perjantai 7. helmikuuta 2014

Kuopio, Tre, koti ja möllit

Kuopion reissu sujui onnistuneesti! Käytiin treenaamassa aksaa lämpimässä sisähallissa ulkolämpötilan ollessa -20 astetta. Siellä oli rata valmiina, niin treenattiin sitten sitä. Ennen kanssahan on vielä niin paljon treenaamista, että melkein minkälainen rata tahansa kelpaa meille. Tavoitteena olin kuitenkin päättänyt treenata keppejä, kun kerrankin oli apupalkkaaja mukana. Ja on kyllä sanottava, että tämän jälkeen usko likan keppeihin nousi. Teki niin hienon avokulman että! Muutenkin oli tietty kivaa. Välillä oltiin molemmat koirakot radalla, muttei ne oikein edes tajunneet, että kaverikin oli radalla :) Keinun meinasin taas möhliä, mutta onneksi muutamalla toistolla sain sen sellaiseksi kuin olikin... Tyhmä minä...
     Seuraavana päivänä käytiin jäällä, jossa Enne sai kyllä irroitella (melkein) tarpeeksi. Viima ei jaksanut leikkiä loputtomiin, vaikka takaa-ajo alkoikin hyvin. Pitkään ne leikkivät, osittain siitä syystä, että Enne antoi vähän tasoitusta ja antoi toisen välillä saada kiinni. Ennen laukka oli lähinnä iloittelevaa pomppulaukkaa kuin kiitoa :) Hirevän kylmä ja kaunis päivä, joten ihania kuvia tuli monta sormien jäätymisen kustannuksella.

Joutsenkaula

Taistelevat koppelot

Lumiriemua


Kuopion reissun jälkeen oli vuoro lähteä seuraavana viikonloppuna sitten Tampereelle Siirin ja Hannibalin luo. Edelleen oli hirmu kylmä, mutta erittäin kaunista oli ajaa kimaltelevissa maisemissa. Siirin luona koirajuttuja oli lähinnä vierailut koirapuistossa ja eläinkaupassa (Enne muuten painaa tällä hetkellä 16,5 kg). Joskus aikoinaan, kun Tiitu sai kettusyyhyn luultavasti koirapuistosta vannoin, etten enää koskaan käy niissä, mutta eihän sitä voinut pitää, kun parhaimmillaan on hyviä sosiaalistamispaikkoja. Huonoimmillaan taas sitten eivät... Ennellä on aina tapana ensin pitää vähän puoliaan ja murista ja näykätä uuden tuttavan läheltä, mutta parin minuutin jälkeen rupeaa jo leikkimään. Varmaan epävarmuuttaan näyttää kaapin paikan, kun tunkevat naamaan kiinni. Muutenkin ilmeisesti on vähän epävarma näissä tilanteissa, vaikka kuitenkin tykkää saada uusia leikkikavereita. Hannibal on paljon rennompi, mutta lopulta se jää kakkoseksi, kun isot koirat unohtaa sen ja alkaa leikkiä Ennen kanssa. Tulee vähän paha mieli, kun katselee kuinka se yrittää leikkiä koirien kanssa, jotka ei edes huomaa sitä :( Mutta se on sitkeä pikkukoira, joka ei jostain syystä halunnut enää leikkiä ihanan tyttökoirani kanssa.

Ihana huomata kuinka kontaktihakuinen Enne on, kun totteli koirapuistossa niin hyvin. Välillä se ei kyllä tehnyt muuta kuin tuijotti mua, eikä tajunnut leikkiä ja juosta muiden kanssa, mikä harmitti siinä mielessä, että kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus. On se kyllä kiva, että pentupentuvaihe on ohi, eikä tarvitse enää käyttää kekseliäisyyttä miten saisi koiran kiinni :) Eräs mäykin (7 kk) omistaja lässytteli siellä koiralleen ja yritti ottaa sitä kiinni melkein koko sen ajan, kun se oli siellä meidän kanssa samaan aikaan, mikä oli ehkä noin 5-10 min. Me oltiin sitten jo lähdössä, niin mun ei tarvinnut kuin kutsua Enneä ja laskea pantaa, niin kohta oli koira remmissä :) Huomautettakoon, ettei Siirilläkään juuri sen kauemmin mennyt. Lähdettiin sitten pois, eikä jääty katsomaan kuinka kauan vikkeliä mäykkejä joutuu metsästämään.

