13 vko

Viikot vierähtäneet ja elämä kahden koiran kanssa tuntuu normaalilta kuin näin olisi aina ollut. Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Katseltu maailmaa ja opeteltu luoksetuloa ja käytöstapoja. Aina on ruvennut jo vähän hiljenemään, eikä esimerkiksi kilju enää kymmentä minuuttia kurkku suorana, kun lähdetään autoilemaan. Pentu on ollut katselemassa agilityä kentän laidalla, kun olen käynyt kouluttamassa ja on todistettu, että se pystyy huutamaan kaksi tuntia putkeen pitämättä oikeastaan ollenkaan taukoa. Huoh, kaipa se siitä...? Ei auttanut, vaikka tunti riehuttiin hallilla. Leikittiin ja sain menemään pari kertaa putkeenkin (ei ollut päätavoite). Vähän tutustuttiin keinuun, joten mites se olikaan, ettei tehdä mitään agilityjuttuja :p Aina on vaan niin rohkea, että sen kanssa on niin ihanaa tehdä asioita. Ei oikeastaan välittänyt keinun liikkeestä ja keksi itse aloittaa täppäysleikin, vaikken sitä ollut edes yrittänyt.

Aina on ihanan reipas, rohkea ja sosiaalinen pentu, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten tai koirien kanssa tavatessa. Koiria se vierastaa (mikä on ihan suotava ominaisuus), joskus vähän puhkuen, mutta varsin rohkeasti rupeaa kuitenkin tutustumaan. Tämän johdosta ensimmäisissä rokotuksissa ei ollut mitään ongelmaa (paino 5,3 kg), eikä möllikisoissa, joita oltiin Killerillä katsomassa viime viikonloppuna. Ei pelkää Tiitua tai Koopoa, vaikka molemmissa on omat ongelmansa vaan mielistelee Koopollekin sisällä vähän turhan paljon välittämättä aina murinasta. Eivät myöskään veljen sheltit tai tädin cockeri saaneet aikaan kauhuskenaariota. Vitsit, miten tykkään tästä pennusta!

Enne on hieman reipastunut pennun tulosta, vaikka aluksi tuntui kuvittelevan, että pallero häviää, jos sitä kohtelee kuin ilmaa. Neiti ei kyräile niin usein vieraita ihmisiä tavatessaan kuin aikaisemmin. Toisaalta Ennekin on alkanut ääntelemään enemään, mutta haukkuu vain leikkiessään tai huutaessaan pennun kanssa milloin mistäkin mitättömästä asiasta. Häiritsevää se ei vielä ole ja edelleen uskon, että Enne on hyvä roolimalli pienelle vompatille. Isosisko näyttää kuitenkin vielä toivovan, että toinen katoaisi jonnekin ;)

Ennen kanssa on ollut tämä kuukausi melkein täysin lepoa, joten seuraavan vuoden kalenterin ostettuani alkaa seuraavan kevään suunnittelu, että saadaan meidät kolmosiin. Pitäisi noita tokoilujuttuja ynnä muita jaksaa tehdä, mutta jotenkin ei taas siihen saa itseään innostettua varmaankin osittain tuon pennun takia, joka vie kuitenkin aika paljon energiaa.

Aina

"Mikä toi on?"

Ennen mielestä pentu katoaa, jos kohtelee sitä kuin ilmaa.