Sitä ja tätä

Koulu alkoi eilen pitkän loman jälkeen, joka ei kuitenkaan tuntunut lomalta (loman aikana piti tehdä kaksi kohtalaisen isoa kouluhommaa). Enne jäi taas kiltisti odottamaan kotiin, kun emäntä kävi masentumassa aloitustunneilla. Tuoleiin ja sohviin se on pentuajoiltaan jättänyt jälkensä, mutta välillä mietityttää, että pureskeleeko se vieläkin, jos joutuu olemaan pitkään yksin. En osaa päättää kasvavatko jäljet...

Viime viikolla tapahtui taas vaihteeksi se ihme, että Enne haki lelun nätisti tullen viereen istumaan ilman, että pudotti sitä ennen kuin sain sen näppeihini. Paikkakin vaikutti mielestäni loistavalta, mutta vaikea sitten sanoa, kun en tuota tokoa ole harrastanut. Viime viikolla opeteltiin myös maxi-rengas, jonka kuvittelin olevan helppoa. "Kyllähän se sen hyppää, kun osaa mennä medi-renkaallakin aina oikeasta välistä." Heh heh, alihan se meni, mikä myöhemmin ajateltuna oli ihan looginen vaihtoehto ennenhän sukkulan ei ole tarvinnut varsinaisesti hypätä ollenkaan. Pieni pettymys (ja turhautuminen omaan tyhmyyteeni) nousi pintaan ja pidettiin tauko ja tehtiin sitten jotain muuta, että sain koottua itseni. Rengasta alettiin opettelemaan hihnassa. Kaksi treenipätkää ollaan tehty ja jälkimmäisellä uskalsin jo päästää irti hihnasta, eikä juossut ali tai hypännyt sivusta. Enää en usko, että menee kauaa ennen kuin on taas yksi varma este taskussa.

Keinun opettelukin on tuonut uusia tuulia, kun taktiikkaa vaihdettiin. Äänestä Enne ei tosiaan juurikaan välitä, eli liike on pahin. En muista, mitä edellisessä päivityksessä lukee, mutta nykyisin tyttö osaa jo hienosti juosta keinun päähän (tuki alla) ja suostuu jopa leikkimään ylhäällä. Eilen oli vilkas päivä, kun koulua oli kahdeksan tuntia ja illalla piti mennä pitämään treenejä pariksi tunniksi, niin Ennen puuhat rajoittuivat hyvin vähään. Hallille otin sen mukaan, jossa se oli hiljaa tai sitten ei ollut. Varsinkin rataa suorittavien koirien haukunta saa senkin räksyttämään. Isoimman hälinän aikaan tuntui taas, että Enne oli ainut, joka ei haukkunut. Mutta se, mitä piti selostaa oli keinu, jota tehtiin sitten muiden lähdettyä puoli yhdeksän aikoihin. Noin viisi toistoa keinulta ja viimeisenä annoin keinun rämähtää ylhäältä asti (Enne tiesi odottaa, sillä olin vähän kiikutellut sitä keinun päässä) ja se meni oikein hienosti! Ei näkynyt järkytyksen merkkejä tai hämmennystä, heti vaan etutassut keinulta maahan kuten on kaks-kakkonen opetettu ja terävä vilkaisu minuun. Sai palkan nopeasti, en kiusannut paikalla ololla. Eli kyllä keinukin saadaan (varmaan:) kuntoon huhti-toukokuuhun mennessä. Olen niin ylpeä pikku tiikeristäni!

Tänään käytiin kahden ja puolen tunnin lenkillä. Ennellä on tapana tuijotella kaikkia vastaantulijoita ja erityisesti koiria (vaikka ei tosiaan välttämättä hauku niille, vaikka ne haukkuisivat) ja tietysti se turhauttaa, kun muistan miten se joskus kesällä kulki nätisti eteenpäin välittämättä ihmisistä tai kauheasti koirista. Harmittaa, kun ei tiedä, että mikä siinä sitten meni pieleen, kun se uudelleen rupesi toiveekkaana katselemaan vastaantulijoita. Tietysti sitä on tultu rapstutelemaan (jolloin olen ylpeä, mutta samalla toivon, etteivät ne tulisi) ja ehkä sitten vähän liikaakin. Sitä kiinnostavampi vastaantulija, mitä kauemmin katsoo silmiin. Tänään pidettiin kolme lyhyttä toimintataukoa lenkillä ja eipäs enää kahden tällaisen tauon jälkeen keskustassa (joka ei ole kovin ruuhkaisa!) enää katsellut jokaista vastaantulijaa. Jotkut olivat kiinnostavampia kuin toiset.

Edelleen tänään lenkillä käydessä treenattiin seuraamista kaupan pihassa. Ajattelin ottaa vähän haastetta matkaan, koska Ennen seuraaminen on omasta mielestäni hyvä ja koska koira vaikutti innokkaalta toimimaan kanssani (tätä ei tapahdu aina, ja joskus teinityttö on sillä päällä, ettei kiinnosta). Seuraamista harjoiteltiin ihmisten ohi ja kaupan ohi, joissa ensimmäinen sujui loistavasti(!), vaikka vastaantulija oli koiran puolella, eikä kauheasti väistänyt. Kaupan sisätilat näyttivät kuitenkin houkuttelevilta pienoisessa hälinässään, joten siinä tapahtui lyhyt herpaantuminen. Toinen herpaantumienkin tapahtui yhden kerran ihmistä ohittaessa, mutta se oli pieni ja lyhytaikainen, eikä näiden lisäksi mitään moitittavaa ollutkaan. Kovin monta toistoa en ottanut, ettei Enne vain kerkeä kyllästymään. Viimeinen seuraaminen tapahtui kahdella käännöksellä kahden ihmisen ohi, jotka juttelivat sisäänkäynnin vieressä. Enne oli super (ei huomioinut miehiä mitenkään), eikä sen takia sitten jatkettukaan. Käännökset eivät ehkä olleet priimaa, mutta kyllä treenaamisen aikana oli jo nähty hienoja käännöksiä molempiin suuntiin.