Tampereelta tultiin pois lauantai-iltana, ja sunnuntaina oli luvassa möllikisat. Ajattelin, että uskaltaa mennä jo Ennen kanssa maksiluokkaan, kun tämänkertainen tuomari oli luvannut, että tosimölli- ja mölliluokassa estekorkeus on vain 45 cm. Hyppäähän se treeneissä jo 50, mutta tahtoo huonoina päivinä vaan vedellä kaikki alas. Molemmissa luokissa tuli hylyt, mutta tietysti minun virheistä, Enne oli mahtava! Osasi pöydänkin, vaikkei olla harjoiteltu sitä kuin ulkona kivillä ja sellaisilla. Omasta luottamuksen puutteesta johtui, että sai pöydältä vitosen, kun sanoin sille "odota", kun oli hyppäämässä. Kilttinä koirana tietysti ei hypännyt vaan kääntyi takaisin, mistä tietysti piti sitten selitellä sille kirkkaalla äänellä, että oikein teki. Varsinainen hylky tuli tällä mölliradalla siitä, että loppu oli melkein sama kuin tosimölliluokassa, mutta yhtä estettä ei menty, mutta tottumuksesta ohjasin koiran sitten putkeen. Eli todellakin ohjaajan virhe! Mutta todella tyytyväinen olin kisakokemukseen. Koira hyvä, ohjaaja huono :-D Seuraavana päivänä katselin sitten tuloksia netistä, niin Enne oli tosimölliluokassa viisi sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopein, ja mölliluokassa viisi sekuntia huonompi kuin nopein (ollen kuitenkin toiseksi nopein). Mutta ottaen huomioon, että mölliluokassa hävittiin kolmosissa kisaavalle koirakolle ja että mä pysäytin koirani puomilla kohtalaisen pitkäksi aikaa ja pöydällä tuli se kielto ja lopussa vielä yksi ylimääräinen putki, niin pakko kyllä sanoa, että nopeudessa oltaisiin voitettu, vaikkei taidossa ihan vielä :)

Agilitystä vielä sen verran, että Ennen keppitekniikasta ei tullut kauhomista, vaikka koetin sitä jossain vaiheessa vahvistaa. Moottori löytyi yhtäkkiä (kirjaimellisesti! yhdessä treenissä menikin paljon nopeammin kuin edellisissä), joten ajattelin, ettei tekniikalla sitten väliä. Vauhtiahan me tässä halutaan, ja tämä vauhti sopii oikein hyvin :) Vähän mennyt kepit huonompaan suuntaan, kun yksin treenatessa on se huono, että ei ole apupalkkaajaa, niin tullut pari kertaa palkattua väärästä. Ykkösluokan kepeiksi ne kelpaa, mutta kakkosiin pitäisi sitten hioa kulmia ym.
     Rengas menee jo sujuvasti ja maxi-pituuden hoidin alta pois yhdellä treenikerralla, mitä tietysti pitää tehdä vielä, mutta ykkösissä ei pituudelle nyt mitään ihmeitä tarvita, kun vain hyppää yli. Suurin ongelmahan siinä oli se, että Enne hyppäsi pituuden aivan liian aikaisin. Ponnareilla tuntuu kaikki hoituvan kuin itsestään.
     Joten siis tällä hetkellä keskitytään eniten keinun opettelemiseen, koska siinä on suurin työmaa. Mä en vain osaa opettaa sitä. Enne "pelkää" edelleen sitä, kun se lähtee alta. Olen kuitenkin mennyt asiassa eteenpäin, koska en näe järkeä junnata paikoillaankaan, kun se ei miksikään muutu. Tehtiin tämän viikon keskiviikkona sellaista, jolle keksin nimeksi keinurallin. Laitoin kaksi putkea ja niiden väliin keinun, jossa oli alla maxi-pöytä ja medi-muurinpalikka, ettei ihan järkyttävästi kiikahda, ja sitten vain annettiin mennä. Tänään käytiin hallilla kävellen (meni tunti ja kymmenen min suuntaansa) ja tehtiin keinua samalla korkeudella. Tuntuu, että helpottaa, kun pääsee vauhdista keinulle, eikä tarvitse pysähtyä sinne päähän. Palkkaan aina kun koskee kontaktiin. Vähän näytti hurjalta yhdessä vaiheessa, kun hyppäsi jo ennen kontaktia pöydälle ja siitä alas. Tehtiin sitten ilman kiihdytysestettä alussa, että keskittyisi. Mä luulen, että tämä keino on ihan hyvä, mutta vasta myöhemmin voin varmaksi sanoa. Sen kuitenkin tiedän, että seuraavan koiran kanssa en tee näin, vaan jotenkin fiksummin.

