin liikkeessä, mutta ei minullakaan ole kokemusta esittämisestä, joten pitkä matka on meillä tällä(kin) saralla edessä. Ei käyty sinisten nauhojen kehässä, koska ajattelin, että ihan tarpeeksi oltiin saatu kokemuksia ja uskon, ettei tungoksessa esiintyminen olisi sujunut kerran ei oikein sujunut edes yhden vieraan koiran kanssa. Mutta olen tosi tyytyväinen siihen päivään :)

Enne sai sinä päivänä myös opetella odottelemaan kentänlaidalla, kun pelattiin jalista, ja sitä se on harjoitellut nyt enemmänkin ja hyvin tyytyy osaansa, jos on päässyt ennen sitä puuhastelemaan enimmät höyryt ulos.

Viikonloppuna käytiin Hämeenlinnassa vaarin luona ja vähän muuallakin ja oikein kiltti reissukoira on sudenpennusta kehittynyt, vaikka alkaakin herättelemään jo neljän aikaan vierailla.

Viime keskiviikkona oli ensimmäiset agilitytreenit! Oltiin ainoa koirakko pentukurssilta, jotka ilmestyivät ensimmäiselle tunnille, eli saatiin tehokasta yksityisopetusta :) Tehtiin pari kertaa hyppy ja sitten 'hyppy'neliöä ja Enne suoriutui tehtävästi 10+ arvoisesti. Ei ollut mitään vaikeutta vetää koiraa esteiden välistä tai näyttää sille kiertoa. Ja vauhtikin oli aivan uskomaton! Tietysti palkattiin paikalla oloakin, ettei formula opi lähtemään ennen mua rataa suorittamaan : D Mentiin myös lyhyttä putkea. Ei muistanut maaliskuulta, miten se tulisi suorittaa, mutta kahden kerran jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Ihan super hieno koira! Varokaa vaan, kun me päästään radoille! ( Kunhan ohjaaja oppii ensin ohjaamaan :)

Tänään käytiin pitkästä aikaa leikkimässä Vili-Vilperin kanssa Uuraisilla ja kova meno niillä olikin kunhan Enne pääsi alku-ujostelustaan. Olikohan husky-poika jo päässyt unohtumaan pikkulikan päästä? Enne sai seurustella pihassa irrallaan myös herrasmiesmalamuutin kanssa, jolloin tyttö sai kohtauksen, mikä päättyi kuralävessä pyörimiseen. Kyllä nauratti, kun se lopulta sieltä tuli, eikä valkoisista jaloista ollut tietoakaan : D
Käytiin sitten tulomatkalla rannassa, jossa otettiin ensimmäiset uimatyönnöt. Kaksi kertaa ennen sitä on oltu rannassa, jolloin Koopo oli matkassa näyttämässä mallia, muttei ollut vielä kunnolla uinut. Enne ui sulavasti ilman läiskytystä kuten saksanseisojanpentujen olen nähnyt tekevän. Ihan komeaa koiraa uitiin. Kyllä tästä koirasta vielä saadaan se vesipeto :)

En tiedä olenko muistanut mainita, mutta autoon mennään jo hienosti hihnassa, vaikkei se mikään ihana paikka olekaan. Irti ollessaan auto tuskin saisi yhtään katsetta. Ja opetuksesta vielä sen verran, että Enne osaa jo jotenkin antaa jokaista tassua, joten tavoitteena olisi nyt jatkaa sanojen yhdistämistä jalkoihin ja sitten  kaksi jalkaa kerralla. Muuten ei olla paljoa muita temppuja opeteltu, mitä nyt vähän seuraamista ja minimaalisesti eteen luoksetuloa. Enne vaan ei tunnu olevan oikein kiinnostunut tuollaisesta pilkunviilaamisesta.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Pentutapaaminen

Jännittävin tämän ja edellisen viestin välillä tapahtuma oli kahden viikon takaiset pentutreffit. Seuraavana lyhyt selostus siitä.

Oli todella kiva nähdä Ennen sisaruksia ja saada vinkkejä koiran kasvatukseen. Paljon asiaa tarjottiin ja toivottavasti muistan ainakin osan edelleen. Enne oli normaali itsensä. Ruoka ei oikein kiinnostanut, mutta onneksi sentään innostui leikkimään. Alussa pelkäsin, ettei se suostu edes sitä tekemään. Ja oikeastaan loppua kohden namitkin alkoivat kelpaamaan paremmin, kun sain hyvän vinkin miten herkkuja kannattaa syötellä ja varmaan osittain myös siitä syystä, että Enne tottui hieman tilanteeseen. Minun mielestäni suurin ongelma meillä on juuri herkuilla motivointi. Sain myös hyvän idean, että kannattaa kokeilla tahnaa, jota syöttelee suoraan purkista, ja nyt kun sitä on testattu, niin voi sanoa, että ainakin ekalla kerralla toimi todella hyvin!

Enne pääsi suorittamaan myös ensimmäisen kerran putkea, joka tietysti ensimmäisellä kerralla oli vähän pelottava. Ihailtavan nopeasti huomasi, ettei siinä olekaan mitään pelättävää. Kyllä siitä putkihullu vielä saadaan : D Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivän saantiin ja olen kotona jatkanut harjoitteita, joita siellä tehtiin.

Enempiä tapahtuma selostuksia en laita kuin että pääsiäisenä Enne vieraili yksin yhden yön Vertaalassa ja muutenkin on siellä käyty pariin kertaan. Enne on alkanut leikkimään Koopon kanssa enemmän ja Kopokin välillä innostuu niin, että pitää mennä väliin ja lopettaa koko touhu. Koopo yleensä lopettaa kiltisti, mutta Enne ei tajua, miksei saa leikkiä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Enne on alkanut oppia jo melko sisä siistiksi Vertaalassakin, vaikka vahinkoja tapahtuu edelleen. Osaa nykyään myös rauhoittua muiden koirien seurassa. Tiitu on muuttunut vähän jäykemmäksi Ennen seurassa. Nyt kun Enne on kasvanut ohi, niin Tiitu varmaan ajattelee, että pentu on jo niin iso, että sen pitäisi jo vähän osata käyttäytyä.