Tämän enempää ei kouluttamisesta, mutta muunlainen huomautus tuli mieleen. Enne nimitäin merkkailee nostaen jalkaansa, välillä varmaan muutenkin. Se on hassun näköistä varsinkin silloin, kun tyttö yrittää nostaa jalkaa oikein korkealle :-D. Mistä lie oppinut. Välillä kyllä mietityttää, että pissaako se jalalleen, mutta tuskin ainakaan kovin pahasti.

Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi viikonloppuna mennä Kuopioon veljen luokse katsomaan Viimaa, ja käydä treenaamassa agilityä tämän parivaljakon kanssa. Joka kisaa muuten jo kolmosissa! Viima ei kuitenkaan ole kuin noin vuoden Enneä vanhempi, joten hieno saavutus. Jotenkin kuvittelen Vimpulan aina vanhemmaksi. Kerron sitten seuraavassa päivityksessä, miten siellä meni.
  Lisäksi huhtikuussa olisi Tiia Vitikaisen koulutus, joka alkoi nyt houkuttelemaan, kun tehtiin maanantaina Vitikaisen koulutukseen viikonloppuna tehtyä rataa. Oli erittäin kiva, vaikkei tietysti koko rataa harjoiteltu. Lisäksi huhtikuussa Ennenkin pitäisi olla jo niin valmis, että sitä kehtaa näyttää maailmalle, vaikka kyllähän sitä kehtaisi näyttää jo nyt ;)

Enne the Fox likapyykipesässään
(Unohtunut kertoa, että Tampereella kerran vieraillessa juoksi päiväkotipoika meidän perään huutaen "Kettu, kettu!". Äitinsä yritti sitten selittää, ettei se ollut kettu :) )

Uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäisenä toivotan hyvää vuotta 2014 kaikille!

Laiska mikä laiska, ei siitä mihinkään pääse. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vähän herätellä blogia eloon, kun ensimmäiset kisat lähestyvät! Eilen illalla, kun en saanut unta, laskin, että noin 16 harjoituskertaa jälellä ennen mahdollisia ensimmäisiä kisoja, jotka ovat joskus huhti-toukokuun vaihteessa.

Aloitetaan ihan alusta:
Kesän aikana on tottakai tapahtunut paljon. Enne oppi muun muassa uimaan! Ja kuten arvasinkin Loch Nessin hirviö siitä kehittyi. Kun se kuulee sanat "Ui, ui", niin johan pinkaisee rantaan. Eniten se kyllä tykkää hakea keppejä vedestä, eikä niinkään itsekseen mene. Mökillä se puoliksi hyppäsi puoliksi tippui veteen laiturilta, mutta parin kerran jälkeen alkoi varomaan. Kylpeminen taitaa olla kuitenkin sille mieluisampaa, sillä niin innoissaan käy räpiköimässä kuralävissä.

Toinen maininnan arvoinen asia on pentutapaaminen nro 2 (kesäkuussa), joka tapahtui paimentamisen merkeissä. Hyvin paljon vaihtelua oli sisaruksissa. Ennestä olin tietysti ylpeä. Vaikken mitään lajista tiedä ja piti koko ajan miettiä myös omaa toimintaansa (miten se voikaan olla niin vaikeaa!), niin kyllähän Enneä alkoi lampaat kiinnostamaan hyvin pian ja lopussa päästiin jopa juoksemaan pienen lammaslauman ympäri. Ainut heikkous oli se, ettei tyttö halunnut lopettaa ollenkaan ja sen kiinniottaminen osoittautui vaikeaksi.
  Oli ihana nähdä kuinka koira tekee vaistojen varassa hommia, ja kouluttaminen tapahtuu ilman palkkaa (tietysti kehut merkitsevät koiralle jotakin). Tämä olisi ihanan koukuttava (hyödyllinenkin?) harrastus kunhan Keski-Suomessa vain olisi "paimennuskouluja". Pitää seuraavana kesänä ainakin kerran käydä etelässä näissä merkeissä!

Kesä meni siis agilityä treenatessa ja temppuja opetellessa, näistä lisää myöhemmin. Yhdissä möllikisoissakin taidettiin startata elokuussa? Sen jälkeen ei ollakaan.

Viime syksy oli koulussa raskas, ja koirakin joutui siitä kärsimään. Välillä joutui olemaan kymmenen tuntia yksin, mistä olen tietysti hyvin pahoillani. Muutenkin oli paljon hommaa ja jaksaminen tuntui olevan kortilla, jolloin koiran koulutus tahtoi unohtua. Keväästä olen yrittänyt tehdä kevyemmän, jotta saan Ennen kisakuntoon huhtikuuhun mennessä. Josta puheen ollen...

