Viikot vierähtäneet ja elämä kahden koiran kanssa tuntuu normaalilta kuin näin olisi aina ollut. Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Katseltu maailmaa ja opeteltu luoksetuloa ja käytöstapoja. Aina on ruvennut jo vähän hiljenemään, eikä esimerkiksi kilju enää kymmentä minuuttia kurkku suorana, kun lähdetään autoilemaan. Pentu on ollut katselemassa agilityä kentän laidalla, kun olen käynyt kouluttamassa ja on todistettu, että se pystyy huutamaan kaksi tuntia putkeen pitämättä oikeastaan ollenkaan taukoa. Huoh, kaipa se siitä...? Ei auttanut, vaikka tunti riehuttiin hallilla. Leikittiin ja sain menemään pari kertaa putkeenkin (ei ollut päätavoite). Vähän tutustuttiin keinuun, joten mites se olikaan, ettei tehdä mitään agilityjuttuja :p Aina on vaan niin rohkea, että sen kanssa on niin ihanaa tehdä asioita. Ei oikeastaan välittänyt keinun liikkeestä ja keksi itse aloittaa täppäysleikin, vaikken sitä ollut edes yrittänyt.
Aina on ihanan reipas, rohkea ja sosiaalinen pentu, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten tai koirien kanssa tavatessa. Koiria se vierastaa (mikä on ihan suotava ominaisuus), joskus vähän puhkuen, mutta varsin rohkeasti rupeaa kuitenkin tutustumaan. Tämän johdosta ensimmäisissä rokotuksissa ei ollut mitään ongelmaa (paino 5,3 kg), eikä möllikisoissa, joita oltiin Killerillä katsomassa viime viikonloppuna. Ei pelkää Tiitua tai Koopoa, vaikka molemmissa on omat ongelmansa vaan mielistelee Koopollekin sisällä vähän turhan paljon välittämättä aina murinasta. Eivät myöskään veljen sheltit tai tädin cockeri saaneet aikaan kauhuskenaariota. Vitsit, miten tykkään tästä pennusta!
Enne on hieman reipastunut pennun tulosta, vaikka aluksi tuntui kuvittelevan, että pallero häviää, jos sitä kohtelee kuin ilmaa. Neiti ei kyräile niin usein vieraita ihmisiä tavatessaan kuin aikaisemmin. Toisaalta Ennekin on alkanut ääntelemään enemään, mutta haukkuu vain leikkiessään tai huutaessaan pennun kanssa milloin mistäkin mitättömästä asiasta. Häiritsevää se ei vielä ole ja edelleen uskon, että Enne on hyvä roolimalli pienelle vompatille. Isosisko näyttää kuitenkin vielä toivovan, että toinen katoaisi jonnekin ;)
Ennen kanssa on ollut tämä kuukausi melkein täysin lepoa, joten seuraavan vuoden kalenterin ostettuani alkaa seuraavan kevään suunnittelu, että saadaan meidät kolmosiin. Pitäisi noita tokoilujuttuja ynnä muita jaksaa tehdä, mutta jotenkin ei taas siihen saa itseään innostettua varmaankin osittain tuon pennun takia, joka vie kuitenkin aika paljon energiaa.
Aina
"Mikä toi on?"
Ennen mielestä pentu katoaa, jos kohtelee sitä kuin ilmaa.
Eilen oli pitkä päivä, niin en ehtinyt oikein muuta, kun ihmetellä nykyistä elämää ja käydä nukkumaan, jotta jaksaisin seuraavana aamuna herätä. By the way, hyvää itsenäisyyspäivää!
Mitä eilen sitten tapahtui? Aamulla käytiin Ennen kanssa nopeasti hallilla treenaamassa, mutta sitten alkoikin pitkä ajomatka Tampereelle. Pienien välipysähdysten kautta saavuttiin määränpäähämme. Takaisin lähtiessä oli autossa yksi matkustaja enemmän kuin lähtiessä.
Eli esittelyssä uusi perheenjäsen: Aina.