Koulutus jatkuu samoja asioita 'hinkaten'. Paikalla olo sujuu jo varsin hyvin ja Enne oppi myös antamaan tassua! Alussa ajattelin, ettei opi ikinä, mutta motivoituikin hommaan ja suorittaa tehtävän välillä niin innokkaasti, että antaa molemmat tassut :) Aloitettiin myös uusi kontaktitreeni. Tällä kertaa korokkeella ja pysähdys seisomaan. Ihan hyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaan alkaa siirtymään ulos, niin saisi välimatkaa pidennettyä.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Dum didi dum

Alkaa jo ihan ärsyttää itseään, kun ei saa kirjoitettua kuulumisia. Joten seuraavaksi lyhyesti, mitä muistan tapahtuneeni:

Kuopiossa käytiin. Enne oli virkeämpi junamatkoilla kuin silloin ihan pienenä ja yritti koko ajan puuhastella jotakin. Rauhoittui kuitenkin lopulta. Enne oli jo Viimaa isompi, mutta neiti ei oikein vielä uskonut pennun olevan tarpeeksi iso kovaan toimintaan, vaikka Viimaa alkoi monesti ärsyttämään Ennen loppumattomat leikkiin kutsu yritykset. Käytiin jäällä, jossa hieman mietitytti voisiko Enneä päästää ollenkaan, kun ei ollut kuulevinaankaan minun olemassa oloani koko reissun aikana. Muutenkin samanlaista menoa ollut kotipuolessakin, mikä on alkanut turhauttamaan. Nyt on taas parempi, mutta taitaa tulla taas kohta taantumista.

Hiihtolomalla oltiin neljä päivää Vertaalassa, josta Enne poimi tavan nousta puoli seitsemältä. Eli nyt joka aamu herään johonkin toiminnan ääniin täsmälleen siihen aikaan. Seitsemään asti repii pahvilaatikkoa tai syö luuta (harvemmin tätä, koska siitä ei lähde kunnolla ääntä), jonka jälkeen onneksi rauhoittuu.

Enpäs enää muista mitä ollaan tehty :) Viime aikoina todellakin tuntunut siltä, etten yhtään osaa koiraa kouluttaa, kun Enne ei ole näyttänyt välittävän mistään mitä sanon. Välillä päivän tai kaksi menee aivan loistavasti ja sitten taas saa tehdä kauheasti töitä, että koira liikauttaisi koravaakaan omistajan suuntaan.

Joka tapauksessa suunta aina eteenpäin. Kyllä meistä jossain vaiheessa tulee kunnollinen koirakko! Sen lupaan :)

Eilen puuhailtiin puolitoistatuntia pienessä pihassamme, jolla on ainakin metri lunta. Enne rakastaa, kun saa kaivaa syvän kolon, ja varsinkin, kun se löytää jotakin lumen alta (naapurit taitavat heitellä roskia meidän puolelle). Pari lasta kävi leikkimässä hyvin lähellä ja ajattelin, että nyt tulee lähdöt, mutta vaikka tilanne näyttikin kriittiseltä, ei Enne kuitenkaan heti hyökännyt leikkikavereita kohti. Hetken katseltiin niitä ja kerran Enne meinasi lähteä, mutta kun kielsin (ja pysäytin kädellä) koira jäi kumma kyllä paikalleen. Ja lopulta me pystyttiin leikkimään, ettei minun tarvinnut pelätä, että Enne menisi mieluummin leikkimään muiden kanssa. Onneksi, koska olen hänestä hyvin mustasukkainen :) Enne ei taida hirveästi tulla mustasukkaiseksi minusta, sillä ei se Vertaalassa yritä pyydystellä huomiotani samoin kuin muut koirat. Toisaalta, kun tultiin sieltä takaisin Saarijärvelle, Enne oli paljon 'huomaavaisempi' minua kohtaan kuin normaalisti.

Ja jos palataan vielä menneisyyteen ja torstaihin, niin Ennen ensiesiintyminen on tapahtunut. Kävytiin opistolla pitämässä bordercollie-esitelmä, jossa Enne oli rekvisiittana ja itselleni henkisenä tukena. Pitkän aikaa mietin otanko mukaan, koska Enne oli melkein koko viikon aikamoinen vaikkukorva, mutta lopulta ajattelin, että onhan se pennulle hyvä kokemus. Minä kun haluaisin koiran, jonka voisi ottaa mukaan minne vaan. Enne oli hyvin rauhaton lämpimässä luokkahuoneessa ja harvinaista vinkumista esiintyi. Muutenkin oli rauhaton kunnes rupesi järsimään kenkääni, jolloin rauhoittui hetkeksi. Ja aikansa pyörittyään alkoi nukkumaan. Rekvisiittana Enne ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen ja muutenkin vinkui ja pyöri minun pitäessäni esitystä, mutta itse en antanut sen häiritä ja ihan varma en ole kaikesta mitä tapahtui. Esityksen jälkeen omalla paikallaan oli edelleen rauhaton, mutta kerkesi nukahtamaan ennen kuin tunti loppui, joten uskon siitä jääneen oikeaoppinen idea kehittymään pennun päähän kuinka tulee käyttäytyä. Pitää nyt ruveta käymään koiranäyttelyissä ym., jotta päästään edelleen harjoittelemaan rauhoittumista eri paikoissa.

