Aina pääsi 2.4. Tampereelle kokeilemaan miten tokon Avo-luokka sujuisi. Vähän oli treeneissä ollut ongelmia merkin kierron ja ruudun kanssa, mutta rohkein mielin kuitenkin lähdettiin kokeilemaan. Kun lähtölistoista selvisi, että mukana on myös pumi, meidän tärkeimmäksi tehtäväksi muuntautui pärjätä pumia paremmin. Mudiz Rulez! :D
Paikalla olossa ei pitänyt olla mitään jänskättävää, mutta Ennen alokasluokan paikkaongelmien vuoksi joudun jännittämään edelleen koirien paikallapysyvyyttä. Ihan turhaan. Aina istui kuin tatti, vaikka viereinen koira nousi haistelemaan heti, kun ohjaajat olivat pysähtyneet. Koiran ohjaaja haki sen pois ja muuta jännää ei tapahtunut. Aina sai siis täyden 10 ryhmäliikkeestä.
Meidän vuoro oli viimeisenä, joten aikaa oli yllin kyllin kävellä Tamskin hallin viereisessä metsikössä ja seurata muiden suorittamista. Oli myös aikaa stressata liikkeiden suoritusjärjestystä, joka poikkesi normaalista, ja tietysti jokaisesta liikkeestä erikseen. Aina vaikutti kuitenkin ihan hyvältä ja se olikin irti pitkän aikaa kehän ulkopuolella tuomarin antaessa vielä edeltävälle koirakolle palautetta. Juteltiin siinä kehätoimitsijan ja liikeenohjaajan kanssa pääasiassa Ainasta ja mudeista, keskustelun kohteen tapittaessa minua silmiin: "Anna herkku".
Aina oli perus mudi-itsensä. Vähän mielen harhailua tapahtui, mutta pääasiassa hyvää työtä ja jaksoi tehdä liikkeet pelkällä kehupalkalla ilman hyytymistä. Enne ei ole ikinä reagoinut seuraamisessa mihinkään ulkopuolisiin koiraa vetäviin voimiin, kuten esimerkiksi lattialla oleviin tavaroihin, joten en tajunnut, että asia on Ainalle hämmentävä. Törppöjähän se katseli seuruussa, tarjosi merkin kierrossa törpön kosketusta (ikinä en ole sellaista opettanut!) ja ruudulle lähti takaviistoon lähimpää törppöä kohti. Sanottakoon varmuudeksi, että ikinä en ole ruutua treenannut muuten kuin suoraan eteenpäin :) Täytyy siis ripotella tulevissa treeneissä kaikenlaisia esineitä ympäriinsä, että oppii olemaan niistä välittämättä.
Meidän suoritus oli siis hyvin mudimainen, jolla saatiin upeat 291 pistettä eli 1. tulos ja kunniapalkinto ja sijoituttiinkin yhdeksän koiran joukosta sijalle 2. (Psst, voitettiin pumi ;)
Ohjaaja taas hämmästelee :)
Tuomari sanoi tykkäävänsä meidän yhteistyöstä, mikä ilahdutti ja kummastutti. Aika paljon haukuin koiraani liikkeiden välissä (tasoa: "Senkin mudi", "Mitä sä teet?"), mutta iloisesti asian koiralleni sanoen. Aina on hassu pikkukoira :)
Meinasin kirjoittaa, että "joku voi huomata...", mutta eihän voikaan, kun ei meidän alo-luokasta ole videota :D Tarkoituksena oli siis huomauttaa, että meillä vaihtui edestä perusasentoon tuleminen. Alokasluokassa Aina tuli suoraan vasemmalle, ja kuten videolta näkyy, nyt suoritustapa on ohjaajan takaa kiertäen perusasentoon. Tämä siksi, koska alokkaassa saatiin huomautus siitä, että Aina peruuttaa käytännössä istuen perusasentoon. Yritin sitä korjata, mutta luovuin, kun ei näyttänyt menevän paremmaksi, niin tiukkaan oli jo tapa selkärangassa. Rallya varten oltiin opeteltu takaakierto, joka erittäin kätevä myös lenkillä, niin muokkasin sitä sitten vain vähän, jotta koira tulisi perusasentoon. Aina ymmärsi asian muutamalla toistolla, vaikka välillä heittää vielä vinoon.
Ja by the way, Ainan siskonpoika muutti meidän lähelle. Sisu on syötävän suloinen ja reipas mudin alku :) Aina ei niin innostunut... :´D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti