Sohville pentuja

Sohvi ei tullut kantavaksi, niin kevätpentue ei onnistunut.

Ainolla todennäköisesti tarkoitus yrittää vielä uudelleen.

Ensimmäiseksi sanottakoon, ettei tämä pentue tule kennel-nimelleni, eli jos pentu tästä yhdistelmästä kiinnostaa, niin yhteydenotot suoraan Sohvin omistajalle Aino McLeanille (esim. sähköpostitse aino.mclean@gmail.com).

Lotan haltijan toiselle koiralle Sohville tulossa siis nyt keväällä pentuja. Isänä Janika Karenmaan multivalio Ross.

Sohvi on todellakin pieni ja pippurinen narttu, jolta ei vauhia ja jaksamista puutu. Itse olen pariin kertaan saanut treenailla tokojuttuja Sohvin kanssa ja on todella mukava koulutettava!

Sohvi on astutettu tällä viikolla, joten kannattaa kysellä heti Ainolta enemmän, jos yhtään kiinnostus herää.


Tähän samaan syssyyn pieni kuiskaus, että Lotalle suunnitteilla pennut tälle kesälle ;)

Ainasta agilityvalio

19.10. käytiin pitkästä aikaa kisaamassa. Aamupäivästä lähdettiin ajamaan Kokkolaan. Koko päivän satoi, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta onneksi oli riittävästi kampetta, niin ei läpimäräksi kastuttu.

Aina lähti ensimmäisenä medeistä, mikä ei ollut meille ollenkaan ongelma. Oli itse asiassa tosi kiva lähtöpaikka, kun ensimmäiselläkin oli reilusti aikaa hakea koiraa autosta ja saada koira keskittymään.

Ensimmäisellä radalla oli kepeille avokulma, johon tiesin meidän matkan tyssäävän. Tämän vuoksi yritin koiran viedä nenästä pitäen kepeille, mutta ei kääntynyt kakkosväliin, joten niin tyssäsi matka kuin olin ajatellutkin. Alla C-hypäri. 15vp

B-agilityradalla oli taas ihan kivan näköistä rataprofiilia, vaikka loppusuoran tiesinkin olevan meille sillä tavalla mahdoton, ettei koira irtoa viimiselle hypylle. Keppien kanssa taisteltiin tiistaina treeneissä, kun Aina ei meinaa avokulmaa hahmottaa oikein. Tai ei jaksa, kun keskeltä keppejä pääsee nopeammin... Tiistaina treenasin sitten kepeille avokulmaa verkoilla, mikä aiheutti koiralle verkkojen poistuttua vain enemmän hämmennystä, että mihin väliin menee. Lähti avokulmaa hakemaan umpikulmana. Joten B-radalla ajattelin mahdolliseksi, että koira hakee viime treeneistä hämmentyneenä väärään väliin. Eipä hakenutkaan. Nollana tultiin maaliin, vaikka ennen vikaa estettä kääntyikin päin, kuten tiesin koiran tekevä. Mutta ei auta, kun ei ehdi juosta :D

Alla voittonollarata, jossa etenemä 5,17 m/s ja mukavalla 1,6 sekunnin varalla seuraavaan. Lopun ylimääräisistä käännöksistä huolimatta.

A-aksaradalta otettiin sitten hylky, koska vaan yhden kerran päivässä voi onnistua. Oli siinä kuitenkin paljon hyvääkin.

Ainasta tuli tuplavalio FI AVA FI MVA Harminpaikka Aina

Muoks. Oli muuten eka rata, jolta voitiin vika A-SERTi ottaa ;) Ensimmäinen SERTi kun saatiin 13.10.2018.

Ei pentuja

Astutus ei onnistunut, joten ei saada talveksi mudipentuja.

Ainan seuraavat juoksut kesällä 2020, jolloin ehkä kokeillaan uudestaan. Uros tulee kuitenkin olemaan eri.

Mudipentuja

Aina on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta Fertillä.

Yhdistelmästä lisää myöhemmin, kun ehtii kirjoittaa. Jos kiinnostaa, niin laita sähköpostia tai soita. Puhelimen päähän saatan ehtiä vähän huonosti harrastusten vuoksi, mutta laita txt/whatsup-viestillä soittopyyntö, niin soitan takaisin.

Meitä saa tulla moikkaamaan myös Saarijärvelle :)

Kuva Marika Vähämaa

Kuva Marika Vähämaa

Ferti 2011 kisoissa. Kuvat täältä.

Ainalle eka A-SERT!

Lokakuun 13. päivä käytiin Ainan kanssa kisaamassa kolme agilityrataa Jyväskylässä.

Ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta hylkäys, mutta keskimmäiseltä radalta nolla. Sijoituttiin kakkoseksi 0,2 sekunnin erolla ja meille siirtyi SERTti. Kaikilla kolmella radalla hienot juoksarit, mutta tähän osittain varmaan vaikutti sekin, että jäin kaikissa koiran taakse, niin se on Ainalle se varmin suoritustapa. Muuten näkyi se, ettei oikein treenata ollenkaan.

Alla video nollaradasta. Oli muuten myös eka nolla kolmosissa, ja toiset tai kolmannet 3. luokan kisat.

Käytiin viime viikonloppuna Ainan kasvatajatapaamisessa. Ennekin joutui mukaan muunrotuisena. Tapaaminen sisälsi paljon haukkua, mutta Aina oli varsin hiljaa ja nätisti. Toki välillä oli kommentoitava sukulaisten juttuja :)

Vuosipäivitys

Tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut ja sitten, kun pitäisi kirjoittaa, niin on niin paljon asiaa, ettei jaksa edes aloittaa. Yritän siis kirjoittaa lyhyesti, jotta jotain edes saisin ylös.

Tokoa ja rallya en ole tehnyt lähes ollenkaan, ja lisenssin myötä kiinnostus lopahti kokonaan. Sain juuri lisää tunnarikapuloita, että ehkä kuitenkin vielä joskus...

Aina

Aina on normaali oma itsensä. Tosin se on kiltistynyt. Vuosi sitten treenaaminenkin tuntui sen kanssa kauhealta kädenväännöltä kisoista puhumattakaan, mutta kevään saapuessa pikkukoira alkoi vähän jo enemmän kuuntelemaan ja minäkin aloin paremmin ymmärtää miten tuommoista vikkelää ohjusta ohjataan. Treenaaminen on nykyään kivaa, kun asioita ei tarvitse jatkuvasti vääntää rautalangasta. Puomin juoksari on edelleen vaihteleva osuman suhteen, joten sitä treenataan, eikä siitä varmaan koskaan kovin hyvää tulekaan. AINA NOUSI KUITENKIN KOLMOSIIN! Heinäkuun lopussa. Viime viikonloppuna käytiin ensimmäiset kolmosten kisat ja saatiin ensimmäinen tulos: 10, perkuleen puomi ja rimoja on alkanut tiputtelemaan. Ei paljon, mutta yksikin on liikaa.

Seuraavana vähän aksajuttuja videoituna, mitä en ole ennen tänne muistanut kait laittaa:

Treeniä vuodelta 2016 :D Kuvaaja Virpi Humppi. (Tsekatkaa samalla Essin youtube-kanava, löytyy aktiivisempi päivittäjä kuin ma:)

Yksi kakkosten rata

Ekat kolmosen kisat:

Hypäri

Agirata

Oltiin samalla myös piirimestisjoukkueessa: video

Ainan kanssa tehtiin tänä kesänä pari jälkeä, joista toinen videoituna tässä. Kyllä sillä nenä toimii, mutta on niin kiire, ettei pää pysy mukana, minkä vuoksi saattaa eksyä. Ei muistaakseni ole kertaakaan lähtenyt takajäljelle, mitä Enne tekee.

Paimentamassa käytiin tammi-helmikuussa. Mielestäni Aina ei ole ikinä ollut kovinkaan kiinnostunut lampaista tai näyttänyt, että syttyisi. Tällä kertaa sillä näytti heräilevän kuitenkin jo jotain ajatusta. Pikkusen myöhään, jos minulta kysytään näin yli kymmenennen kerran jälkeen...

Aina kävi viime sunnuntaina luonnetestissä, josta sai hienon tuloksen 144 ++.

Osa-alueet:

Toimintakyky      +1a Kohtuullinen

Terävyys               +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu       +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu          +2a Kohtuullinen

Hermorakenne     +1b, Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti      +1 Erittäin vilkas

Kovuus                  +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Yritän laittaa videon, kunhan ehdin... 

Enne

Enne kävi viime vuonna vielä agilityn sm-kisoissa joukkueen matkassa tehden hienon nollasuorituksen. Meidän joukkue oli yhteistuloksissa 23. (jos en nyt hirveästi huijaa).

Enne nyrjäytti varmaankin oikean ranteensa vuosi sitten. Se sai lomailla noin kuukauden, mutta nyt keväällä se rupesi uudestaan oireilemaan. Enne on jäänyt nyt pidemmälle sairaslomalle, josta en tiedä milloin se päättyy. Sillä on nimittäin ilmennyt ongelmaa vasemmassa kyynärpäässä, jonka vuoksi se aloittaa faskia hoidot ja yritän itse sitä hieroa. Ennellä on siis tällä hetkellä erittäin tylsä elämä, mutta yritetään saada se vielä toipumaan. Enne kävi virallisessa mittauksessakin ja se mitattiin hämmästyksekseni pikkumaksiksi, että josko jotain ratoja päästäisiin vauhtiraidan kanssa vielä joskus tekemään.

Tässä virkistykseksi valmennusvideota vuodelta 2016 (samaa rataa kuin Ainan kanssa ylempänä).

Ennekin kävi paimentamassa kevättalvesta ja oli niiin hieno! Enne paranee vanhetessaan ja paimennus olisi niin hänen lajinsa, jos yhtään lähempänä sitä voisi treenata.

Minä itse

Syy (tekosyitähän ne kaikki on) minkä vuoksi olen ollut ehkä normaaliakin laiskempi kirjoittamaan tänne on se, että syksyllä 2017 sain työpaikan minkä lisäksi olin joka toinen viikonloppu (la-su) Tampereella opiskelemassa koirahierojaksi. Tämä koulu loppui kesäkuussa ja edelleen pitäisi vähän jaksaa kirjoittaa lopputyötä, että saan todistuksen. Opiskelut eivät suinkaan jääneet siihen, vaan nyt elokuun alusta käyn Jyväskylässä joka toinen viikonloppu (pe-su) opiskelemassa ihmispuolen hierojaksi. Onneksi anatomiassa pääsee nyt vähemmällä, mutta rankkaa se on silti ja tämän vuoksi treenaaminen koirien kanssa on liian vähäistä :( Kaikenlaisia suunnitelmia on, mutta ei tahdo aika laiskalla ihmisellä riittää muuhun kuin normiarkeen. Hyvä, jos edes siihen.

c) Aino McLean

Bonus koira :D Pikkuinen Lotta

Viime kesänä kävi niin, että hankittiin kaverin kanssa koira :) Lotta (Something Like Just Numbers) on sijoituksessa Ainolla ja tarkoituksena olisi saada siitä joskus Yer Omen-pentue. Lotta on jo reilun vuoden ikäinen ja sillä on paljon kivoja ominaisuuksia, joista kerron tarkemmin sen omilla sivuilla, jonne pääsee kohta ylävalikosta. Se on ollut luonani pari kertaa hoidossa ja Aino kertoo paljon mitä heille kuuluu. Nähdäänhän me treeneissäkin melkein joka viikko. Mutta tosiaan Lotasta enemmän sen omilla sivuilla.

Aina Avoin

Alunperin tämän piti olla edellisen postauksen mukana, mutta rallykisat aiheuttivatkin niin pitkän tekstin, että olkoon omanaan.

Aina pääsi 2.4. Tampereelle kokeilemaan miten tokon Avo-luokka sujuisi. Vähän oli treeneissä ollut ongelmia merkin kierron ja ruudun kanssa, mutta rohkein mielin kuitenkin lähdettiin kokeilemaan. Kun lähtölistoista selvisi, että mukana on myös pumi, meidän tärkeimmäksi tehtäväksi muuntautui pärjätä pumia paremmin. Mudiz Rulez! :D

Paikalla olossa ei pitänyt olla mitään jänskättävää, mutta Ennen alokasluokan paikkaongelmien vuoksi joudun jännittämään edelleen koirien paikallapysyvyyttä. Ihan turhaan. Aina istui kuin tatti, vaikka viereinen koira nousi haistelemaan heti, kun ohjaajat olivat pysähtyneet. Koiran ohjaaja haki sen pois ja muuta jännää ei tapahtunut. Aina sai siis täyden 10 ryhmäliikkeestä.

Meidän vuoro oli viimeisenä, joten aikaa oli yllin kyllin kävellä Tamskin hallin viereisessä metsikössä ja seurata muiden suorittamista. Oli myös aikaa stressata liikkeiden suoritusjärjestystä, joka poikkesi normaalista, ja tietysti jokaisesta liikkeestä erikseen. Aina vaikutti kuitenkin ihan hyvältä ja se olikin irti pitkän aikaa kehän ulkopuolella tuomarin antaessa vielä edeltävälle koirakolle palautetta. Juteltiin siinä kehätoimitsijan ja liikeenohjaajan kanssa pääasiassa Ainasta ja mudeista, keskustelun kohteen tapittaessa minua silmiin: "Anna herkku".

Aina oli perus mudi-itsensä. Vähän mielen harhailua tapahtui, mutta pääasiassa hyvää työtä ja jaksoi tehdä liikkeet pelkällä kehupalkalla ilman hyytymistä. Enne ei ole ikinä reagoinut seuraamisessa mihinkään ulkopuolisiin koiraa vetäviin voimiin, kuten esimerkiksi lattialla oleviin tavaroihin, joten en tajunnut, että asia on Ainalle hämmentävä. Törppöjähän se katseli seuruussa, tarjosi merkin kierrossa törpön kosketusta (ikinä en ole sellaista opettanut!) ja ruudulle lähti takaviistoon lähimpää törppöä kohti. Sanottakoon varmuudeksi, että ikinä en ole ruutua treenannut muuten kuin suoraan eteenpäin :) Täytyy siis ripotella tulevissa treeneissä kaikenlaisia esineitä ympäriinsä, että oppii olemaan niistä välittämättä.

Meidän suoritus oli siis hyvin mudimainen, jolla saatiin upeat 291 pistettä eli 1. tulos ja kunniapalkinto ja sijoituttiinkin yhdeksän koiran joukosta sijalle 2. (Psst, voitettiin pumi ;)

Ohjaaja taas hämmästelee :)

Tuomari sanoi tykkäävänsä meidän yhteistyöstä, mikä ilahdutti ja kummastutti. Aika paljon haukuin koiraani liikkeiden välissä (tasoa: "Senkin mudi", "Mitä sä teet?"), mutta iloisesti asian koiralleni sanoen. Aina on hassu pikkukoira :)

Meinasin kirjoittaa, että "joku voi huomata...", mutta eihän voikaan, kun ei meidän alo-luokasta ole videota :D Tarkoituksena oli siis huomauttaa, että meillä vaihtui edestä perusasentoon tuleminen. Alokasluokassa Aina tuli suoraan vasemmalle, ja kuten videolta näkyy, nyt suoritustapa on ohjaajan takaa kiertäen perusasentoon. Tämä siksi, koska alokkaassa saatiin huomautus siitä, että Aina peruuttaa käytännössä istuen perusasentoon. Yritin sitä korjata, mutta luovuin, kun ei näyttänyt menevän paremmaksi, niin tiukkaan oli jo tapa selkärangassa. Rallya varten oltiin opeteltu takaakierto, joka erittäin kätevä myös lenkillä, niin muokkasin sitä sitten vain vähän, jotta koira tulisi perusasentoon. Aina ymmärsi asian muutamalla toistolla, vaikka välillä heittää vielä vinoon.

Ja by the way, Ainan siskonpoika muutti meidän lähelle. Sisu on syötävän suloinen ja reipas mudin alku :) Aina ei niin innostunut... :´D