Hirveästi ei olla opeteltu mitään juttuja kuin niitä vanhoja, joita ollaan aloitettu aikaisemmin. Enne ei välitä juurikaan herkuista, joten niillä kouluttaminen on minulle hyvin turhauttavaa, kun oppilas ei jaksa kuunnella. Luulen myös, että jossain kohtaa on tapahtunut jokin virhe, koska Enne saattaa lähteä koulutustilanteesta kahden yrityksen jälkeen pois ja mennä makaamaan jonnekin. Olen sitten yrittänyt heitellä herkkuja, mikä on jossain määrin toiminutkin, mutta edelleen tällatavoin kouluttaminen on hieman stressaavaa. Onneksi Enne pitää leikkimisestä, mutta uuden opettelu leikki palkalla on hieman vaiheessa, kun mielessä tahtoo pyöriä pelkästään lelut. Työstetään, työstetään... Hieno homma on, että lelut löytyvät jo jossain määrin takaisinkin, eivätkä jää enää sinne mihin olen ne heittänyt. Siitä Enne saa ison plussan todistukseensa!

Enne on keksinyt itselleen taas uuden hyvän leikin. Vesikuppi piti nostaa pois lattialta, koska siitä on kiva kaapia vedet lattialle. Minua se ei jostain syystä ilahduttanut, mutta onhan niitä huonompiakin leikkejä. Voihan myös olla, että tämä enteilee sitä, että kesällä omistankin koiran sijasta vesipedon!

Ja viimeisenä haluan mainita huvittavasta tapahtumasta metsässä. Tietää, kun Enne tulee takaa: kuuluu dum dum dum dum, jonka jälkeen kuuluu PUFF ja lunta lentää korkealle, kun Enne ohittaa minut penkan kautta menettäen kaiken noupeuden hankeen :D Mä niin rakastan tätä koiraa!

Taas näitä outoja nukkumapaikkoja...

torstai 14. helmikuuta 2013

Kaikenlaista höpinää

Piitkä aika taas mennyt ja ensimmäisenä iloisesti kuuluttaen, että Enne painoi viime perjantaina (8.2.) 9,9 kiloa! Niin meni Viiman ohi, ettei edes huomaa. Välillä, kun sattuu katsomaan vanhoja kuvia tai sitten muuten vain eri kulmasta, niin huomaa kuinka onkaan kasvanut. Eikö tämä pysynytkään ikuisesti pikkulikkana?

Enne oli viimeisen kerran tallihommissa 3. päivä. Hyvin osaa olla heppojen ja kissojen kanssa, vaikka vähän turhan innokkaasti yrittää kissoihin tehdä tuttavuutta. Pari kertaa sai taas Wandalta läpsyjä, kun kissa ihan nätisti huomautti, ettei parane liehitellä naaman edessä. Enne on niin huvittava! Se on aina heittämässä jokaisen olennon eteen selälleen. Varmasti kuvittelee, että kaikkia tarvitsee mielistellä. Vaikka on se muutamalle koiralle jo haukkunut, mutta ei taisi sekin olla vain leikkihaukkua, koska toinen oli aloittanut. Tänäänkin kohdattiin ärhäkkä mitteli, joka rähisi ja riuhtoi remmissä. Enne käveli iloisena ja häntä pystyssä ohitse tietysti myöskin kiskoen, kun olisi halunnut tervehtiä. Kerran haukahti (tai murahti, tyttö kun ei ole ihan selvä vielä äänissään), muttei muuten sanonut mitään. Toivottavasti ei sanokaan.

3. päivä tapahtui myös ikävä asia, kun poni potkaisi minua jalkaan ja ollaan edelleen vähän toipilaana. Pari päivää kävely oli aika heikoilla, niin piti koiraa käyttää ihan lyhyitä lenkkejä. Suurin piirtein pyörähdettiin pihassa ja tultiin sisälle, mutta näitä tehtiin paljon. Ei näyttänyt haittaavan paljoakaan.

Ennen olemassa olo ei ole vielä ärsyttänyt kertaakaan (kuten ei pitäisikään), mutta kyllä oli hermot kireällä, kun jalka ei toiminut ja Enne kun ei vielä osaa kävellä hihnassa minun mielestäni tarpeeksi hyvin. Eipä ole koiran syy, enkä tytölle huutanutkaan, mutta mielessä ajattelin, että voi kun ei olisi tällaista kiusankappaletta. Jalan parantuessa tämäkin tunne hävisi.

Viime viikonloppuna sisko tuli käymään, joten Enne tapasi ensimmäistä kertaa kummitätinsä. Ei varmasti tarvitse kertoa, miten tutustuminen meni. Perjantaiksi ja lauantaiksi olin lupautunut makkaranpaistoon koulutapahtumaan, mutta ei siellä sitten tarvittukaan apua. Perjantai-iltana käytiin tapahtumapaikalla, jonne saapui parituntisen aikana paljon meluavia opiskelijoita. Enne oli meillä mukana, jota kaduin ensin, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hyvä kokemus.

Lauantaina lähdettiin Vertaalaan ja tultiin sunnuntai-iltana pois. Jalan kannalta oli helpottavaa, koska lauantaina tehdyn 'vaativan' liikuntasuorituksen (kävelin n. 30 min nilkansyvyisessä hangessa) jälkeen polvi oli kipeytynyt, vaikkei se ollut valittanut olemassa olostaan sunnuntain jälkeen. Enne alkaa olla jo melkein Tiitun korkuinen, vaikka painaakin vain noin puolet Tiitun painosta.

Mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut. En tiedä onko tämä jo kerrottu, kun päivät vähän sekoavat, kun monta viikkoa yrittää kirjoittaa kerralla, mutta käytiin joku päivä Ennen kanssa keskustassa kävelemässä. Ja todella nätisti kuunteli kaupan pihassa ja pystyin siinä kouluttamaan. Enempää en muista, mutta oli kyllä mahtava tunne, kun pentu tapittaa silmiin, kun ihan vierestä kävelee lapsia.