Toinen koira on ollut mietinnässä jo jonkun aikaa. Enne on sellainen koira, ettei se leiki yksin. Viime aikoina koulu on vienyt normaalia enemmän aikaa, minkä on neidistä huomannut, joten on mietityttänyt josko kaverin olemassa olo helpottaisi raskaita yksinolon hetkiä. Minäkään en yksinäni voi tarjota niin paljon leikkiä kuin bc haluaisi (kukaan ei voi), joten toivottavasti tämä helpottaa ja lisää Ennen elämän aktiivisuustasoa. Tällä hetkellä Ee ei ole superihastunut tulokkaaseen, mutta sietää sitä hyvin. Eiköhän se vielä pehmiä, kun Ainalle on opetettu kotilaumassa jo mitä murina tarkoittaa ja pintiäinen osaa varsin nätisti innostaa aikuisia leikkiin.
Miksi sitten Aina? Rodultaan Aina on mudi, jollaisesta olen ollut kiinnostunut pidemmän aikaa. Rotua tuli mietittyä silloinkin, kun olin Enneä hankkimassa. Se ei ole samanlainen ultimate-rotu kuin bordercollie, jota olen aina katsonut ylöspäin ja ihmetellyt kuinka hienoja ja jaksavia kouluttajia niiden omistajat ovat. Olen aina ihaillut bortsujen luonnetta ja ulkonäköä. Niiden omistajia en ehkä samalla tavalla arvosta kuin ennen, nyt, kun itse kuulun niiden joukkoon. Arvostan tietenkin omistajia kuten kaikkia viitselijäitä, huolehtivia ja koiriaan rakastavia omistajia.
Mudi on kuitenkin luonteeltaan sellainen millainen koiran pitäisikin olla. Aktiivinen paimen, iloinen ja leikkisä sekä hieman bordercollieta kovempi ollen kuitenkin ohjaajanöyrä. Yllä oleva video on otettu ehkä minuutti sen jälkeen, kun Aina astui kynnyksen yli uuteen kotiinsa (kertoo jotain pennun luonteesta). Kuten missä tahansa rodussa (myös bc) on myös mudissa erilaisia yksilöitä. Agilitykisoissa on näkynyt "perässä vedettävistä" yksilöistä vauhtihulluihin. Sanomattakin on selvää, että Ainallekin olen alkanut jo mielessäni räätälöidä kisatykin uraa. En kuitenkaan halua aloittaa sen kanssa niin aikaisin kuin Ennen, minkä tähden nyt oli hyvä aika toiselle koiralle, kun Ennessä on vielä paljon kehitettävää (ja tietysti satakertaa enemmän itsessä). Ainan kanssa haluan aluksi keskittyä vain hyppytekniikkaan ja katsoa minkä kokoiseksi pikku-neiti kasvaa ja vasta sitten ruveta kunnolla kouluttamaan kisakuntoon. Totta kai jotain tulee opetettua jo ennen vuoden ikää, koska minä en vain osaa olla kouluttamatta. Yritetään kuitenkin pitää lajin kokonaiskuva piilossa :)
Miksei mudi? Eniten vaikutti mudin poissulkemiseen äänekkyys, jota useissa yksilöissä on. Mudi ei käytä paimennukseen silmää vaan ohjaa eläimiä ruumillaan ja äänellään. Toisaalta on paljon bc:ita, jotka ääntelevät paljon ja sitten on täysin hiljaisia mudeja. Toivon, että osaan kouluttaa tämän yksilön kohtalaisen hiljaiseksi. Agilityradalla en jaksaisi kuunnella jatkuvaa räkytystä. Ehkä pentu ottaa hiljaisesta Ennestä mallia. Toinen syy on mudin epäkätevä koko agilityyn. Rodun säkäkorkeus on juuri medin ja maksin rajoilla. Pientä maksia en missään nimessä haluaisi. Mielestäni on järjetöntä hypyttää koiraa 20 cm säkäkorkeuttaan korkeampaa. Silti. Aina on iso ja jämäkkä pentu (sisko oli melkein puolet pienempi), jonka vanhempien säkäkorkeudet ovat 41,5 ja 46 cm. Eli on hyvin todennäköistä, että tytöstä tulee pieni maksi. Pitää sitten opettaa köyristelemään selkäänsä mitattaessa :) Medikoirahan olisi toiveissa. Ainalle nimittäin tulen opettamaan juoksukontaktit. 2-2:set on nähty ja tehty, joten on uuden haasteen vuoro :)
Ainassa ihastuin sen luonteeseen. Se oli pentueen rämäpää. Kiusasi kaikkia, mutta sai välillä noottia hiljaisemmalta siskoltaan ja uskoi sen. Siinä oli asennetta. Se tuli pusuttelemaan (kuten kaikki kasvattajan koirat, mikä vähän yllätti) ja alkoi sitten järsiä sormia ja oikeastaan mitä tahansa mitä suuhun sattui. Se oli yhtä aikaa herttainen ja varsinainen piru. Sen vanhemmat olivat molemmat avoimia koiria ja isän mh-kuvauksen tulos esitti todisteita siitä, mitä olin rodusta kuvitellutkin. Bortsua pienempi saalisvietti, mutta hieman kovempi ympäristöään kohtaan. Pakko myöntää, että päätös ottaa juuri mudi ja juuri tämä mudi tuli tehtyä nopeasti verraten esimerkiksi Ennen tuloon (joka sekin oli tavallaan puolivahinko:). Päivän ollaan nyt tutustuttu. Aina on rohkeampi kuin Enne oli ja vieläkin ihmisrakkaampi, vaikka raitapaitakin oli sosiaalisin pentu, jonka olin siihen mennessä nähnyt. Aina ei ole moksiskaan suurimmasta osasta kovia ääniä, mutta tietysti pennun kuuluu ihmetellä uutta maailmaa, joten jotain pelottavaakin kyllä löytyy. Se on tarmokas pusukone ja uusista jännistä asioista palautuu todella nopeasti. Ja seuraavalla kerrallahan se onkin jo nähty juttu :) Suuret odotukset on olemassa ja vain aika näyttää miten ne toteutuu. Tietysti eniten toivon tälle tyttöparille pitkää ja tervettä elämää! Kaikki muut täyttyvät toiveet ovat sitten vain luksusta.
Voisi jo sanoa, että on virallisesti talvi, kun on siirrytty joulukuuhun. Lunta ei silti ole kuin ohut hassu kerros maassa. Taas pitkä aika viimeisistä agikokemuksista, mutta yritän nyt alla muistella, mitä kaikkea pientä on tapahtunut.
Ensimmäisenä pitää onnitella Enneä ja sisaruksia, joilla on ollut 2-vuotis synttärit kohta kahdeksan viikkoa sitten (12.10.). Olisi varmasti voinut onnitella jo edellisessä viestissä, mutta piti kirjoittaa oikein kunnolla tästä asiasta, mutta sekin sitten jäi. Ehkä se tulee vielä 5.12, kun Enne on ollut luonani 2 vuotta ja koska silloin elämään tulee pienoinen yllätys ;)
Toinen asia on se, että käytin Een selkäkuvauksissa, missä saatiin selville se outous, mikä lonkkakuvissa näkyi. Eli tytöllä on epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama. Ei ole vielä mitenkään vaivannut eikä näytä vaikuttavan elämään. Pitää kuitenkin pitää mielessä, koska joskushan se voi alkaa vaivaamaan :(
Tässä on ehtinyt olla myös itse kipeänä ja käydä viikon opintomatkalla Saksassa, jonka aikana enkelityttö oli vanhemmilla hoidossa. Oli kuulemma tehnyt niin oudon tempun ja karannut. Kahdesti. Metsälenkillä oli vain kadonnut ja löytynyt sitten kahden kilometrin päästä tieltä menossa kaupunkiin päin. Toisella kerralla oli tullut läähättäen takaisin pihaan. Voisi laittaa syyksi sen, että edellisellä viikolla olin kipeä, eikä neiti näin ollen kauheasti saanut aktiviteettia. Ja sen, ettei ole ollut ikinä niin kauaa hoidossa. Paitsi, että taisi tehdä katoamistempun lähtöä seuranneena päivänä. En tiedä mikä mielenilmaus sitten ollut kyseessä. Muutenkin oli outoa kuulla, kun tätä sitten mietittiin, että isän kanssa metsässä kulkiessa Enne menee lähinnä omia reittejään, koska minun kanssani ei meinaa jaloista lähteä. Saa melkein potkia tieltä pois. Käy välillä jossain, muttei kauhean kauaksi lähde oikeastaan ikinä. No, onneksi koira oli vielä tallessa, kun tulin kotiin. Ikävä olikin jo ollut :)