Agilityssä Enne on ihan ykkönen! Se on järkyttävän nopea, eikä se millään haluaisi hidastaa vauhtiaan. Se osaa jo jarrutus-suhinan, mutta voisi se joskus hidastaa ihan vain, jos ruumiin kieleni näyttää toiseen suuntaan. Kaarroksia siis tulee, mutteivat ne ihan mahdottomia ole, jos näytän ajoissa kääntymisaikeista. Muutenkin tyttö tuntuu hoksaavan kaiken tosi nopeasti. Se osaa sellaisiakin ohjauskuvioita, joita en ole ikinä opettanut, mutta prätkäneiti käyttää päätään ja tekee niin kuin ymmärtää. Toisaalta joskus se päättää ihan oma-aloitteisesti miten rata jatkuu. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kuuntelee hyvin. Toinen ongelma on se, että Enne (bortsumaiseen tapaan) oppii radat tosi nopeasti, joten melkein turha on mennä vaihtamaan radassa yksityiskohtia, sillä koira menee kyllä sinne minne äskenkin. Enne varmaan vain ajattelee, että ohjaajalle tullut jokin muistihäiriö ja näyttää sen takia ihan väärin! Ei, Enne, ei se siitä johdu...
  Onneksi opetin kontaktit 2x2:na, niin saan edes vähän mahdollisuuksia olla välillä koiran edellä. Kontaktit sujuvat myös tosi hyvin ja niiden suorittaminen on itsenäistä. Voin siis hyvin leijeröidä esteitä tai mitä ikinä haluankin tehdä. Ylösmenossa ollaan käytetty ponnareita (ja käytetään niitä edelleen), mitkä näyttäisivät toimivan hyvin. Tämän koiran kanssa mulla ei tule olemaan radalla aikaa varmistella jokaista pientä asiaa.
  Kepeillä tavoitteena yhtä itsenäinen suorittaminen kuin kontakteilla, joten kuolleella etupalkalla ollaan menty sen jälkeen kun kuuteen keppiin päästiin (sitä ennen heitin pallon edelle). Enne osaa mennä kaikki 12 keppiä, mutta sen vauhti näytti turhan hitaalta, joten siirryttiin kujakeppeihin, jotta oppii kauhomaan. Saa nähdä mitä siitäkin tulee :)
  Tällä hetkellä rimat ovat 45 sentissä ja rengas, pituus ja muuri ovat vielä medimitoissa. Pitäisi pari kuukautta keskittyä vain yksittäisten esteiden oikea oppiseen suorittamiseen, mutta saa nähdä pystynkö olla innostumatta. Keinua opeteltiin viime vuoden puolella, mutta ahneuksissani taisin möhliä, joten joulukuu pidettiin taukoa ja eilen aloitettiin sitten treenaus uudestaan. Saa nähdä keretäänkö oppimaan keinu ennen asettamani deadlinea (jota voi kyllä aina siirtää:).

Muista:
Tokoiltu ollaan kotona. Kerran kävin treeneissä, jossa tuli heti selväksi, että perusasento (ja näin ollen myös seuraaminen) on liian edessä, joten "kimmastuin" ja päätin, että hoidan sen ensin kuntoon. Nyt pitäisi sitten alkaa käymään siellä tokossa, niin sanoin itselleni. "Keväällä sitten, kun on aikaa". Yeah right... Tokoilu ei muutenkaan taida olla meidän juttu. Ennekään ei oikein viilata mitään (agilityssä eri juttu). Varmasti olen sen koulutuksella sitten jossain vaiheessa kyllästyttänyt. Osaa se seurata, ja perusasentokin on nyt (kai) hyvä, se osaa kaukokäskyt kun haluaa, seuraamisesta maahan ja seisomaan onnistuu. Luoksetulo on varma näin kotikäytössä, mutta jos otan sen koemaisesti, niin ei se kauhean innostunut siitä ole.
  Eli siis näennäisesti olisi alokasluokan liikkeet kasassa (melkein, ei unohdeta paikkamakuuta ja hyppyä, joka toimisi kyllä agilityn "aita"-käskyllä, ja koira katoaisi horisonttiin:), mutta mähän täydellisyyttä tavoittelevana en lähde kisaamaan, jos en tiedä osaako koira suorittaa asiat oikein. Ja ollaan enemmän kuin juuri sillä tasolla. Ennehän ei tule ikinä oppimaan kunnon noutoa, sillä on niin heikko ote leluista (tämä tietysti minun sanomana huonona kouluttajana). Joten siis siinä tokoilu. Saa nähdä saadaanko uutta intoa, jos (kun!) ruvetaan käymään treeneissä.

Samanlailla kuin tokoilu ei myöskään temppujen tekeminen ole Ennen sydäntä lähinnä, vaikka kyllä se yleensä asiat tekee ja ihan kohtuullisesti se niitä osaakin. Oma jaksaminen tahtoo tässäkin olla tiellä, sillä innostun kauhean helposti uusista asioista, jolloin keskeneräiset asiat jäävät hoitamatta loppuun. Onneksi koira ei tiedä, että sen pitäisi osata paljon temppuja :) Tärkeimmät on kuitenkin opetettu: syyliin hyppy ja pusuttelu : D

Frisbeetä harjoiteltiin myös kesällä, mutta koiran on vaikea oppia ottamaan kiinni, jos sitä kiekkoa ei osata edes heittää... Joten joo, ei tainnut Ennestä tulla frisbee koiraa, mutta se tykää kovasti niitä hakea ja saattaa yrittää ottaa kiinnikin, jos sattuu vahingossa lentämään sinne minne pitikin.

Sitten ei varmaan enää kannata tähän mammuttiviestiin enää änkeä kuin, että eilisyö meni rauhallisissa merkeissä kuten viime vuonnakin. Vähän taisi pauke hämmentää, sillä Enne nukkui taas vaihteeksi pentulaatikossaan, jossa ei tosiaan nuku kovin usein. Ennen ystäväpiirikin on laajentunut (siskoni osti tiibetinspanielin), vaikka samaan syssyyn voi lisätä, ettei se enää ole niin avoin kuin kuukausia sitten. Nykyään se osaa puolustaa itseään ja varsinkin omaa ruokaansa toisilta koirilta. Mistä lie oppinut? (Kröhm... Tiitummmh... Koopoköh)

Eteenpäin kohti uusia seikkailuja, jotka toivottavasti tulevat tämän jälkeen täällä useammin mainituksi!

Enne sekoilee toukokuussa :)

Enne uinnin jälkeen kesällä

Enne ensimmäisen kerran lampailla kesäkuussa -13

Enne 1 vuotta! Mikä kaunotar siitä tulikaan!

Enne ja Koopo

Tulevan agilitychampionin matkassa

Jep jep. Enpä sano enempää...

Ennen show-ura laitettiin käyntiin käymällä mätsärissä Äänekoskella, jossa ensin epäilin, etten mene ollenkaan kehään, kun pentu näytti sen verran pelokkaalta koirahälinästä. Nähtiin siellä sitten naapurin hurtta, minkä jälkeen Enne otti rennomman asenteen elämään ja päästiin käymään kehässä, josta sininen nauha tuomisina. Ei tyttö jaksanut keskittyä minuun kuin liikkeessä, mutta ei minullakaan ole kokemusta esittämisestä, joten pitkä matka on meillä tällä(kin) saralla edessä. Ei käyty sinisten nauhojen kehässä, koska ajattelin, että ihan tarpeeksi oltiin saatu kokemuksia ja uskon, ettei tungoksessa esiintyminen olisi sujunut kerran ei oikein sujunut edes yhden vieraan koiran kanssa. Mutta olen tosi tyytyväinen siihen päivään :)

Enne sai sinä päivänä myös opetella odottelemaan kentänlaidalla, kun pelattiin jalista, ja sitä se on harjoitellut nyt enemmänkin ja hyvin tyytyy osaansa, jos on päässyt ennen sitä puuhastelemaan enimmät höyryt ulos.

