Vuosipäivitys

Tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut ja sitten, kun pitäisi kirjoittaa, niin on niin paljon asiaa, ettei jaksa edes aloittaa. Yritän siis kirjoittaa lyhyesti, jotta jotain edes saisin ylös.

Tokoa ja rallya en ole tehnyt lähes ollenkaan, ja lisenssin myötä kiinnostus lopahti kokonaan. Sain juuri lisää tunnarikapuloita, että ehkä kuitenkin vielä joskus...

Aina

Aina on normaali oma itsensä. Tosin se on kiltistynyt. Vuosi sitten treenaaminenkin tuntui sen kanssa kauhealta kädenväännöltä kisoista puhumattakaan, mutta kevään saapuessa pikkukoira alkoi vähän jo enemmän kuuntelemaan ja minäkin aloin paremmin ymmärtää miten tuommoista vikkelää ohjusta ohjataan. Treenaaminen on nykyään kivaa, kun asioita ei tarvitse jatkuvasti vääntää rautalangasta. Puomin juoksari on edelleen vaihteleva osuman suhteen, joten sitä treenataan, eikä siitä varmaan koskaan kovin hyvää tulekaan. AINA NOUSI KUITENKIN KOLMOSIIN! Heinäkuun lopussa. Viime viikonloppuna käytiin ensimmäiset kolmosten kisat ja saatiin ensimmäinen tulos: 10, perkuleen puomi ja rimoja on alkanut tiputtelemaan. Ei paljon, mutta yksikin on liikaa.

Seuraavana vähän aksajuttuja videoituna, mitä en ole ennen tänne muistanut kait laittaa:

Treeniä vuodelta 2016 :D Kuvaaja Virpi Humppi. (Tsekatkaa samalla Essin youtube-kanava, löytyy aktiivisempi päivittäjä kuin ma:)

Yksi kakkosten rata

Ekat kolmosen kisat:

Hypäri

Agirata

Oltiin samalla myös piirimestisjoukkueessa: video

Ainan kanssa tehtiin tänä kesänä pari jälkeä, joista toinen videoituna tässä. Kyllä sillä nenä toimii, mutta on niin kiire, ettei pää pysy mukana, minkä vuoksi saattaa eksyä. Ei muistaakseni ole kertaakaan lähtenyt takajäljelle, mitä Enne tekee.

Paimentamassa käytiin tammi-helmikuussa. Mielestäni Aina ei ole ikinä ollut kovinkaan kiinnostunut lampaista tai näyttänyt, että syttyisi. Tällä kertaa sillä näytti heräilevän kuitenkin jo jotain ajatusta. Pikkusen myöhään, jos minulta kysytään näin yli kymmenennen kerran jälkeen...

Aina kävi viime sunnuntaina luonnetestissä, josta sai hienon tuloksen 144 ++.

Osa-alueet:

Toimintakyky      +1a Kohtuullinen

Terävyys               +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu       +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu          +2a Kohtuullinen

Hermorakenne     +1b, Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti      +1 Erittäin vilkas

Kovuus                  +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Yritän laittaa videon, kunhan ehdin... 

Enne

Enne kävi viime vuonna vielä agilityn sm-kisoissa joukkueen matkassa tehden hienon nollasuorituksen. Meidän joukkue oli yhteistuloksissa 23. (jos en nyt hirveästi huijaa).

Enne nyrjäytti varmaankin oikean ranteensa vuosi sitten. Se sai lomailla noin kuukauden, mutta nyt keväällä se rupesi uudestaan oireilemaan. Enne on jäänyt nyt pidemmälle sairaslomalle, josta en tiedä milloin se päättyy. Sillä on nimittäin ilmennyt ongelmaa vasemmassa kyynärpäässä, jonka vuoksi se aloittaa faskia hoidot ja yritän itse sitä hieroa. Ennellä on siis tällä hetkellä erittäin tylsä elämä, mutta yritetään saada se vielä toipumaan. Enne kävi virallisessa mittauksessakin ja se mitattiin hämmästyksekseni pikkumaksiksi, että josko jotain ratoja päästäisiin vauhtiraidan kanssa vielä joskus tekemään.

