Tottelee, ei tottele, tottelee...

Maaliskuun lopussa lähdettiin äkkilähdöllä Mikkelin rallytokokisoihin, kun näin ilmoituksen, jossa vielä ilmoiteltiin vapaista paikoista. Tää oli taas näitä loppuillan hyviä ideoita :D Rallyahan ei meidän tänä vuonna pitänyt tehdä, mutta ei avoimen luokan liikkeissä pitänyt meille olla mitään erityisen vaikeaa, niin tyhmää olla kisaamatta. Onko mun ajatusmaailma ihan järkevä?

Joka tapauksessa 25.3. ajeltiin Mikkelin tuttuun halliin. Tuomarina oli Minna Hillebrand, jonka avoimen luokan radoissa oli pääsääntöisesti aina hyppyeste, jonka koin meidän kohdalla ainoaksi mahdolliseksi kompastuskiveksi. Molemmat tytöt olivat kuitenkin suorittaneet muutamat harjoitukset hyvin. Enne erinomaisesti ja Ainakin lopulta ihan jees. Vieterin kanssa piti ensin saada tyttö tajuamaan, ettei tarkoitus ole hypätä pelkästään ylöspäin. Ainan ensimmäinen testisuoritus meni pilalle, koska käytin käskyä "hyppää", joka kakaran kanssa tarkoittaa suoraan ilmaan hyppäämistä. Aina kiltisti ponkaisi suoraan ylöspäin ja päätyi keskelle estettä. Oman mokani tajuttua yritin uudestaan vain toistaakseni saman tilanteen uudestaan. Muistin naurun lomassa vaihtaa sanan toiseen, mutta Aina oli jo päättänyt, että piti edelleen hypätä ylöspäin ilman, että mitenkään huomioisi maassa olevaa pikku estettä (kahden törpön väliin asetettua harjanvartta). Muutamien toistojen ja kovan nauramisen jälkeen Ainakin tajusi, että eteenpäinkin olisi hyvä katsoa :D

Ratapiirros on vieressä. Eli ei päästy esittelemään meidän hienoa estehyppyä. Ratapiirrostaa katsellessani ajattelin kuinka seuraamisvoittoista kaikki taas olikaan. Mutta sitähän rallyn alimmat luokat pääasiassa ovatkin, joten tiedä sitten mitä olin odottanut. En kuvitellut mitään asiaa meille erityisen vaikeaksi. Ainoastaan 10. kyltillä omat peruutusaskeleet veivät hyvin lähelle 9. kylttiä, minkä seurauksena koira saattaisi kiertää 9. kyltin pyydettäessä kiertämään ohjaajan takaa sivulle. Yritin siis opetella askeltamaan vähän vinoon, jotta päätyisimme sivusuunnassa hieman kauemmaksi kyltistä.