Tänäänkin käytiin keskustassa pyörimässä. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä jäälle kävelemään, mutta valitettavasti Enne on ruvennut vaanimaan autoja, niin ajattelin, että parempi vain kävellä tietä eteenpäin. Muutenkin tuli paljon enemmän ihmisten ohittamista kuin normaalisti. Ensin Enne olisi tietysti halunnut tervehtiä kaikkia, mutta lopulta ei enää edes yrittänyt rynnätä tervehtimään. Katsoi kyllä yleensä vastaantulijaa, mutta askeleet eivät horjuneet väärälle puolelle jalkakäytävää. Autojakaan ei enää vaaninut ollenkaan loppumatkalla vaan niitäkin vain katsoi ja jatkoi eteenpäin, vaikka autot kiisivätkin ohi. Kolme kertaa lenkin aikana lähti kyllä auton perään. Kaksi kertaa huusin nimeltä, eikä remmi kerennyt edes kiristyä, kun kääntyi jo luokse. Kolmannella kerralla ärähdin, kun siinä tilanteessa juoksi minua vastaan, eikä poispäin. Ei säikähtänyt tästä käytöksestä vaan katsoi suoraan silmiin. Ihmetteliköhän, miksi hänen huvinsa oli taas kielletty? Toivottavasti onnistun kitkemään tämän tavan pois. Jos pahentuu, niin pitää alkaa kysymään neuvoa.

Uusia asioita Ennen ansioluetteloon: istu, maahan ja seiso sujuu jo ihan ok. Tietysti pilkunviilausta löytyy. Ainakin istua osaa paikallaan, joka on todistettu sillä, että pystyin käymään piilottamassa lelun ja Ennen tassut eivät liikahtaneetkaan paikaltaan. Lusikan osaa ottaa ihan nätisti suuhunsa, mutta en vieläkään lisää käskysanaa, koska edelleen pitäisi varmempi olla. Keilaukseen pitäisi alkaa lisätä välimatkaa ja keiloja. Leikkiessä tuo välillä todella hyvin käteen lelun, mutta on pennun omasta mielentilasta kiinni. Irti päästää lenkilläkin nätisti ja pudottaa roskan maahan, jos kiittää :) Ainakaan, jos ei ole liian kiinnostava asia. On saanut kannella useimpia tavaroita jonkun aikaa ennen kuin leikkiminen alkaa haitata kävelyä. Ja viimeisenä osaa laittaa etutassut kuppiin ja pyöriä siinä niin, että on aina tokon perusasennossa (toisaalta seisoen, mutta kumminkin). Koske- käsky on jotenkin hallussa eli painaa kuonon sormiin, jossa pitää sen paikallaan. Tämä ei ole Ennen mielestä kovinkaan kiinnostava temppu, joten sen toteutus on hieman horjuvaa. Ja edelleen paperimakaaminen edistyy sekä esineen kiertäminen leikkiessä. Edelleen olen sitä mieltä, että tästä pennusta ei voi tulla muuta kuin hyvä agilitykoira, kun kaikenlainen kiipeily innostaa :)

Sattui yhtenä aamuna tällainen tapaus hauska tapaus: Sänkyni on sen verran matala, että Enne pystyy aika hyvin leukaa pahemmin nostamatta laskemaan päänsä patjalle. Herään tunteeseen, että joku katsoo ja silmäni avatessa huomaan Ennen tuijottavan naaman :) Ensin tuli tietoisuus ja vasta jälkeenpäin "Hui!". Ennekin peruutti pari askelta, kun kavahdin hieman taaksepäin :) Toivottavasti ei ota tavaksi säikytellä hereille.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Enne tallikoira

Ennen elämässä ei ole mitään kummallisempaa tapahtunut kuin viikonloppuina, jolloin tyttö on päässyt työharjoitteluun tallikoiraksi. Inhottavan kovat pakkaset oli kaksi viikkoa sitten, niin oli pakko jo ostaa vaatetta, että tarettiin molemmat olla pihalla. Ennen mieluisin paikka oli kyllä varustehuoneessa patterin vieressä, enkä ihmettele yhtään.

Hevoset olivat pelottavia, mutta kissojen kanssa Enne yritti koko ajan hieroa ystävyyttä. Viiru ei oikein lämmennyt, vaikkei kauheasti välittänytkään, vaikka koira kiehnäsikin ympärillä. Wanda taas ei pitänyt yhtään vieraasta koirasta, vaikka kuulemma omistajan koiran kanssa nukkuvatkin sylikkäin. Enne sai vähän käpälää turhasta liehittelystä, mutta onneksi kissa ei käyttänyt kynsiä. Joka tapauksessa kaikki kissat ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia, joten en pelännyt pitää yötä samassa huoneessa. Ennekin jäi ihan tyytyväisenä nukkumaan kissojen kanssa lattialla pitkällään retkottaen. Vaikkei Enne saanut kavereita aikuisista kissoista, niin tulivat kuitenkin toimeen kiitettävästi.