Tässä virkistykseksi valmennusvideota vuodelta 2016 (samaa rataa kuin Ainan kanssa ylempänä).

Ennekin kävi paimentamassa kevättalvesta ja oli niiin hieno! Enne paranee vanhetessaan ja paimennus olisi niin hänen lajinsa, jos yhtään lähempänä sitä voisi treenata.

Minä itse

Syy (tekosyitähän ne kaikki on) minkä vuoksi olen ollut ehkä normaaliakin laiskempi kirjoittamaan tänne on se, että syksyllä 2017 sain työpaikan minkä lisäksi olin joka toinen viikonloppu (la-su) Tampereella opiskelemassa koirahierojaksi. Tämä koulu loppui kesäkuussa ja edelleen pitäisi vähän jaksaa kirjoittaa lopputyötä, että saan todistuksen. Opiskelut eivät suinkaan jääneet siihen, vaan nyt elokuun alusta käyn Jyväskylässä joka toinen viikonloppu (pe-su) opiskelemassa ihmispuolen hierojaksi. Onneksi anatomiassa pääsee nyt vähemmällä, mutta rankkaa se on silti ja tämän vuoksi treenaaminen koirien kanssa on liian vähäistä :( Kaikenlaisia suunnitelmia on, mutta ei tahdo aika laiskalla ihmisellä riittää muuhun kuin normiarkeen. Hyvä, jos edes siihen.

c) Aino McLean

Bonus koira :D Pikkuinen Lotta

Viime kesänä kävi niin, että hankittiin kaverin kanssa koira :) Lotta (Something Like Just Numbers) on sijoituksessa Ainolla ja tarkoituksena olisi saada siitä joskus Yer Omen-pentue. Lotta on jo reilun vuoden ikäinen ja sillä on paljon kivoja ominaisuuksia, joista kerron tarkemmin sen omilla sivuilla, jonne pääsee kohta ylävalikosta. Se on ollut luonani pari kertaa hoidossa ja Aino kertoo paljon mitä heille kuuluu. Nähdäänhän me treeneissäkin melkein joka viikko. Mutta tosiaan Lotasta enemmän sen omilla sivuilla.

Enne Avot & Aina Alo

Yritetään taas tässä rustata mitä on tullut tehtyä viimeisen puolen vuoden aikana... Ei ihan kakunpalanen :p

Blogin oikeasta laidasta voi huomata, että SM-nollajahti on päättynyt. Lähellä käytiin monessa kisassa, mutta tuplanollan tekeminen osoittautui meille mahdottomaksi. Yksittäisiä nollia tuli 12 kappaletta, jotkut samana päivänä, muttei peräkkäisiltä radoilta. Näistä 4/12 voittoja, 3/12 muita palkintosijoja ja loput 5/12 10. parhaan joukossa. Saatiin myös kaikki sertit, jotka voidaan ottaa vastaan. Ensimmäisistä vastaanotetuista serteistä tulee vuosi täyteen 5.9. (A) ja 29.12. (H), jonka jälkeen voidaan jahdata valioitumissertejä ;) Tänä vuonna ei tullut seurajoukkuettakaan, joten ei olla lähdössä SMhin ollenkaan. Ennen kanssa agility jää siis muutaman viikon tauolle ja heinä-elokuussa taas jatketaan valmentautumista, oppimista ja kisaamista. Tavoitteena oppia tekemään niitä nollia, muutenkin kuin vain pyhällä tuurilla...

Ennen tokoura sai jatkoa tammikuussa, kun käytiin Avo-luokan kisat mielentilalla "kyllähän me melkein kaikki osataan". Kisoista tuloksena oli 1,5 pistettä alle 1. tuloksen, mikä jäi kyllä harmittamaan, mutta rento meininki oli Mikkelissä, joten kiva oli kisata. Alla meidän enemmän ja vähemmän sähläilyä :D Näin käy, kun lähtee aksakoiran kanssa tokokokeeseen ;)

Helmikuussa käytiin uudestaan Mikkelissä saaden ensimmäinen Avon 1. tulos. Tässäkin kokeessa merkin kierrossa meinasi käydä kuin edellisessä kokeessa.