Näiden lisäksi käytiin viime sunnuntaina möllikisoissa. Tarkoituksena oli käydä tekemässä varmat kontaktit ja vähän tunnustella pitkästä aikaa kisafiilistä ei niin kilpailuviettisessä tapahtumassa. Kilpailuluokan radalla ei ollut kuin aa, jonka kontakti oli taattua treenilaatua. Ei kai Enne olisi omassa hallissa varastanut. Pitäisi varmaan lähteä muualle mölleihin harjoittelemaan kontakteja ennen seuraavia kisoja. Mikään täydellinen ratasuoritus se ei ollut. Jonkin verran taas tuli ylimääräisiä kaaroksia ja yksi epäselvyyskohta (sukkula ei viitsinyt kääntyä tarpeeksi tiukkaan, jolloin tuli väärälle kädelle), mutta tuloksena silti nolla ja luokan voitto. Saatiin palkinnoksi hierontalahjakortti, joten tyttö pääsee ansaitusti alkuvuodesta hierontaan :)
Taas tulossa agilitypostaus, mutta kannattaako muuta enää odottaakaan?
Olen unohtanut kertoa, että Enne kävi hierojalla syyskuun alussa. Ei siitä sinällään sen enempää. Ee on kiltti koira, joka heittäytyi heti maahan, kun aloitettiin hieronta. Siellä ilmeni kuitenkin, että oikea puoli ollut jumissa (ja kuka tietää kuinka kauan!). Hieroja sanoi, että moottorin mäntä ja jouset olleet puolitehottomia... Elättelin toiveita, että auttaisi rimoja pysymään ylhäällä ja aluksi huomasinkin, kun Enne hyppäsi paljon kevyemmin sen jälkeen. Ei jäänyt kuitenkin pitkä aikaiseksi, vaan syy on siis lähinnä korkeassa vireessä ja kunnioituksen puutteessa rimoja kohtaan. Toivottavasti nyt on kuitenkin mukavampi laittaa rimoja lakoon :)
Syyskuun lopussa Vitikainen vieraili taas Tehovastuksella ja oltiin siellä sitten mukana. Vieressä pohjapiirros, jonka jouduin itse loppujen lopuksi väsäämään, kun oli jotenkin ihmeellisesti tallentunut koneelle. Alempana videot.
Oli kyllä taas niin kivaa ja erinomaista koulutusta, että oksat pois. Yhden ihmeellisen ohjauksen sai taas harjoitella (pituuden vastakäännöksestä suoraan sokkariin), mikä ei tuntunut yhtään luontevalta. Siinä on pieni hetki, kun et näe minne koira on menossa, eikä tiedä yhtään kerkeääkö vai jääkö alle. Ihmeellisesti kuitenkin toimi joka kerta.
Vitikainenkin meinasi jäädä Ennen "jalkoihin", kun oli peittämässä 9. ja 10. aidan välissä olevaa 3. aitaa (monet koirat kävivät sitä kautta). Enneä ei paljon haitannut, vaikka joku seisoikin edessä. Hyvin mahtui vielä kainalon alta :-D Lopulta tuli hyvin käteen, paremmin kuin odotin, eikä tarvittu ketään itsemurha-aikeista seinäksi eteen. Todella tyytyväinen olin tyttöön. Vimmalla teki hommia ja puomin kontaktit olivat aivan uskomattomat! En tiedä miten se malttoi pysähtyä niihin, vaikka juoksi niin kovaa loppuun asti. Ei se kisoissakaan malta enää pysähtyä, mutta siitä lisää myöhempänä...
En ollut ainoa, joka ihastui tyttöön. Vitikainen kehui kovasti, ja sanoi minullekin, etten ole hullumpi ohjaaja, kun tuli sanottua, etten osaa ohjata :p Alkoi kyselemään, että meinaanko teettää pentuja, ja totta kai sitä varmaan jokainen nartunomistaja jossain vaiheessa miettii. Ennellä oli juoksuhousut jalassa (luulin, että se alkoi tiputtamaan, muttei kuitenkaan!?), mikä oli hyvä, ettei luultu urokseksi. Tyttönen tekee kuulemma töitä kuin miehet, ja vähän jätkämäinenhän se on, koska nostaa jalkaa pissatessa ja heittelee takajalkojaan useinkin sen jälkeen :) Se on hauska tapa, toivottavasti seuraava narttu ymmärtää matkia. Kertoo varmaan myös jostain muusta...?