Viikonloppuna käytiin Hämeenlinnassa vaarin luona ja vähän muuallakin ja oikein kiltti reissukoira on sudenpennusta kehittynyt, vaikka alkaakin herättelemään jo neljän aikaan vierailla.

Viime keskiviikkona oli ensimmäiset agilitytreenit! Oltiin ainoa koirakko pentukurssilta, jotka ilmestyivät ensimmäiselle tunnille, eli saatiin tehokasta yksityisopetusta :) Tehtiin pari kertaa hyppy ja sitten 'hyppy'neliöä ja Enne suoriutui tehtävästi 10+ arvoisesti. Ei ollut mitään vaikeutta vetää koiraa esteiden välistä tai näyttää sille kiertoa. Ja vauhtikin oli aivan uskomaton! Tietysti palkattiin paikalla oloakin, ettei formula opi lähtemään ennen mua rataa suorittamaan : D Mentiin myös lyhyttä putkea. Ei muistanut maaliskuulta, miten se tulisi suorittaa, mutta kahden kerran jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Ihan super hieno koira! Varokaa vaan, kun me päästään radoille! ( Kunhan ohjaaja oppii ensin ohjaamaan :)

Tänään käytiin pitkästä aikaa leikkimässä Vili-Vilperin kanssa Uuraisilla ja kova meno niillä olikin kunhan Enne pääsi alku-ujostelustaan. Olikohan husky-poika jo päässyt unohtumaan pikkulikan päästä? Enne sai seurustella pihassa irrallaan myös herrasmiesmalamuutin kanssa, jolloin tyttö sai kohtauksen, mikä päättyi kuralävessä pyörimiseen. Kyllä nauratti, kun se lopulta sieltä tuli, eikä valkoisista jaloista ollut tietoakaan : D
Käytiin sitten tulomatkalla rannassa, jossa otettiin ensimmäiset uimatyönnöt. Kaksi kertaa ennen sitä on oltu rannassa, jolloin Koopo oli matkassa näyttämässä mallia, muttei ollut vielä kunnolla uinut. Enne ui sulavasti ilman läiskytystä kuten saksanseisojanpentujen olen nähnyt tekevän. Ihan komeaa koiraa uitiin. Kyllä tästä koirasta vielä saadaan se vesipeto :)

En tiedä olenko muistanut mainita, mutta autoon mennään jo hienosti hihnassa, vaikkei se mikään ihana paikka olekaan. Irti ollessaan auto tuskin saisi yhtään katsetta. Ja opetuksesta vielä sen verran, että Enne osaa jo jotenkin antaa jokaista tassua, joten tavoitteena olisi nyt jatkaa sanojen yhdistämistä jalkoihin ja sitten  kaksi jalkaa kerralla. Muuten ei olla paljoa muita temppuja opeteltu, mitä nyt vähän seuraamista ja minimaalisesti eteen luoksetuloa. Enne vaan ei tunnu olevan oikein kiinnostunut tuollaisesta pilkunviilaamisesta.

Pentutapaaminen

Jännittävin tämän ja edellisen viestin välillä tapahtuma oli kahden viikon takaiset pentutreffit. Seuraavana lyhyt selostus siitä.

Oli todella kiva nähdä Ennen sisaruksia ja saada vinkkejä koiran kasvatukseen. Paljon asiaa tarjottiin ja toivottavasti muistan ainakin osan edelleen. Enne oli normaali itsensä. Ruoka ei oikein kiinnostanut, mutta onneksi sentään innostui leikkimään. Alussa pelkäsin, ettei se suostu edes sitä tekemään. Ja oikeastaan loppua kohden namitkin alkoivat kelpaamaan paremmin, kun sain hyvän vinkin miten herkkuja kannattaa syötellä ja varmaan osittain myös siitä syystä, että Enne tottui hieman tilanteeseen. Minun mielestäni suurin ongelma meillä on juuri herkuilla motivointi. Sain myös hyvän idean, että kannattaa kokeilla tahnaa, jota syöttelee suoraan purkista, ja nyt kun sitä on testattu, niin voi sanoa, että ainakin ekalla kerralla toimi todella hyvin!

Enne pääsi suorittamaan myös ensimmäisen kerran putkea, joka tietysti ensimmäisellä kerralla oli vähän pelottava. Ihailtavan nopeasti huomasi, ettei siinä olekaan mitään pelättävää. Kyllä siitä putkihullu vielä saadaan : D Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivän saantiin ja olen kotona jatkanut harjoitteita, joita siellä tehtiin.

Enempiä tapahtuma selostuksia en laita kuin että pääsiäisenä Enne vieraili yksin yhden yön Vertaalassa ja muutenkin on siellä käyty pariin kertaan. Enne on alkanut leikkimään Koopon kanssa enemmän ja Kopokin välillä innostuu niin, että pitää mennä väliin ja lopettaa koko touhu. Koopo yleensä lopettaa kiltisti, mutta Enne ei tajua, miksei saa leikkiä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Enne on alkanut oppia jo melko sisä siistiksi Vertaalassakin, vaikka vahinkoja tapahtuu edelleen. Osaa nykyään myös rauhoittua muiden koirien seurassa. Tiitu on muuttunut vähän jäykemmäksi Ennen seurassa. Nyt kun Enne on kasvanut ohi, niin Tiitu varmaan ajattelee, että pentu on jo niin iso, että sen pitäisi jo vähän osata käyttäytyä.