Maaliskuussa oltiin Haukkuvaarassa, jossa ei ollut ohjaajan eikä koiran mieliala kohdallaan ja paljon tapahtui ihme virheitä. Enne tuntui olevan epävarma jokaisessa liikkeessä ja itse hämmennyin tästä käytöksestä niin, etten osannut korjata omaa toimintatapaa, jotta koira olisi pystynyt suorittamaan hommat osaamaallaan tasolla. Eli 2. tulosta pukkasi väkisinkin.

Huhtikuussa viihdytettiin taas itseämme tokokokeella tällä kertaa Tampereella. Kiltti tuomarisetä jakeli isoja numeroita avokätisesti (omasta mielestä turhankin avokätisesti). Huippupisteet 303 ja 1. tuloksen, KP:n ja voiton kera lähdettiin kotiin kokeesta, jossa oma "hälläväliä"-asenne meinasi koitua meidän kohtaloksi (eihän sitä 4. kokeessa voi muistaa miten mikäkin liike suoritetaan :).

Viikon päästä torstaina nähdään jatketaanko Ennen kanssa 1. tulos-2. tulos-1. tulosjne-sarjaa vai pystyttäisiinkö rikkomaan se (toivottavasti kuitenkin sen 1. tuloksen kautta, eikä 3. tuloksen :p )...

Enne kävi myös paimentamassa tämän vuoden puolella helmikuussa. Viime vuoden viimeinen kerta oli lokakuussa. Oma ohjaaminen tuntuu hidastavan koiran oppimista, mutta hirmuisesti kehityttiin viime vuoden aikana. Tänä vuonna ei olla helmikuun jälkeen ehditty käymään, kun kaikki tuntuvat olevan niin kaukana ja töiden takia ei pääse arkipäivänä päiväsaikaan, eikä välimatkan takia ehdi iltaankaan. Josko tässä voittaisi lotossa, niin voisi itselle hankkia muutaman lemmikkilampaan <3

Alla näkyy meidän kehitys. Ensimmäinen video toukokuulta, Enne 2. kertaa elämässään paimentamassa. Ja alempi video lokakuulta vuoden 2015 viimeinen treeni, josta näkee, että ohjaaja aikas pihalla :p

Tässä vielä kaikkien iloksi videoita joita en ole tainnut vielä julkaista blogissa ;)

Enne NoseWork marraskuu 2015 

Ja Ainan ja Ennen videoidut aksatreenit helmikuulta :)

Ainasta puheenollen ;)

Meidän villikakaramme aloitti kisauransa ihme ja kumma rally-tokolla Liperissä huhtikuun lopussa. Tulokseksi saatiin taisteltua Hyväksytty 5 pisteen turvin. Ohjaaja ei myönnä jännittäneensä, ennemminkin oli taas tätä ihan sama-meininkiä. Jotenkin rally on itselle niin outo ja hämmentävä, etten tiedä miten siihen suhtautua. Jotenkin en vaan saa lajin "punaisesta langasta" kiinni. Eiköhän se jossain vaiheessa avaudu?

Aina oli ensimmäisessä kisatilanteessaan hämmentynyt ja tämän vuoksi sain tehdä töitä, että pysyisi kontaktissa ja keskittyisi suorittamiseen. Koko ajan joutui pulputtamaan, ettei olisi hävinnyt seuruusta luullen olevansa päivälenkillä. Videollahan tuo ei näytä pahalta. Niinhän se usein on, että ulospäin ei kaikki näy. Joka tapauksessa mukava kisauran aloitus.