Jyväskylässä oli kisat 4.-5. päivä, johon olin jo kerennyt ilmottautua, mutta sitten tosiaan luulin, että Ennen juoksut alkoivat. Viikonlopun ajan lilluin jossain masennuksen kaltaisessa, ja maanantaina totesin, ettei juoksut varmasti olekaan alkaneet. Taisi olla maha vain vähän kuralla vai mitä, kun oli vähän nestettä lattialla (en siis missään vaiheessa nähnyt punaista verta). Eihän meillä olekaan ollut narttuja kotona kuin... öö... aina. Joka tapauksessa olin jo tyytynyt siihen, ettei kisoihin mennä ja fiilis koko hommasta lähti. Eikä sitä löytynyt takaisin, vaikka kuinka etsin kivien alta. Tulokset olivat sen mukaiset. Minua ei huvittanut, kaikki Ennen teot ärsyttivät, koira kuumui, minä kuumuin, koira kuumui lisää, ja haukuthan siitä tuli:
Toisaalta opettavainen kokemus. Taas masennuksen syövereissä (eniten masentunut katsojan kommentista sunnuntain agilityradalla) ylös pyrkiessäni piti miettiä mikä kaikki meni vikaan, ja kieriä itsesäälissä. En osaa kouluttaa, enkä ainakaan ohjata niin, ettei kaikki rimat aina lentelisi. Mutta kylläpäs osaan molempia! En ehkä ole suomenmestari (vielä:), mutta ei kukaan ole (anteeksi kliseisen vertaukseni) seppä syntyessään. Enne on superkoira ja minusta tulee superohjaaja, vaikken sitä vielä ole. Tämän vuoksi koitetaan nyt saada formula tekemään kisoissa samanlaiset pysäytyskontaktit kuin treeneissä. Josko keskittyisi taas sen jälkeen paremmin.
Itseluottamusta koiraan ja itseen haettiin Haukkuvaarasta (14.10.), jossa vierailevana kouluttajan sattui juuri käymään Rauno Virta. Itsellä oli hyvä päivä, joten virheet otin vastaan ominani, enkä syytellyt koiraa, koska sille ne syytökset eivät kuulu. Kyllä muuten vaikuttaa paljon millä fiiliksellä on liikkeellä! Jyväskylässä olisin ensimmäistä kertaa ollut mieluummin kotona kuin kisoissa, ja vähän yli viikon päästä siitä olin innokkaana Jyskässä ulkoiluttamassa koiraani. Taas sain hyvän kouluttajan opissa kerätä osaamista sekä varmuutta tekemiseen. Virran ensimmäiset sanat minulle olivat: "Oletteko oikealla kurssilla?" :-D Hyvinhän se rata ensimmäisellä kerralla menikin, vaikkei tietysti nollaa saatu. Sähläsin taas itse menemään :) Sopivasti kehuja ja kuitenkin aina löytyvää ohjauksen parantamista. Eiköhän näillä taas jaksa marraskuu treenata ennen taukoa. Virran koulutuksesta videomateriaalia:
Tuli alkukesästä asetettua tavoitteita siitä, mitä kaikkea pitäisi kesän aikana ehtiä tekemään. Tuli onnistuttua enemmän ja vähemmän, ja tästä lisää alempana.
Piti opetella pyöräilemään Ennen kanssa Aivan varmasti. Hyvä, jos itse jaksoin muutaman kerran käydä yksinään. MUTTA juoksua harjoteltiin senkin edestä. Käytiin tänäkin vuonna Terhin ja Vilin kanssa huskyerkkarissa, josta E:n huonoksi onneksi valikoitui mukaan uudet valjaat (kuva alla). Enne oli ihan poikki päivän jälkeen, vaikkei tehty muuta kuin katseltiin vetomiesten käyskentelyä kehässä. Tuleehan siinä tietysti neidille väsy ;)
Noin levoton oli lähes koko päivän -->
Ihme miten sai pysymään paikallaan.
Vaikka uudet valjaat ei oikein miellyttänyt, niin alkoi kuitenkin vetämään niissä, kunhan oli ensin pelotellut minut siitä, ettei vedäkään. Ja sittenhän muuten mentiin! On alkanut oikein komentamaan minua, eikä normaalilla remmilenkillä voi enää ottaa juoksuaskelia tai luulee, että ollaan hommissa. Ihme kyllä kulkee remmissä edelleen kohtalaisen nätisti.
Parit näyttelyt on kierretty.
Keuruulla 1.6. ja Saarijärvellä hikisen kuumana heinäkuun 26. päivänä. Molemmista Hyvä, eikä siitä sen kummempia hyvähän se on :) Tietysti minun silmään kauniimpi kuin muhkeat näyttelybortsut. Varsin samanlaiset arvostelut, joten taisi olla Ennen show-esiintymiset nyt siinä. H piti saada ja se saatiin.
Siirryttiin kakkosiin!
Sanomattakin selvää :-D Vaikka välillä tuntui olevan mahdottoman kaukana... Nyt ollaankin jo sitten huomaamatta humpsahdettu melkein kolmosiin :)
Ei käyty paimentamassa kesän aikana.
Ja tästä olen erittäin erittäin murheissani. Jotenkin en vain osannut päättää mistä kysellä, minkä lisäksi lähes joka päiväinen ajo Jkl:stä S.järvelle tuskastutti ja väsytti. Illat menivät siis suurimmaksi osaksi autoillessa.
Enne ja Crispy
Paimentamisen vastapainoksi käytiin Vaasassa kaverin luona, jossa tavattiin pieni kissapoju. Crispy oli varsinainen kummastus, jota Enne paimensi ensimmäiset kaksi päivää ja kolmantena tykästyi aurinkokuninkaaseen kokonaan. Jostain syystä kissa ei kuitenkaan innostunut Ennen haukuista ja "näykkäisyistä" leikkimään. Crispy oli kyllä oikein hyvä koirankouluttaja, kun ei pelännyt juuri ollenkaan. Sen verran kuitenkin, että oli erittäin vieraskorea, eikä tehnyt tuhmuuksia meidän siellä ollessa :)
Vaasassa käytiin golfaamassa frisbeellä. Ennelle oli tietysti oma levynsä mukana, eikä mennyt kauaa, kun se tiesi jo sanomatta milloin saa pinkoa perään. Tuli puolivahingossa opetettua myös etsimään golffiin tarkoitettu frisbee. Ja aina etsi minun heittämäni riippumatta siitä missä järjestyksessä kaverin kanssa heitettiin. Kyllä se on erittäin nopea oppimaan silloin, kun haluaa.
Tässä viestissä kertoilen pikaiset kuulumiset agilityn osalta.
Kesäkuun loman jälkeen, kun viisi viikkoa oli kulunut ja kaksi kertaa käyty taas muistuttelemassa agilityn oppeja lähdettiin taas Itä-Suomeen (19.-20.7.). Niinhän se on, että lahjattomat treenaa ja osaamattomat harjoittelee. Kisaviikonloppuun kuului neljä rataa, joista tuloksena lauantaina kaksi voittoa. Toinen ei niin komea nolla (2. LUVA!), sekä vitonen riman tiputtelusta. Juurikin se kohta oli radalla vaikeinta, mutta en sitten kuitenkaan muistanut ohjata sitä. Sunnuntaina ekalta radalta viimeinen kaivattu LUVA höystettynä voitolla. Mikkelissä jaetaan koiranruokaa palkinnoksi, niin ei meidän hurttien tarvinnut ainakaan vähään aikaan nähdä nälkää, kun kotiin kiikutettiin 36 kg nappuloita. Sunnuntaina kisattiin ensimmäinen kakkosluokan kisakin, josta omalla taidollani hankittu vitonen ja neljäs sija. Nyt pitäisi jo oppia olla ryntäämättä kepeille. Tulihan sitä sunnuntain 1. luokassa rikottua taas 5 metrin etenemäkin. Saisipa kakkosissakin ohjattua niin hyvin, että vauhti säilyisi.