Koulutus jatkuu samoja asioita 'hinkaten'. Paikalla olo sujuu jo varsin hyvin ja Enne oppi myös antamaan tassua! Alussa ajattelin, ettei opi ikinä, mutta motivoituikin hommaan ja suorittaa tehtävän välillä niin innokkaasti, että antaa molemmat tassut :) Aloitettiin myös uusi kontaktitreeni. Tällä kertaa korokkeella ja pysähdys seisomaan. Ihan hyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaan alkaa siirtymään ulos, niin saisi välimatkaa pidennettyä.

Dum didi dum

Alkaa jo ihan ärsyttää itseään, kun ei saa kirjoitettua kuulumisia. Joten seuraavaksi lyhyesti, mitä muistan tapahtuneeni:

Kuopiossa käytiin. Enne oli virkeämpi junamatkoilla kuin silloin ihan pienenä ja yritti koko ajan puuhastella jotakin. Rauhoittui kuitenkin lopulta. Enne oli jo Viimaa isompi, mutta neiti ei oikein vielä uskonut pennun olevan tarpeeksi iso kovaan toimintaan, vaikka Viimaa alkoi monesti ärsyttämään Ennen loppumattomat leikkiin kutsu yritykset. Käytiin jäällä, jossa hieman mietitytti voisiko Enneä päästää ollenkaan, kun ei ollut kuulevinaankaan minun olemassa oloani koko reissun aikana. Muutenkin samanlaista menoa ollut kotipuolessakin, mikä on alkanut turhauttamaan. Nyt on taas parempi, mutta taitaa tulla taas kohta taantumista.

Hiihtolomalla oltiin neljä päivää Vertaalassa, josta Enne poimi tavan nousta puoli seitsemältä. Eli nyt joka aamu herään johonkin toiminnan ääniin täsmälleen siihen aikaan. Seitsemään asti repii pahvilaatikkoa tai syö luuta (harvemmin tätä, koska siitä ei lähde kunnolla ääntä), jonka jälkeen onneksi rauhoittuu.

Enpäs enää muista mitä ollaan tehty :) Viime aikoina todellakin tuntunut siltä, etten yhtään osaa koiraa kouluttaa, kun Enne ei ole näyttänyt välittävän mistään mitä sanon. Välillä päivän tai kaksi menee aivan loistavasti ja sitten taas saa tehdä kauheasti töitä, että koira liikauttaisi koravaakaan omistajan suuntaan.

Joka tapauksessa suunta aina eteenpäin. Kyllä meistä jossain vaiheessa tulee kunnollinen koirakko! Sen lupaan :)

Eilen puuhailtiin puolitoistatuntia pienessä pihassamme, jolla on ainakin metri lunta. Enne rakastaa, kun saa kaivaa syvän kolon, ja varsinkin, kun se löytää jotakin lumen alta (naapurit taitavat heitellä roskia meidän puolelle). Pari lasta kävi leikkimässä hyvin lähellä ja ajattelin, että nyt tulee lähdöt, mutta vaikka tilanne näyttikin kriittiseltä, ei Enne kuitenkaan heti hyökännyt leikkikavereita kohti. Hetken katseltiin niitä ja kerran Enne meinasi lähteä, mutta kun kielsin (ja pysäytin kädellä) koira jäi kumma kyllä paikalleen. Ja lopulta me pystyttiin leikkimään, ettei minun tarvinnut pelätä, että Enne menisi mieluummin leikkimään muiden kanssa. Onneksi, koska olen hänestä hyvin mustasukkainen :) Enne ei taida hirveästi tulla mustasukkaiseksi minusta, sillä ei se Vertaalassa yritä pyydystellä huomiotani samoin kuin muut koirat. Toisaalta, kun tultiin sieltä takaisin Saarijärvelle, Enne oli paljon 'huomaavaisempi' minua kohtaan kuin normaalisti.

Ja jos palataan vielä menneisyyteen ja torstaihin, niin Ennen ensiesiintyminen on tapahtunut. Kävytiin opistolla pitämässä bordercollie-esitelmä, jossa Enne oli rekvisiittana ja itselleni henkisenä tukena. Pitkän aikaa mietin otanko mukaan, koska Enne oli melkein koko viikon aikamoinen vaikkukorva, mutta lopulta ajattelin, että onhan se pennulle hyvä kokemus. Minä kun haluaisin koiran, jonka voisi ottaa mukaan minne vaan. Enne oli hyvin rauhaton lämpimässä luokkahuoneessa ja harvinaista vinkumista esiintyi. Muutenkin oli rauhaton kunnes rupesi järsimään kenkääni, jolloin rauhoittui hetkeksi. Ja aikansa pyörittyään alkoi nukkumaan. Rekvisiittana Enne ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen ja muutenkin vinkui ja pyöri minun pitäessäni esitystä, mutta itse en antanut sen häiritä ja ihan varma en ole kaikesta mitä tapahtui. Esityksen jälkeen omalla paikallaan oli edelleen rauhaton, mutta kerkesi nukahtamaan ennen kuin tunti loppui, joten uskon siitä jääneen oikeaoppinen idea kehittymään pennun päähän kuinka tulee käyttäytyä. Pitää nyt ruveta käymään koiranäyttelyissä ym., jotta päästään edelleen harjoittelemaan rauhoittumista eri paikoissa.

Hirveästi ei olla opeteltu mitään juttuja kuin niitä vanhoja, joita ollaan aloitettu aikaisemmin. Enne ei välitä juurikaan herkuista, joten niillä kouluttaminen on minulle hyvin turhauttavaa, kun oppilas ei jaksa kuunnella. Luulen myös, että jossain kohtaa on tapahtunut jokin virhe, koska Enne saattaa lähteä koulutustilanteesta kahden yrityksen jälkeen pois ja mennä makaamaan jonnekin. Olen sitten yrittänyt heitellä herkkuja, mikä on jossain määrin toiminutkin, mutta edelleen tällatavoin kouluttaminen on hieman stressaavaa. Onneksi Enne pitää leikkimisestä, mutta uuden opettelu leikki palkalla on hieman vaiheessa, kun mielessä tahtoo pyöriä pelkästään lelut. Työstetään, työstetään... Hieno homma on, että lelut löytyvät jo jossain määrin takaisinkin, eivätkä jää enää sinne mihin olen ne heittänyt. Siitä Enne saa ison plussan todistukseensa!