Agilityssäkin startattiin ja saatiin mudi mitattua virallisesti mediksi. Mittaaja antoi numeroiksi 41,5 cm, joka sopii minulle hyvin. Enää ei tartte jänskättää tuleeko maxia :) Itse kisat ei mennyt sen paremmin kuin huonomminkaan. Yksi Hylky ja hyppyradalla oltiin toisia 20 virhepisteellä :D (kaksi rimaa ja kaksi kieltoa, video alla) Toiset kisat ehdittiin käydä Tampereella, jossa kolme Hyllyä ja voitto 10 virhepisteellä. Näistä tuloksista huolimatta Ainassa on paljon potentiaalia, joten kokemuksen kautta päästään yhteisymmärrykseen miten toimitaan isolla kentällä. Osa syy on myös mudin huonohko pään hallinta, meinaa kiehua ajoittain yli... Eiköhän siihenkin joku venttiili joskus löydetä.

Tokokokeesta en haluaisi mainita, mutta kun se netissä näkyy, niin puolustaudutaan vähän :p Tarkoitus oli mennä kisaamaan Ennen kanssa toukokuussa Jyväskylän tokokokeeseen, mutta neidillä oli juoksut, joten vaihdoin paikan Ainalle, vaikka suuri arvelu oli, ettei lapsi ollut vielä valmis. No... Hyväksytty saatiin, just ja just (104,5 p). Seuraamisesta 9,5, mutta muuten ihan täyttä -- koko homma. Kun ei paikkamakuussa mennyt maahan kuin vasta kolmannella käskyllä, niin ajattelin itsekseni, että tämä oli tässä. Kuitenkin oli koe maksettu, niin treenailtiin sitten kisatilannetta ulkona. Suurin ongelma oli varmaan Ainan epävarmuus: se tuijotti silmiin, muttei kuitenkaan käskystä tehnyt elettäkään suuntaan tai toiseen. Huomasi varmasti myös tyytymättömyyteni, mikä ruokki entisestään nuoren koiran epävarmuutta. Nyt ollaan treenattu maahan menoa kaikenlaisissa tilanteissa sekä kapulan pitoa ja paikkamakuuta, jotka olivat suurimmat haasteet (paikkamakuussa kääntyy kyljelleen 30-60 sekunnin paikkeilla). Kyllä me uudestaan lähetään kokeilemaan, kunhan olen selvinnyt tästä pettymyksestä. Ehkä kahden vuoden päästä? :)

Uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäisenä toivotan hyvää vuotta 2014 kaikille!

Laiska mikä laiska, ei siitä mihinkään pääse. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vähän herätellä blogia eloon, kun ensimmäiset kisat lähestyvät! Eilen illalla, kun en saanut unta, laskin, että noin 16 harjoituskertaa jälellä ennen mahdollisia ensimmäisiä kisoja, jotka ovat joskus huhti-toukokuun vaihteessa.

Aloitetaan ihan alusta:
Kesän aikana on tottakai tapahtunut paljon. Enne oppi muun muassa uimaan! Ja kuten arvasinkin Loch Nessin hirviö siitä kehittyi. Kun se kuulee sanat "Ui, ui", niin johan pinkaisee rantaan. Eniten se kyllä tykkää hakea keppejä vedestä, eikä niinkään itsekseen mene. Mökillä se puoliksi hyppäsi puoliksi tippui veteen laiturilta, mutta parin kerran jälkeen alkoi varomaan. Kylpeminen taitaa olla kuitenkin sille mieluisampaa, sillä niin innoissaan käy räpiköimässä kuralävissä.

Toinen maininnan arvoinen asia on pentutapaaminen nro 2 (kesäkuussa), joka tapahtui paimentamisen merkeissä. Hyvin paljon vaihtelua oli sisaruksissa. Ennestä olin tietysti ylpeä. Vaikken mitään lajista tiedä ja piti koko ajan miettiä myös omaa toimintaansa (miten se voikaan olla niin vaikeaa!), niin kyllähän Enneä alkoi lampaat kiinnostamaan hyvin pian ja lopussa päästiin jopa juoksemaan pienen lammaslauman ympäri. Ainut heikkous oli se, ettei tyttö halunnut lopettaa ollenkaan ja sen kiinniottaminen osoittautui vaikeaksi.
  Oli ihana nähdä kuinka koira tekee vaistojen varassa hommia, ja kouluttaminen tapahtuu ilman palkkaa (tietysti kehut merkitsevät koiralle jotakin). Tämä olisi ihanan koukuttava (hyödyllinenkin?) harrastus kunhan Keski-Suomessa vain olisi "paimennuskouluja". Pitää seuraavana kesänä ainakin kerran käydä etelässä näissä merkeissä!