Aina oli arvottu 2. lähtijäksi. Olin jättänyt auton hallin toiseen päähän, ja koiraa hölkkäämällä hakemasta palattuani minua pyydettiin melkein heti jo kehään. Sen verran olin ehtinyt testata perusasennosta seisomista, että huomasin Ainalla olevan sellainen päivä, ettei tämä liike onnistuisi. Aina oli kiireestä sekaisin. Kuten edellisissä aksakisoissa, virettä oli varsinkin tokoilulle, Ei silti auttanut muu kuin mennä kehään. Onneksi avoimessa ei enää tarvitse yrittää setviä remmiä suorituksen aikana, muuten olisi voinut mennä huonomminkin. Aina oli taas adhd, seurasi ympäristön ärsykkeitä ja hämmästeli niitä. Onneksi ei oltu tokokokeessa ja sain äänellä koiran nopeasti matkaan, ja jatkamaan suoritusta. 10. kyltille opeteltu sivuun peruutus ei onnistunut ja jäimme hyvin lähelle 9. kylttiä. Avustin siis varmuuden vuoksi kädellä, eikä Aina meinannutkaan kiertää mitään ylimääräistä. Perusasennosta seisominen oli seuraava kyltti. Annoin käskyn ja Aina liikautti takapuoltaan aikomattakaan nostaa sitä ilmaan. Jouduin varmaan kymmenisen kertaa käskyttämään koiraa ennen kuin mudi suostui nousemaan neljälle jalalle. Joka käskyllä se kuitenkin hilasi takapuoltaan lattialla suuntaan jos toiseen selvästi tietäen, että jotain pitäisi tehdä, mutta oikean asian unohtaneena. Koira siis osaa kyllä tämän asian, todisteena se, että seuraavana päivänä ei ollut mitään ongelmaa, mutta tälle koiralle tulee joskus tällaisia blackoutteja. Uusin kyltin 11. (tiedä mitä virhepisteitä olisi tullut, jos en olisi) ja pyytäessäni seisomista avutsin kädellä. Aina seisoi, koskettaen sormiani (kontrolli 1vp) ja muuten ei ollut mitään ongelmaa. Kyltin 13. uusin myös, koska Ainan ahdh-asenne sai sen kävelemään ohitseni, kun joku tuli halliin ovesta, jota ei olisi saanut käyttää(!). En tiedä olisiko tässäkään tapauksessa paljoa pisteitä lähtenyt, mutta rallyssa on kiva, kun voi treenata koiran kanssa ihan kisatilanteessakin :) Houkutuksessa Aina hämmentyi pysähdyksiin asti vaarallisesta leijonalelusta, mutta jatkoi matkaa ja loppuviimein seurasi maaliin jo ihan nätisti. Tulokseksi saatiin 93 pistettä eli ensimmäinen avoimen luokan hyväksytty tulos. Tuomari oli kirjoittanut 1. kyltin (360 astetta vasempaan) kohdalle "superkaunis" ja kommentteihin "upeaa rintamasuunnan säilyttämistä, ohjaaminen valmista useimpiin voi-mes-luokkiin". Aina taas yllätti vireisyydestään huolimatta!

Enne taas ei yllättänyt. Edellisestä huonosta preppauksesta "viisastuneena" otin Ennen jo hyvissä ajoin treenaamaan. Ennekin oli oikein kovassa vireessä autossa istumisen jälkeen. Tehtiin seuraamista ja temppuja, ja vire tasoittui. Viimeistään siinä vaiheessa, kun en enää keksinyt mitään tekemistä ja jäätiin vaan istuksimaan puffetin tuoleille. Enne makoili rauhallisesti ja seurasi tapahtumia. Välillä tehtiin jotain pientä ja sitten taas odotettiin. Ihan siihen pisteeseen, että mietin kävisikö samanlailla kuin aikoinaan Jkl:n tokokokeessa, jossa Ee oli jo alavireessä (ensimmäisen kerran elämässään). Mutta kun lähdettiin radalle huomasin, että huoli oli turha. Enne istui nätisti lähdössä ja "seuraa"-käskyn kuuluessa se iloisesti häntä tötteröllä, ylöspäin tapittaen askelti mukana. Olen koirani opettanut seuraamaan tokomaisesti ilman kehuja. Rallyssa saisi kehua, joten tuntui oudolta olla puhumatta koiralle. Enne seurasi niiin hienosti ja tarkkaavaisesti, ja minä ajattelin useampaan otteeseen, että pitääkö tätä koiraa ollenkaan kehua, kun ei väsymisen merkkejä näkynyt. Lopulta kokeilin kehumista rauhallisesti, josta seurauksena Enne otti yhden harppauksen sillä ilmeellä, että palkka taitaa olla tulossa. Äkkiä koira takaisin käskyn alle ja suoritus jatkui. Enne ei missään vaiheessa lopettanut tarkkaa työskentelyään, eikä houkutuksessakaan vilkaistu kertaakaan muualla. Kyltiltä 1. sai tuomarin huomautuksen "hyvin sujuva" ja kyltiltä 11. maininnan "hieno". Kommentteihin "kaunista rintamasuunnan säilyttämistä, olipa kaunis rata". Näin ollen Enne sai 100 pistettä ja voitettiin avoin luokka. Enne puspus  <3

Yök, pusuja.