Enne on keksinyt itselleen taas uuden hyvän leikin. Vesikuppi piti nostaa pois lattialta, koska siitä on kiva kaapia vedet lattialle. Minua se ei jostain syystä ilahduttanut, mutta onhan niitä huonompiakin leikkejä. Voihan myös olla, että tämä enteilee sitä, että kesällä omistankin koiran sijasta vesipedon!

Ja viimeisenä haluan mainita huvittavasta tapahtumasta metsässä. Tietää, kun Enne tulee takaa: kuuluu dum dum dum dum, jonka jälkeen kuuluu PUFF ja lunta lentää korkealle, kun Enne ohittaa minut penkan kautta menettäen kaiken noupeuden hankeen :D Mä niin rakastan tätä koiraa!

Taas näitä outoja nukkumapaikkoja...

Kaikenlaista höpinää

Piitkä aika taas mennyt ja ensimmäisenä iloisesti kuuluttaen, että Enne painoi viime perjantaina (8.2.) 9,9 kiloa! Niin meni Viiman ohi, ettei edes huomaa. Välillä, kun sattuu katsomaan vanhoja kuvia tai sitten muuten vain eri kulmasta, niin huomaa kuinka onkaan kasvanut. Eikö tämä pysynytkään ikuisesti pikkulikkana?

Enne oli viimeisen kerran tallihommissa 3. päivä. Hyvin osaa olla heppojen ja kissojen kanssa, vaikka vähän turhan innokkaasti yrittää kissoihin tehdä tuttavuutta. Pari kertaa sai taas Wandalta läpsyjä, kun kissa ihan nätisti huomautti, ettei parane liehitellä naaman edessä. Enne on niin huvittava! Se on aina heittämässä jokaisen olennon eteen selälleen. Varmasti kuvittelee, että kaikkia tarvitsee mielistellä. Vaikka on se muutamalle koiralle jo haukkunut, mutta ei taisi sekin olla vain leikkihaukkua, koska toinen oli aloittanut. Tänäänkin kohdattiin ärhäkkä mitteli, joka rähisi ja riuhtoi remmissä. Enne käveli iloisena ja häntä pystyssä ohitse tietysti myöskin kiskoen, kun olisi halunnut tervehtiä. Kerran haukahti (tai murahti, tyttö kun ei ole ihan selvä vielä äänissään), muttei muuten sanonut mitään. Toivottavasti ei sanokaan.

3. päivä tapahtui myös ikävä asia, kun poni potkaisi minua jalkaan ja ollaan edelleen vähän toipilaana. Pari päivää kävely oli aika heikoilla, niin piti koiraa käyttää ihan lyhyitä lenkkejä. Suurin piirtein pyörähdettiin pihassa ja tultiin sisälle, mutta näitä tehtiin paljon. Ei näyttänyt haittaavan paljoakaan.

Ennen olemassa olo ei ole vielä ärsyttänyt kertaakaan (kuten ei pitäisikään), mutta kyllä oli hermot kireällä, kun jalka ei toiminut ja Enne kun ei vielä osaa kävellä hihnassa minun mielestäni tarpeeksi hyvin. Eipä ole koiran syy, enkä tytölle huutanutkaan, mutta mielessä ajattelin, että voi kun ei olisi tällaista kiusankappaletta. Jalan parantuessa tämäkin tunne hävisi.

Viime viikonloppuna sisko tuli käymään, joten Enne tapasi ensimmäistä kertaa kummitätinsä. Ei varmasti tarvitse kertoa, miten tutustuminen meni. Perjantaiksi ja lauantaiksi olin lupautunut makkaranpaistoon koulutapahtumaan, mutta ei siellä sitten tarvittukaan apua. Perjantai-iltana käytiin tapahtumapaikalla, jonne saapui parituntisen aikana paljon meluavia opiskelijoita. Enne oli meillä mukana, jota kaduin ensin, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hyvä kokemus.

Lauantaina lähdettiin Vertaalaan ja tultiin sunnuntai-iltana pois. Jalan kannalta oli helpottavaa, koska lauantaina tehdyn 'vaativan' liikuntasuorituksen (kävelin n. 30 min nilkansyvyisessä hangessa) jälkeen polvi oli kipeytynyt, vaikkei se ollut valittanut olemassa olostaan sunnuntain jälkeen. Enne alkaa olla jo melkein Tiitun korkuinen, vaikka painaakin vain noin puolet Tiitun painosta.

Mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut. En tiedä onko tämä jo kerrottu, kun päivät vähän sekoavat, kun monta viikkoa yrittää kirjoittaa kerralla, mutta käytiin joku päivä Ennen kanssa keskustassa kävelemässä. Ja todella nätisti kuunteli kaupan pihassa ja pystyin siinä kouluttamaan. Enempää en muista, mutta oli kyllä mahtava tunne, kun pentu tapittaa silmiin, kun ihan vierestä kävelee lapsia.

Tänäänkin käytiin keskustassa pyörimässä. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä jäälle kävelemään, mutta valitettavasti Enne on ruvennut vaanimaan autoja, niin ajattelin, että parempi vain kävellä tietä eteenpäin. Muutenkin tuli paljon enemmän ihmisten ohittamista kuin normaalisti. Ensin Enne olisi tietysti halunnut tervehtiä kaikkia, mutta lopulta ei enää edes yrittänyt rynnätä tervehtimään. Katsoi kyllä yleensä vastaantulijaa, mutta askeleet eivät horjuneet väärälle puolelle jalkakäytävää. Autojakaan ei enää vaaninut ollenkaan loppumatkalla vaan niitäkin vain katsoi ja jatkoi eteenpäin, vaikka autot kiisivätkin ohi. Kolme kertaa lenkin aikana lähti kyllä auton perään. Kaksi kertaa huusin nimeltä, eikä remmi kerennyt edes kiristyä, kun kääntyi jo luokse. Kolmannella kerralla ärähdin, kun siinä tilanteessa juoksi minua vastaan, eikä poispäin. Ei säikähtänyt tästä käytöksestä vaan katsoi suoraan silmiin. Ihmetteliköhän, miksi hänen huvinsa oli taas kielletty? Toivottavasti onnistun kitkemään tämän tavan pois. Jos pahentuu, niin pitää alkaa kysymään neuvoa.