Kesä meni siis agilityä treenatessa ja temppuja opetellessa, näistä lisää myöhemmin. Yhdissä möllikisoissakin taidettiin startata elokuussa? Sen jälkeen ei ollakaan.

Viime syksy oli koulussa raskas, ja koirakin joutui siitä kärsimään. Välillä joutui olemaan kymmenen tuntia yksin, mistä olen tietysti hyvin pahoillani. Muutenkin oli paljon hommaa ja jaksaminen tuntui olevan kortilla, jolloin koiran koulutus tahtoi unohtua. Keväästä olen yrittänyt tehdä kevyemmän, jotta saan Ennen kisakuntoon huhtikuuhun mennessä. Josta puheen ollen...

Agilityssä Enne on ihan ykkönen! Se on järkyttävän nopea, eikä se millään haluaisi hidastaa vauhtiaan. Se osaa jo jarrutus-suhinan, mutta voisi se joskus hidastaa ihan vain, jos ruumiin kieleni näyttää toiseen suuntaan. Kaarroksia siis tulee, mutteivat ne ihan mahdottomia ole, jos näytän ajoissa kääntymisaikeista. Muutenkin tyttö tuntuu hoksaavan kaiken tosi nopeasti. Se osaa sellaisiakin ohjauskuvioita, joita en ole ikinä opettanut, mutta prätkäneiti käyttää päätään ja tekee niin kuin ymmärtää. Toisaalta joskus se päättää ihan oma-aloitteisesti miten rata jatkuu. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kuuntelee hyvin. Toinen ongelma on se, että Enne (bortsumaiseen tapaan) oppii radat tosi nopeasti, joten melkein turha on mennä vaihtamaan radassa yksityiskohtia, sillä koira menee kyllä sinne minne äskenkin. Enne varmaan vain ajattelee, että ohjaajalle tullut jokin muistihäiriö ja näyttää sen takia ihan väärin! Ei, Enne, ei se siitä johdu...
  Onneksi opetin kontaktit 2x2:na, niin saan edes vähän mahdollisuuksia olla välillä koiran edellä. Kontaktit sujuvat myös tosi hyvin ja niiden suorittaminen on itsenäistä. Voin siis hyvin leijeröidä esteitä tai mitä ikinä haluankin tehdä. Ylösmenossa ollaan käytetty ponnareita (ja käytetään niitä edelleen), mitkä näyttäisivät toimivan hyvin. Tämän koiran kanssa mulla ei tule olemaan radalla aikaa varmistella jokaista pientä asiaa.
  Kepeillä tavoitteena yhtä itsenäinen suorittaminen kuin kontakteilla, joten kuolleella etupalkalla ollaan menty sen jälkeen kun kuuteen keppiin päästiin (sitä ennen heitin pallon edelle). Enne osaa mennä kaikki 12 keppiä, mutta sen vauhti näytti turhan hitaalta, joten siirryttiin kujakeppeihin, jotta oppii kauhomaan. Saa nähdä mitä siitäkin tulee :)
  Tällä hetkellä rimat ovat 45 sentissä ja rengas, pituus ja muuri ovat vielä medimitoissa. Pitäisi pari kuukautta keskittyä vain yksittäisten esteiden oikea oppiseen suorittamiseen, mutta saa nähdä pystynkö olla innostumatta. Keinua opeteltiin viime vuoden puolella, mutta ahneuksissani taisin möhliä, joten joulukuu pidettiin taukoa ja eilen aloitettiin sitten treenaus uudestaan. Saa nähdä keretäänkö oppimaan keinu ennen asettamani deadlinea (jota voi kyllä aina siirtää:).