Luulisi uuden kokemuksen olleen rankka, vaikka Enne tietysti nukkui aika paljon päivän aikana, mutta maanantaina oltiin taas täydessä kunnossa. Ei olisi voinut sanoa, että viikonloppuna olisi mitään ihmeellistä tapahtunut. Ja jos ei mitään muuta viikonloppuna oppinut, niin ainakin selviää elossa, jos joutuu hukkaan, kun osaa lantaa syödä :)

Viime viikolla Enne päätti käydä alakerran pihoilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy, eikä ottanut kuuleviin (?) korviinsa, kun kutsuin. Tämä taisi tapahtua keskiviikkona. (Tiistaina oli tuntunut kaikki menevän hyvin, kun käytiin jäälläkin juoksemassa ja Enne kuunteli todella hyvin lähellä rantaakin kutsuni. Päätti varmaan sitten näyttää, ettei nöyristele minulle yhtään enempää kuin on pakko :) Päätin sitten, kun vihdoin sain koiran kiinni, että hetkeen en päästä vapaaksi vaan koira saa kulkea pelkästään remmissä. Karkauksen seurauksena tuntui, että oli unohtanut myös miten kävellään hihnassa :) Eipä kyllä siinä vaiheessa hymyilyttänyt.

Viikonloppuna odotti taas tallihommat ja koska perjantaina ei tarvinnut käydä opistolla, niin päätin sitten keskiviikko iltana lähteä käymään Vertaalassa. Ennekin pääsisi juoksemaan vapaana. Tiitu kuten myös Enne ilahtuivat kovasti tästä järjestelystä. Lappalainen joutui taas retutusleluksi.

Äiti oli päättänyt järjestää perhepäivällisen sunnuntaina (varmaankin vain koska minulla oli muutenkin tarpeeksi tekemistä), joten jo perjantaina veljeni saapui Viiman kanssa. Hämmästyttävintä oli, ettei Tiitu yrittänyt heti ensimmäisenä alistaa shelttiä, vaikka sen on joka kerta tehnyt. Enne vähän ujosteli portailla ennen kuin uskalsi tulla tervehtimään. Viiman kanssa olikin sitten kiva riehua niin kauan kuin annettiin.

Enne on jo hyvin lähellä Viiman kokoa, minkä tietysti voi päätellä painoistakin. Saa nähdä onko jo samaa kokoa, kun helmikuun lopussa olisi suunnitelmissa mennä käymään Kuopiossa Viiman kotona. Näyttää Tiitukin jäävän koossa aika nopeasti Ennen varjoon, vaikka painossa tuskin koskaan...

Lauantaiaamuna Enne lähti taas mukanani opettelemaan tallihommia, eikä näyttänyt haittaavan ollenkaan. Itsevarmasti häntä pystyssä taas eteenpäin kunhan ei hevoset liian lähelle tulleet. Enne sai olla vapaana pihassa sillä aikaa, kun siivosin karsinoita tai vein heiniä, joten ei ihan selvyyttä ole mitä touhuilee silloin, kun en katso. Tai voihan sen arvata... Karsinoissa oli kiva käydä kaivamassa kuoppia ja näyttämässä siivoajille, mistä oli vähän huonosti otettu. Enneä odottaa pesu seuraavalla viikolla, kun ei ole enää tallihommia. Sen verran pölyiseltä turkki tuntuu.

Iltapäivästä lähdettiin Vertaalaa kohti ja Enne sai taas aloittaa toimintansa Viiman kanssa. Tuntui kyllä, ettei niillä ikinä lopu virta. Enne ei voinut edes kunnolla syödä, kun oli aina niin kiire takaisin muiden koirien luokse. Sunnuntaina ruoka maistuikin paremmin kuin yleensä.

Sunnuntaiaamuna, kun käytin koiria pihalla ennen lähtöä, niin oli hämmästyttävää huomata, ettei Enne yrittänyt heti ruveta leikkimään, vaan Viima yritti kerrankin houkutella Enneä. Sisällä olivat sitten ruvenneet leikkimään. Oli kuulemma huusholli ollut kuin pommin jäljiltä, kun olivat kilpaa vedelleet vanua pehmoleluista :) Onneksi en ollut paikalla.

Kahdenaikaan oli sitten ruokailu, johon juuri kerkesinkin. Tehokas, kun olen. Kaikki koirat olivat yllättävän rauhallisia ja Ennekin lojui pitkänä lattialla. Se oli kuulemma käynyt kerran 40 minuutin metsälenkillä muiden koirien kanssa, mutta muuten vain nukkunut. Kerrankin oli saanut leikkiä tarpeeksi. Viima oli sinä päivänä ainoa rauhaton sielu.

Illalla käytiin tekemässä iltatalli ja Enne oli ekaa kertaa paikalla, kun siirsin hevosia tarhoista sisälle. Ei tullut alle ja pysyi riittävän kaukana. Suurimmaksi osaksi makasi jossain tai touhusi omiaan. Kyllä siitä hyvä tallikoira saadaan. Kunhan ei rohkaistuisi liikaa hevosten kanssa. Mahdollisuus siihenkin on. Yhtenä päivänä oli vain tarhassa makoillut syömässä lantaa (yritän kyllä kieltää tarhoihin menon), kun poni oli rauhallisesti tullut katsomaan, mikä outo möykky siinä on. Enne oli pitkään vain katsonut ponia, mutta kun se oli kurottanut turpaansa, niin koira oli lähtenyt. Lähtökään ei ollut mikään erityisen nopea, mutta reipas kuitenkin. Vähän piti kurkata taaksepäin, jotta varmistui, ettei kukaan seurannut.

Tänään aamullakin viikonlopun aktiivinen toiminta näkyy. Tähän asti luulin, ettei Enne saa tarpeekseen Viiman kanssa leikkimisestä, mutta nyt kun sekin on nähty, niin mikään ei voi enää yllättää :) Hirveän vähän se nukkuu, vaikkei kuitenkaan vanha ole. Koulusta tullessakin on juomakuppi tyhjillään, joten jotain se täällä tärkeänä touhuaa, kun ei ole kukaan vahtimassa :)

Koulutusta? Ei hirveästi mitään olla opeteltu tavoitteellisesti, kun viikonloput menneet normaalia erikoisimmissa paikoissa. Tietysti niissä (ja muutenkin) tulee harjoiteltua kontaktia ja kuuluvuutta, sekä luoksetuloa. Enne on oppinut jotenkin menemään käskystä maahan, joten nyt painotetaan hieman enemmän seisomista. Kaikki kolme käskyä tulee kuitenkin yhdellä harjoituskerralla, kun olen opettanut samalla vaihtamaan näitä asentoja niin, että takajalat olisivat paikallaan ja vain etujalat liikkuvat. Ollaan myös villeinä leikkihetkinä aloitettu opettelemaan esineen kiertämistä, mutta se on ihan aloitustasolla, vaikka pari kertaa onnistunut älyttömän hyvin minun räpeltämisestä huolimatta. Enne on yksinkertaisesti vain niin hyvä! Ja suloinen :)

Korvatilanne :) Ennen korvat ovat hyvin hassut. Vasenhan sojottaa sivulle ja on ihan miten sattuu, kun oikea yrittää itsepintaisesti nousta pystyyn :) Ennen Hesan reissua oikea olikin hyvin pystyssä, mutta matkan aikana se lopahti täysin. Sitten seuraavan viikon torstaiaamuna tajusin, että se oli vielä pysytmmässä kuin viikkoa aikaisemmin :) Nyt Enne nukkuu lattialla vartalo oudosti kietoutuneena ja oikea päällimmäisenä korvana pystyssä. Ei siitä pystyä tule, mutta voihan aina toivoa :)

Ja sitten vielä pitää lisätä, että Enneä sanottiin haisunäädäksi, kun sillä oli takki päällä. Se näyttää siis mäyrältä, haisunäädältä, Heidi-hamsterilta ja itse kutsun sitä Marilyniksi nenän päällä olevan mustan pisteen vuoksi :) Ja onhan se tietysti myös tiikeri ja sudenpentu.

Jostain syystä piti yhtenä iltana mennä nukkumaan pentulaatikkoon, jossa nukkunut tasan yhden kerran ensimmäisenä yönä :-)

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Paljon on nähty ja koettu

Aika kuluu ja pikkutyttö kasvaa huomaamatta. Perjantaina oli 7,3 kiloa mittarissa :)

Kaikenlaista jännää on tapahtunut. Käytiin tosiaan kaksi viikkoa sitten katsomassa hevosia, mutta onneksi ne pysyttelivät kaukana, niin eivät ihan hurjan pelottavia olleet. Enne tapasi myös tallikissat ja -koirat, joista jälkimmäiset vain pikaisesti nuuskaisten. Kissoja hieman kierteli, mutta kun tallinomistaja otti yhden syliin ja kyykisteli kissa sylissä matalana yritti Enne vain pusutella, eikä varonut, vaikka jalka vähän ottikin tukea kissan selästä :) Onneksi Viiru on rauhallinen kissa, eikä välittänyt.

Käytiin myös lehmiä katsomassa samalla viikolla, jotka sitten olivatkin muutaman asteen pelottavampia, vaikka parsissa paikallaan seisoivatkin. Liian lähellä joka tapauksessa. Tunnin verran kyykisteltiin ja katseltiin nautoja, jotka möllöttivät ihmeissään takaisin. Enne uskalsi vähän haistaa yhtä turvasta, mutta muuten varoi menemästä liian lähelle. Enne näki myös, kun lehmiä ruokittiin Avantilla, eikä näyttänyt oikein edes huomaavan melua, kun piti vain viereisessä karsinassa olevia vasikoita tuijotella. Navetassa oli myös ihania ihmisiä, joiden rapsutuksessa Enne päätti heittää selälleen, joten taisi kuitenkin lopulta tuntea olonsa ihan turvalliseksi. Navetasta lähteminenkään ei ollut mitään ryntäystä, joten ihan tyytyväinen olen tähän kokemukseen.

6. päivä sunnuntaina olin jo ajamassa kauppaan, kun kävi mielessä, että taitaa olla loppiainen ja kaupat kiinni :) Enne oli kyydissä mukana, niin ajattelin ajella vähän ja käydä samalla katsomassa agihallia. Saarijärvelle on tullut Keski-Suomen ensimmäinen lämmitetty agilityhalli, joka tarkoittaa sitä, että treenimaksut ovat 'hieman' nousseet siitä, mitä olivat. Opiskelijallehan se on huono juttu... Löysin jopa paikalle varsin helposti ja kävi hyvä tuuri, koska samana päivänä oli hallin avajaiset. Enne pääsi käymään ihan sisällä ja tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin. Tyttö ei välittänyt lähellä olevista koirista juuri ollenkaan ja pystyi rauhoittumaan ihmispaljoudessakin, sitten kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Avajaisissa oli myös suojelunäytös ja mietin hetken, että olisiko rotikoitten haukkuminen liian pelottavaa, mutta päätin kuitenkin jäädä kokeilemaan. Enne katsoi hyvin tyynesti vähän matkan päässä kumeasti haukkuvaa koiraa. Ymmärsi varmaan, ettei haukku ollut hänelle tarkoitettu. Muutama edessä oleva ihminen varmaan rauhoitti myös tilannetta. Olen hyvin tyytyväinen tähänkin reissuun.