Uusia asioita Ennen ansioluetteloon: istu, maahan ja seiso sujuu jo ihan ok. Tietysti pilkunviilausta löytyy. Ainakin istua osaa paikallaan, joka on todistettu sillä, että pystyin käymään piilottamassa lelun ja Ennen tassut eivät liikahtaneetkaan paikaltaan. Lusikan osaa ottaa ihan nätisti suuhunsa, mutta en vieläkään lisää käskysanaa, koska edelleen pitäisi varmempi olla. Keilaukseen pitäisi alkaa lisätä välimatkaa ja keiloja. Leikkiessä tuo välillä todella hyvin käteen lelun, mutta on pennun omasta mielentilasta kiinni. Irti päästää lenkilläkin nätisti ja pudottaa roskan maahan, jos kiittää :) Ainakaan, jos ei ole liian kiinnostava asia. On saanut kannella useimpia tavaroita jonkun aikaa ennen kuin leikkiminen alkaa haitata kävelyä. Ja viimeisenä osaa laittaa etutassut kuppiin ja pyöriä siinä niin, että on aina tokon perusasennossa (toisaalta seisoen, mutta kumminkin). Koske- käsky on jotenkin hallussa eli painaa kuonon sormiin, jossa pitää sen paikallaan. Tämä ei ole Ennen mielestä kovinkaan kiinnostava temppu, joten sen toteutus on hieman horjuvaa. Ja edelleen paperimakaaminen edistyy sekä esineen kiertäminen leikkiessä. Edelleen olen sitä mieltä, että tästä pennusta ei voi tulla muuta kuin hyvä agilitykoira, kun kaikenlainen kiipeily innostaa :)

Sattui yhtenä aamuna tällainen tapaus hauska tapaus: Sänkyni on sen verran matala, että Enne pystyy aika hyvin leukaa pahemmin nostamatta laskemaan päänsä patjalle. Herään tunteeseen, että joku katsoo ja silmäni avatessa huomaan Ennen tuijottavan naaman :) Ensin tuli tietoisuus ja vasta jälkeenpäin "Hui!". Ennekin peruutti pari askelta, kun kavahdin hieman taaksepäin :) Toivottavasti ei ota tavaksi säikytellä hereille.

Enne tallikoira

Ennen elämässä ei ole mitään kummallisempaa tapahtunut kuin viikonloppuina, jolloin tyttö on päässyt työharjoitteluun tallikoiraksi. Inhottavan kovat pakkaset oli kaksi viikkoa sitten, niin oli pakko jo ostaa vaatetta, että tarettiin molemmat olla pihalla. Ennen mieluisin paikka oli kyllä varustehuoneessa patterin vieressä, enkä ihmettele yhtään.

Hevoset olivat pelottavia, mutta kissojen kanssa Enne yritti koko ajan hieroa ystävyyttä. Viiru ei oikein lämmennyt, vaikkei kauheasti välittänytkään, vaikka koira kiehnäsikin ympärillä. Wanda taas ei pitänyt yhtään vieraasta koirasta, vaikka kuulemma omistajan koiran kanssa nukkuvatkin sylikkäin. Enne sai vähän käpälää turhasta liehittelystä, mutta onneksi kissa ei käyttänyt kynsiä. Joka tapauksessa kaikki kissat ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia, joten en pelännyt pitää yötä samassa huoneessa. Ennekin jäi ihan tyytyväisenä nukkumaan kissojen kanssa lattialla pitkällään retkottaen. Vaikkei Enne saanut kavereita aikuisista kissoista, niin tulivat kuitenkin toimeen kiitettävästi.

Luulisi uuden kokemuksen olleen rankka, vaikka Enne tietysti nukkui aika paljon päivän aikana, mutta maanantaina oltiin taas täydessä kunnossa. Ei olisi voinut sanoa, että viikonloppuna olisi mitään ihmeellistä tapahtunut. Ja jos ei mitään muuta viikonloppuna oppinut, niin ainakin selviää elossa, jos joutuu hukkaan, kun osaa lantaa syödä :)

Viime viikolla Enne päätti käydä alakerran pihoilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy, eikä ottanut kuuleviin (?) korviinsa, kun kutsuin. Tämä taisi tapahtua keskiviikkona. (Tiistaina oli tuntunut kaikki menevän hyvin, kun käytiin jäälläkin juoksemassa ja Enne kuunteli todella hyvin lähellä rantaakin kutsuni. Päätti varmaan sitten näyttää, ettei nöyristele minulle yhtään enempää kuin on pakko :) Päätin sitten, kun vihdoin sain koiran kiinni, että hetkeen en päästä vapaaksi vaan koira saa kulkea pelkästään remmissä. Karkauksen seurauksena tuntui, että oli unohtanut myös miten kävellään hihnassa :) Eipä kyllä siinä vaiheessa hymyilyttänyt.

Viikonloppuna odotti taas tallihommat ja koska perjantaina ei tarvinnut käydä opistolla, niin päätin sitten keskiviikko iltana lähteä käymään Vertaalassa. Ennekin pääsisi juoksemaan vapaana. Tiitu kuten myös Enne ilahtuivat kovasti tästä järjestelystä. Lappalainen joutui taas retutusleluksi.

Äiti oli päättänyt järjestää perhepäivällisen sunnuntaina (varmaankin vain koska minulla oli muutenkin tarpeeksi tekemistä), joten jo perjantaina veljeni saapui Viiman kanssa. Hämmästyttävintä oli, ettei Tiitu yrittänyt heti ensimmäisenä alistaa shelttiä, vaikka sen on joka kerta tehnyt. Enne vähän ujosteli portailla ennen kuin uskalsi tulla tervehtimään. Viiman kanssa olikin sitten kiva riehua niin kauan kuin annettiin.