Ensimmäiset "oikeat" 2. luokan kisat käytiin elokuun 3. päivä Tuusulassa. Kisoista ei tullut tuliaisia kahden hylätyn vuoksi, jotka päättyivät samaan kohtaan. Ohjaajan moka kuten niin monesti ennenkin... Etelässä käytiin vierailemassa siksi, että lähdettiin katsomaan tädin ensimmäistä cockerin pentua. Enne olisi kerrankin saanut leikkiä niin paljon kuin jaksoi, mutta jostain syystä ei perusta juurikaan pennuista. Käytiin pienessä koirapuistossa, sekä Rajasaaressa, jossa olikin vähän enemmän koiria. Hieno paikka, kannattaa käydä. Tilaakin niin paljon, että varmaan harvemmin mitään rähinöitä syntyy.
Elokuussa käytiin myös seurakavereiden kanssa Kuopiossa. Siellä näytettiin kuinka kovaa mennään... Rimojen kustannuksella (paras etenemä 4,92). Virheitä 10, 5 ja 15. Tästä huolimatta saatiin pieni lohdutuspalkinto sijoittuessamme kolmanneksi ensimmäisellä radalla.
Vähän alkaa ottamaan päähän tuo Ennen huippunopea hyppytyyli, jonka vuoksi vetää tosi usein rimat jalkoihin. Ollaan nyt yritetty kouluttajan kanssa saada koira keräilemään itseään ennen hyppyä, ja keksimään drag racerille jostain myös jarrut. Mistähän ne löytyisi??
Syyskuun alussa käytiin vähän lähempänä kisaamassa. Jattilassa oli meille arvottu lähtönumero 1, joka aluksi pelotti, kun olin kuitenkin ilman avustajaa matkassa, ja koska lähtöjärjestys oli harvemmin nähty maxit-medit-minit. Onneksi oli jonkin verran luokkanousijoita, joten lähtövuoro oli vasta toinen, vaikka ratasuorituksia en kerennyt yhtään katsomaan. Myöhemmin ajateltuna saattaa tuo alkujoukoissa lähteminen olla meille ihan hyväkin asia, koska Enne-elukka ei kerkeä nostamaan kierroksia, kun se otetaan lähes suoraan autosta radalle. Jyväskylän kisat meni siis hyvin: hypäriltä omasta mokasta johtuva vitonen ja 3. sija, sekä aksaradoilta 2xLUVA ja 2.sijat. Eli kakkosista yllättäen melkein nollapotti täynnä. Vähän kyllä jännitti, kun oli kisaamassa nopeita koiria, että jäädäänkö LUVAtta. Mielestäni en ohjaa hyviä nopeita teitä, vaan keskityn vaan rimojen pysymiseen ylhäällä ja puhtaaseen suoritukseen.
Nyt kun on enää yksi nolla ennen kolmosiin nousua, niin pitäisi kääntää ohjaustaktiikka ympäri. Seuraavat kisat siintävät jo edessä päin (luultavasti kahden viikon päästä taas Jkl:ssä), mutta sitä ennen olen ilmoittautunut Vitikaisen Tiian koulutukseen seuraavana sunnuntaina. Saa nähdä mitä Tiia tällä kertaa sanoo härkäpäästä, ja toivottavasti osaa neuvoa tuossa rima-asiassakin.
Toivotamme kaikille valoisia ajatuksia pimeneviin syysiltoihin!
Pitkä aika taas viimeisestä viestistä. Tällä hetkellä lomaillaan Ennen kanssa agilitystä (huomenna kolme viikkoa täynnä ja yksi viikko pitäisi vielä jaksaa olla säheltämättä!).