Muista:
Tokoiltu ollaan kotona. Kerran kävin treeneissä, jossa tuli heti selväksi, että perusasento (ja näin ollen myös seuraaminen) on liian edessä, joten "kimmastuin" ja päätin, että hoidan sen ensin kuntoon. Nyt pitäisi sitten alkaa käymään siellä tokossa, niin sanoin itselleni. "Keväällä sitten, kun on aikaa". Yeah right... Tokoilu ei muutenkaan taida olla meidän juttu. Ennekään ei oikein viilata mitään (agilityssä eri juttu). Varmasti olen sen koulutuksella sitten jossain vaiheessa kyllästyttänyt. Osaa se seurata, ja perusasentokin on nyt (kai) hyvä, se osaa kaukokäskyt kun haluaa, seuraamisesta maahan ja seisomaan onnistuu. Luoksetulo on varma näin kotikäytössä, mutta jos otan sen koemaisesti, niin ei se kauhean innostunut siitä ole.
  Eli siis näennäisesti olisi alokasluokan liikkeet kasassa (melkein, ei unohdeta paikkamakuuta ja hyppyä, joka toimisi kyllä agilityn "aita"-käskyllä, ja koira katoaisi horisonttiin:), mutta mähän täydellisyyttä tavoittelevana en lähde kisaamaan, jos en tiedä osaako koira suorittaa asiat oikein. Ja ollaan enemmän kuin juuri sillä tasolla. Ennehän ei tule ikinä oppimaan kunnon noutoa, sillä on niin heikko ote leluista (tämä tietysti minun sanomana huonona kouluttajana). Joten siis siinä tokoilu. Saa nähdä saadaanko uutta intoa, jos (kun!) ruvetaan käymään treeneissä.

Samanlailla kuin tokoilu ei myöskään temppujen tekeminen ole Ennen sydäntä lähinnä, vaikka kyllä se yleensä asiat tekee ja ihan kohtuullisesti se niitä osaakin. Oma jaksaminen tahtoo tässäkin olla tiellä, sillä innostun kauhean helposti uusista asioista, jolloin keskeneräiset asiat jäävät hoitamatta loppuun. Onneksi koira ei tiedä, että sen pitäisi osata paljon temppuja :) Tärkeimmät on kuitenkin opetettu: syyliin hyppy ja pusuttelu : D

Frisbeetä harjoiteltiin myös kesällä, mutta koiran on vaikea oppia ottamaan kiinni, jos sitä kiekkoa ei osata edes heittää... Joten joo, ei tainnut Ennestä tulla frisbee koiraa, mutta se tykää kovasti niitä hakea ja saattaa yrittää ottaa kiinnikin, jos sattuu vahingossa lentämään sinne minne pitikin.

Sitten ei varmaan enää kannata tähän mammuttiviestiin enää änkeä kuin, että eilisyö meni rauhallisissa merkeissä kuten viime vuonnakin. Vähän taisi pauke hämmentää, sillä Enne nukkui taas vaihteeksi pentulaatikossaan, jossa ei tosiaan nuku kovin usein. Ennen ystäväpiirikin on laajentunut (siskoni osti tiibetinspanielin), vaikka samaan syssyyn voi lisätä, ettei se enää ole niin avoin kuin kuukausia sitten. Nykyään se osaa puolustaa itseään ja varsinkin omaa ruokaansa toisilta koirilta. Mistä lie oppinut? (Kröhm... Tiitummmh... Koopoköh)

Eteenpäin kohti uusia seikkailuja, jotka toivottavasti tulevat tämän jälkeen täällä useammin mainituksi!

Enne sekoilee toukokuussa :)

Enne uinnin jälkeen kesällä

Enne ensimmäisen kerran lampailla kesäkuussa -13

Enne 1 vuotta! Mikä kaunotar siitä tulikaan!

Enne ja Koopo