Enne on jo hyvin lähellä Viiman kokoa, minkä tietysti voi päätellä painoistakin. Saa nähdä onko jo samaa kokoa, kun helmikuun lopussa olisi suunnitelmissa mennä käymään Kuopiossa Viiman kotona. Näyttää Tiitukin jäävän koossa aika nopeasti Ennen varjoon, vaikka painossa tuskin koskaan...

Lauantaiaamuna Enne lähti taas mukanani opettelemaan tallihommia, eikä näyttänyt haittaavan ollenkaan. Itsevarmasti häntä pystyssä taas eteenpäin kunhan ei hevoset liian lähelle tulleet. Enne sai olla vapaana pihassa sillä aikaa, kun siivosin karsinoita tai vein heiniä, joten ei ihan selvyyttä ole mitä touhuilee silloin, kun en katso. Tai voihan sen arvata... Karsinoissa oli kiva käydä kaivamassa kuoppia ja näyttämässä siivoajille, mistä oli vähän huonosti otettu. Enneä odottaa pesu seuraavalla viikolla, kun ei ole enää tallihommia. Sen verran pölyiseltä turkki tuntuu.

Iltapäivästä lähdettiin Vertaalaa kohti ja Enne sai taas aloittaa toimintansa Viiman kanssa. Tuntui kyllä, ettei niillä ikinä lopu virta. Enne ei voinut edes kunnolla syödä, kun oli aina niin kiire takaisin muiden koirien luokse. Sunnuntaina ruoka maistuikin paremmin kuin yleensä.

Sunnuntaiaamuna, kun käytin koiria pihalla ennen lähtöä, niin oli hämmästyttävää huomata, ettei Enne yrittänyt heti ruveta leikkimään, vaan Viima yritti kerrankin houkutella Enneä. Sisällä olivat sitten ruvenneet leikkimään. Oli kuulemma huusholli ollut kuin pommin jäljiltä, kun olivat kilpaa vedelleet vanua pehmoleluista :) Onneksi en ollut paikalla.

Kahdenaikaan oli sitten ruokailu, johon juuri kerkesinkin. Tehokas, kun olen. Kaikki koirat olivat yllättävän rauhallisia ja Ennekin lojui pitkänä lattialla. Se oli kuulemma käynyt kerran 40 minuutin metsälenkillä muiden koirien kanssa, mutta muuten vain nukkunut. Kerrankin oli saanut leikkiä tarpeeksi. Viima oli sinä päivänä ainoa rauhaton sielu.

Illalla käytiin tekemässä iltatalli ja Enne oli ekaa kertaa paikalla, kun siirsin hevosia tarhoista sisälle. Ei tullut alle ja pysyi riittävän kaukana. Suurimmaksi osaksi makasi jossain tai touhusi omiaan. Kyllä siitä hyvä tallikoira saadaan. Kunhan ei rohkaistuisi liikaa hevosten kanssa. Mahdollisuus siihenkin on. Yhtenä päivänä oli vain tarhassa makoillut syömässä lantaa (yritän kyllä kieltää tarhoihin menon), kun poni oli rauhallisesti tullut katsomaan, mikä outo möykky siinä on. Enne oli pitkään vain katsonut ponia, mutta kun se oli kurottanut turpaansa, niin koira oli lähtenyt. Lähtökään ei ollut mikään erityisen nopea, mutta reipas kuitenkin. Vähän piti kurkata taaksepäin, jotta varmistui, ettei kukaan seurannut.

Tänään aamullakin viikonlopun aktiivinen toiminta näkyy. Tähän asti luulin, ettei Enne saa tarpeekseen Viiman kanssa leikkimisestä, mutta nyt kun sekin on nähty, niin mikään ei voi enää yllättää :) Hirveän vähän se nukkuu, vaikkei kuitenkaan vanha ole. Koulusta tullessakin on juomakuppi tyhjillään, joten jotain se täällä tärkeänä touhuaa, kun ei ole kukaan vahtimassa :)

Koulutusta? Ei hirveästi mitään olla opeteltu tavoitteellisesti, kun viikonloput menneet normaalia erikoisimmissa paikoissa. Tietysti niissä (ja muutenkin) tulee harjoiteltua kontaktia ja kuuluvuutta, sekä luoksetuloa. Enne on oppinut jotenkin menemään käskystä maahan, joten nyt painotetaan hieman enemmän seisomista. Kaikki kolme käskyä tulee kuitenkin yhdellä harjoituskerralla, kun olen opettanut samalla vaihtamaan näitä asentoja niin, että takajalat olisivat paikallaan ja vain etujalat liikkuvat. Ollaan myös villeinä leikkihetkinä aloitettu opettelemaan esineen kiertämistä, mutta se on ihan aloitustasolla, vaikka pari kertaa onnistunut älyttömän hyvin minun räpeltämisestä huolimatta. Enne on yksinkertaisesti vain niin hyvä! Ja suloinen :)

Korvatilanne :) Ennen korvat ovat hyvin hassut. Vasenhan sojottaa sivulle ja on ihan miten sattuu, kun oikea yrittää itsepintaisesti nousta pystyyn :) Ennen Hesan reissua oikea olikin hyvin pystyssä, mutta matkan aikana se lopahti täysin. Sitten seuraavan viikon torstaiaamuna tajusin, että se oli vielä pysytmmässä kuin viikkoa aikaisemmin :) Nyt Enne nukkuu lattialla vartalo oudosti kietoutuneena ja oikea päällimmäisenä korvana pystyssä. Ei siitä pystyä tule, mutta voihan aina toivoa :)

Ja sitten vielä pitää lisätä, että Enneä sanottiin haisunäädäksi, kun sillä oli takki päällä. Se näyttää siis mäyrältä, haisunäädältä, Heidi-hamsterilta ja itse kutsun sitä Marilyniksi nenän päällä olevan mustan pisteen vuoksi :) Ja onhan se tietysti myös tiikeri ja sudenpentu.

Jostain syystä piti yhtenä iltana mennä nukkumaan pentulaatikkoon, jossa nukkunut tasan yhden kerran ensimmäisenä yönä :-)