Lomaa ennen kerettiin käydä vielä kaksissa kisoissa. Laukaan kisoista (25.5.14) voitto ja kolmas sijoitus, muttei nollia. Oli kyllä taas niin vähällä :p Ihan pieniä virheitä. Meni itelläkin mäkäräinen silmään, mutta onneksi keppien kohdalla, niin ei sen takia tullut virheitä :D
Laukaan kisoista seuraavana viikonloppuna käytiin Keuruulla näyttelyssä (1.6.). Ennellä oli vanha herra Dusty the Malamuutti mukana näyttämässä miten pitää käyttäytyä. Molemmat olivat hienosti. Dusty sai sertin! Ennellä ei ollut yhtä lahjakasta kroppaa, joten H:n kanssa poistuttiin kehästä. Se oli juuri se mitä me tarvittiinkin. Ensimmäistä kertaa esitin koiran ikinä, ja onneksi oli ihana tyttönen, joka pyrki vain tokon perusasentoon ja omasta mielestään liian kauan seisomista tarjottuaan laskeutui aina täydellisesti jalkoja liikuttamatta maahan :) Kuulin tuomarinkin naurahtavan.
Arvostelu kokonaisuudessa:
"Hieman kevyt ja raajakas kokonaisuus. Kevytpiirteinen, pitkä pää. Kookkaat korvat. Oikea purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Riittävä rintakehä. Luusto voisi olla vankempi. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Riittävä takakulmaus, korkea kinner. Liikkuu takaa ahtaasti, edestä löysin kyynerpäin. Kevyt sivuliike. Häntä nousee liian korkealle liikkeessä."
Olen huomannut itekin, että liikkuu ahtaasti takaa ja hännän asentohan on kanssa ollut tiedossa. Ja korvathan sillä on ihanan isot! Kuulee käskytkin paremmin kun on vielä pystyt :) Kun en mitään koirista ymmärrä niin suurin osa tietysti ihan uutta tietoa. Kaippa se kehittyisi, kun kävisi vaan tarpeeksi katselemassa näyttelyissä muita koiria. Mielestäni Enne oli kuitenkin kaunein ;) Muut olivat liian pieniä ja karvaisia.
Kiitos Terhi kuvaamisesta!
Keuruun jälkeen suunnistettiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Juvalle, josta lähdettiin sunnuntaiaamuna Mikkeliin KK-99 järjestämiin kisoihin (8.6.). Ja viimein kauan odotettu luva kirjattiin kisakirjaan! Ei luva-ratakaan mikään täydellinen ollut. Pientä väärinkäsitystä kolmanneksi viimeisellä esteellä...
Toisella radallakin melkein luva, jostain syystä Enne ei suostunut menemään ekalla yrittämällä keinua loppuun. Pitää laittaa kokemattomuuden piikkiin, osaahan se keinun ei kannata mun huolestua ja tehdä siitä suurta numeroa. Molemmilta radoilta kuitenkin voitto ja kaksi suurta ruokasäkkiä kotiin viemisiksi.
Mikkelin kisojen jälkeen piti aloittaa tauko, mutta tiistaina käytiin vielä säheltämässä jotakin hallilla. Osa syy taukoon oli se, että Enne on tehnyt hyvin töitä (ja tekisi varmasti ikuisesti, jos antaisi) + agilityn sm-kisat olivat seuraavana viikonloppuna, eli omiin kisoihin ei voisi lähteä kuitenkaan. Uudella entistä terävämmällä innolla aletaan treenaamaan sitten tulevaisuutta varten viikon-puolentoista päästä. Seuraavat kisat luultavasti taas Mikkelissä 12. tai 19. päivä. Luultavasti menee tuohon jälkimmäiseen.
Tulevaisuuteen kuuluu lisää jännittäviä aksakisoja, Saarijärven suuri Kaikkien Rotujen Näyttely (haetaan nyt se toinen H :) ja mahdollisesti myös tokokisoja, jos kantti kestää lähteä koittamaan. Meidän seura järjestää möllitokon 10. päivä, joten yritän sinne saada itseni tungettua. Yritän myös laittaa tokoiluvideoitakin, kunhan saisin vain kuvattua (ja myös muuta!?!). Ostin sm-kisoista vihdoin metallisen noutokapulan ja pakko kehua, että Enne osaa jo aika hienosti hakea sitä! Se on hyvin fiksu ja herkkä neiti :)
Lenkillä perjantaina 27.6. kaikkien hurttien kanssa.
Ennellä ollut viime aikoina "kivaa" (ja ei), kun muutin takaisin vanhempien luokse.
Nyt saa olla sitten koirakavereiden kanssa päivittäin.