Viime viikon tiistaina lähdettiin iltapäivällä luokkalaisen luokse tutustumaan viisi kuukautiseen huskypoikaan. Enne ujosteli ensin, mikä on ymmärrettävää, koska kokoeroa oli ja Vili yritti hyvin innokkaasti tehdä tuttavuutta. Ei kuitenkaan mennyt kuin viisi minuuttia, niin Enne jo hyppi takajaloilleen kutsuen leikkiin. Korvat olivat vielä vähän takana, joten ihan satavarma ei kuitenkaan ollut. Mentiin sitten sisälle, jossa alkoi hämmästyttävän hiljainen leikki. Kumpikaan ei ärsyyntynyt toiseen ja muutenkin tuntui mielet menevän samaa rataa. Kumpikaan ei haukkunut tai muuten äännähdellyt. Enne olisi varmaan jatkanut loputtomiin, vaikka alkoi lopulta jo liikkeet hidastua niin, että Vili sai hyvin väistettyä. Pidettiin sitten rauhoittumisharjoitus sylissä, josta Enne kyllä ilmaisi selvästi mitä mieltä oli. Lopulta, kun oli lopettanut vinkumisen ja rauhoittui päästin menemään ja muutaman askeleen jälkeen kävi makaamaan. Molemmat makailivat tyytyväisenä ja lähdettiinkin pian sen jälkeen.

Viime viikonloppuna oli edessä Helsingin matka, johon olin suunnitellu pelkästään kasvattajalla käymisen ja hissin tutustumisen junailun lisäksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun Enne tepasteli tuntemattomalla maalla häntä pystyssä, niin ajattelin, että hyvin voidaan käydä kauppakeskuksen hälinässäkin.

Mennessä ei tarvinnut vaihtaa junaa, joten jökötettiin koko matka samalla paikalla. Tampereelle asti oli vähän tylsää, kun vaunussa ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Sitten tulikin nainen lapsen ja mäyräkoiran kanssa ja Enne sai paljon rapsutuksia ja mäyrikseltä vähän mustasukkaista murinaa.

Lauantaina käytiin päivällä kauppakeskuksen hulinassa, jossa Enne sai paljon ihastelevia katseita ja muutama kävi moikkaamassakin. Harjoituksen tarkoitus, rauhoittuminen, onnistui loistavasti. Ei mennyt kauaa, kun makaili maassa ja katseli mitä kaikkea ympärillä tapahtuikaan. Lopulta ei tarvinnut enää edes nousta kysymään läheltä kulkevilta rapsutuksia, eikä pitkä koliseva ostoskärryjonokaan saanut aikaan tytössä oikein minkäänlaista reaktiota. Kaksi kertaa rauhoituttiin. Ensin niin, että minä istuin penkillä ja toisella kertaa liukuportaiden vieressä minun seistessä. Kummassakaan ei mitään ongelmia ja tajusi nopeasti, että on kannattavaa maata rauhallisesti maassa, jotta ilmasta sataa herkkuja. En olisi voinut kuvitella menevän paremmin.

Iltapäivällä käytiin sitten Even luona. Enne taisi olla kiinnostuneempi leikkimään Nasun ja Gizmon kanssa kuin tämä kaksikko. Nasu oli selvästi molemmille pennuille se kaikista mielenkiintoisin kohde :) Sisällä siskokset leikkivät enemmänkin. Leikin tyyli oli painiminen, kun Enne ei oikein tiennyt, että kannattaako toisen leluja ottaa. Aikaa vierähti touhutessa ja molempia alkoi selvästi väsyttää, joten lähdettiin takaisin Helsinkiä kohti. Eveltä sain taas hyviä vinkkejä koirankoulutukseen :) Illalla Enne jaksoi vielä kovasti riekkua ja juoksennella, joten ei tainnut päivä olla ainakaan liian raskas :)

Sunnuntaina lähdettiin sitten kyläilemään tarkoituksena testata hissin pelottavuutta. Ei ollut pelottava ollenkaan! Ensin annoin herkkuja ilman, että ovi meni kiinni, jonka jälkeen ovea availttiin ja suljettiin. Enne ei näyttänyt ollenkaan välittävän, että joutui pieneen tilaan. Hissin liike ylöspäinkään ei tuntunut aiheuttavan hämmästystä. Vierailun aikana mentiin useaankin kertaan pieneen komeroon ja Enne ymmärsi nopeasti, että parhaiten herkut saa, kun vain istuu ja tapittaa omistajaa :) Olen hyvin ylpeä pikkulikasta!

Helsingistä Jyväskylään täytyi vaihtaa Tampereella junaa, eikä vaihdossa oikeastaan mitään ongelmia ollut, kun ei ollut kiirekään. Samaan junaan tuli sisarukset, joilla oli sekarotuinen koira mukanaan. Ne olivatkin ainoat koiravaunussa olevat meidän lisäksi, joten annettiin tutustua ja leikkivätkin hetken. Vähän pelkäsin, että Enne pissii junaan, kun en enää riehumisen jälkeen kerennyt käyttämään ulkona. Oli kuitenkin siivous välineet mukana, niin ei mitään käynyt. Niinhän se on, että jos on sateenvarjo mukana, niin ei varmasti sada :) Onneksi näin. Enne rauhoittui ihan kiltisti, kun päätettiin, että sai riittää. Tietysti jonkin aikaa piti yrittää eri tapoja jatkaa leikkiä, mutta nopeammin silti rauhoittui kuin seropi :)

Piti käydä sunnuntaina Vertaalan kautta, koska auto oli siellä, niin Enne sai vähän aikaa roikkua Tiitun karvoissa. Tiitu leikki vähän, mutta kyllästyi aika pian.

Eilen tiistaina päätin, että matkasta oltiin toivuttu, vaikkei Enne ollutkaan väsymisen merkkejä näyttänyt, joten käytiin taas agihallilla tällä kertaa treenien aikaan. Enne näytti hyvin epävarmalta sinne mennessä. Häntä alhaalla ja liikkui varovasti. Hetki pyörittiin ulkona ja kuunneltiin koiran haukkua ja Enne ihmetteli hajuja. Sisällä oli ihmisiä, mistä pentu ilahtui suuresti. Tavattiin sillä reissulla monta ihmistä ja koiraa ja lähdettiin paikalta voittajina! Enne häntä pystyssä hyvin innoissaan. Yritti jopa käydä tervehtimässä kaukana olevaa collieta, joka oli nopeasti käynyt pikkupalleroa haistamassa aikaisemmin :) Enne käyttäytyi muutenkin hyvin. Rauhoittui alku sähläyksen jälkeen hyvin ja kiinnitti lopulta minuunkin huomiota sen verran, että pystyin pyytämään ihan yksinkertaisia juttuja. Taas olin lähtiessä pelkästään tyytyväinen. Mitä muutakaan voi olla, kun on niin hyvin käyttäytyvä koira?

Tästä päivästä voi kertoa sen verran, että koulun jälkeen lähdettiin käymään lähellä olevalla järvenjäällä, jossa treenattiin vähän luoksetuloa kämppiksen avustuksella ja muuten vain oleiltiin. Enne löysi heti pilkkijän jättämän kalan, jonka kerkesi nopeasti popsaista suuhunsa. Löydettiin myös useat jäniksen jäljet, joita seuraamalla (toisaalta väärään suuntaan) tyttö taisi löytää herkullisen jäniksen papanan :) Kunnolla en nähnyt, mutta en keksi mitä muutakaan se olisi syönyt. Mukavasti katsoo mihin kuljetaan ja jos pysähdytään, niin tulee katsomaan hetken kuluttua, minkä takia ryhmä ei liiku. Vähän mähläsin, kun kutsuin Enneä silloin, kun sen huomio oli kiinnittynyt telmiviin lapsiin. Yksi kerta olisi riittänyt, mutta näin kävi muutaman kerran. Ja jostain kumman syystä ei kuulo parantunut toistamisesta :) No treeniä jatketaan. Näin käy joskus. Enneä väsytti ensimmäisen kerran kotiin tullessa tällaisen urheilusuorituksen jälkeen. Tätä kirjoittaessa on ladannut akkuja ainakin puolitoista tuntia, joten taitaa kohta taas olla täynnä tarmoa :)

Koulutustilanne: Enne on oppinut istumaan ja keilaamaan kuitenkin pienellä varalla, että kuulo pettää tai muuten vaan on tylsää hommaa. On myös huomaamatta oppinut leikinlomassa päästämään käskystä irti, vaikka saa vielä pari sekuntia odotella, että irrottaa kokonaan. Hämmästyttävää minusta silti :) Luoksetuloa ja noutoa yritetään harjoitella, koska ne olisi minun mielestäni kivempia. Enne ei ole samaa mieltä tästä asiasta...

Huh huh. Kummasti meni aikaa tätä kirjoittaessa :) Pitäisi varmaan kirjoittaa useammin...

Junassa pitää ottaa rennosti.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta!

Viikkoja on vierähtänyt nopsaan ja Ennen tajuan kasvaneen vasta, kun naapuri huomautti asiasta :) Ei sitä ite huomaa, kun joka päivä näkee.

Joulu vietettiin Vertaalassa, jossa Enne riepotteli Tiitua melkein miten tahtoi. Onneksi veljen koira oli kylässä kanssa, sillä sheltti oli parempaa kokoluokkaa ja innokkaampi leikkiin kuin rauhallinen lappalainen. Eivät tytöt meinanneet lopettaa leikkiä ollenkaan ja Viima kyllästyi lopulta pennun naskalihampaisiin. Harmittavasti ei vain osannut komentaa, joten piti ihmisten laittaa lopulta stoppi leikille. Hyvät kaverit niistä kuitenkin tuli :)

Joululomavierailu vähän pitkittyi, kun isän auto meni rikki, niin piti lainata loppuviikosta autoa, että pääsi töihin. Joku päivä käytiin juna-asemalla, mutta muisti on niin hatara, ettei päivämäärästä ole tietoa. Joku päivä joulun jälkeen joka tapauksessa :) Enne oli hyvin rohkea ja katseli kiltisti pientä hälinää. Ulistakin piti, kun ei päässyt tervehtimään jokaista ohikulkevaa ihmistä. Puolisen tuntia oltiin asemalla ennen kuin odotettu juna saapui. Onneksi ei ollut enää kauhea pakkanen, niin tarettiin molemmat hyvin. Junakaan ei tuntunut pelottavan, kun saapui raiteelle hyvin rauhallisesti. Saa nähdä missä vaiheessa lähdetään sitten kyytiin asti.

Samana päivänä Enne matkusti autossa ensimmäistä kertaa irti takapenkillä ilman mitään ongelmaa. Ei kovin paljoa pyörinyt ennen kuin asettui omalle viltilleen nukkumaan. Hieno pentu!

Ollaan aloitettu hitaasti opettelemaan noutamista. Usein jättää lelun lattialle, kun lähtee juoksemaan minun perään, mutta monta kertaa on tuonut käteen asti. Eilen leikittiin keilausta. Kahvipurkki oli hyvin kiinnostava ja meinasi olla jopa kiinnostavampi kuin juustopala. Ei ainakaan ollut ongelmia työntää sitä nurin :)

Tänään Enne joutui ekaa kertaa pesulle. Tassuja suihkuttelin samalla syötellen juustoa, niin lopulta ei enää ollut inhottavaa, kun vettä osui tassuille. Paljon se on ihmetellyt, kun olen välillä pitänyt hetken suihkua auki, että mikä juttu siinä on. Toivottavasti tästä kehitytään, ettei vesi enää ällötä. Vedet kyllä nuolisi mielellään lattialta :)

Huomenna lähdetään katsomaan hevosia ja luultavasti nähdään myös koirat ja kissat. Jännittää nähdä, miten reagoi isoihin eläimiin. Koiriin on alkanut suhtautumaan hieman rohkeammin, kun niitä on nähty jonkun verran.

Parempaa ja toiminnallisempaa uutta vuotta! :)