Käytiin viime viikonloppuna rallytokotreeneissä ensimmäistä kertaa ikinä. Oli ihan hauskaa. Enne ei vain ensin tajunnut, että miksi sen pitää tehdä jotain tyhmää vierellä oloa, kun me ollaan hallilla. Kaksi kertaa suoritettiin rakennettu rata, ja toisella kerralla se keskittyi jo muhun paljon paremmin. Edelleen se mietti minne putkeen voisi lähteä. Ei selvästikään ole tottunut siellä tekemään lähityöskentelyä :) Pari kertaa olen kyllä hallilla käydessäni tokoillut, mutta palkaksi on aina saanut mennä putkeen. Se oli parempi palkka kuin pelkkä lelu.

Enne on alkanut hakemaan hienosti lelua. Osaa tulla nätisti oikein viereenkin, mutta mukeltaa esinettä niin paljon, että en oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Ostin Kuopiosta noutokapulan, jota likka ei ensin voinut hakea, koska sehän ei ole lelu, jota vedetään, ja sitten kun toi niin järsi aina ja useimmiten otti reunasta kiinni. Tätä pitää pohtia, että miten jatkan eteenpäin, mutta enköhän mä lopulta jotain keksi tai jos en minä, niin sitten joku viisaampi. Paras palkka sille tosiaan on agilityputki, joten pitää varmaan noutotreenit pitää hallilla.

Muuta ei olla oikein tokoiltu, mitä nyt aina silloin tällöin vähän. Ja vähän opeteltiin hyppyä ja kaikenlaista muutakin, joista tuli selväksi, etten osaa opettaa :) Temppujakaan ei ole suuremmalti tehty, hyppää syliin jo paljon paremmin kuin ennen ja joskus jopa kohtalaisen korkealle, ettei tarvitse sitä lattianrajasta napata. Uusin temppu on se, että osaa pudistaa päätä, kun kysyy "oletko tuhma tyttö?". Ihan hieno ja käytännöllinen temppu mielestäni :) Muuta ei tule juuri tällä hetkellä mieleen.

Tulevaisuus tuo varmasti tullessaan nyt ainakin sen Vitikaisen koulutuksen. Ilmottauduttiin sitten siihen, varsinkin kun sillä hetkellä keinun oppiminen näytti täydeltä mahdottomuudelta. Sitä ennen on kuitenkin paljon treeniä ja varmaan parit möllit. Yritän pitää tyttöä silmällä, että miten jakselee, että pidetäänkö missä vaiheessa tauko. Joulun aikaan sillä oli kyllä melkein kahden viikon loma, mutta en halua sitä kuitenkaan rikkoa, kun treenaus vain kovenee (lähinnä treenit viikossa, ei niinkään treenikerran tunnit). Alkuperäisen suunnitelman mukaan seuraava tauko pidetään, kun ollaan noustu kakkosiin, mutta... heh heh... voihan sitä aina suunnitella :- D



Käytiin viime kuussa myös Vilin luona leikkimässä, myös Huli sai seurustella tytön kanssa.

Can´t resist ;)

3 kommenttia:

  1. Ihana Enne <3! Keinuun voisi kokeilla myös avustavana tekniikkaa, jota käytin Gizmolle. Olen ollut tyytyväinen siihen tapaan, ja kun teillä jo on keinu tuttu niin ei tarvitse ihan keittiöstä asti lähteä liikkeelle :) Olen juuri tehnyt koosteen viimeisimmistä keinutreeneistä kun mentiin koko keinua, linkitän sulle kunhan lataan sen nettiin...

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=Az_yKRv2kYs&feature=youtu.be

    Kirjoittelen tästä varmaan jotain blogiin vielä. Valmiinahan meidän keinu ei vielä ole, viilattavaa löytyy, mutta näin saatiin paljon palkkailtua juuri keinun "tipahtamista". Toisessa päässä on aina ollut jotain, mikä pitää tippuvan pään koiralle sopivalla korkeudella, esim. siiveke, tuoli, muuri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja harmi, kun en aikaisemmin huomannut näitä kommentteja, vähän ollut laiskaa täällä käyminen. Vähän tuolla tavalla aloitettiin meilläkin keinu, mutta laiskuus ja turhautuminen sitten ollut syynä (?), kun en jaksanut odotella, että Enne lopettaisi varovaisesti toimimisen. Niin hiljaa ja nätisti sulkee kaappien ovetkin, kun pyytää :) Toinen juttu on se palkka, kun ei keinun päässä oikein lelua meinaa repiä (nykyään kyllä), ja herkkuja nyt ei oikein syö muutenkaan, tämän vuoksi sitten varmaan tuli päädyttyä tämmöiseen hulluun ratkaisuun. Enne ei pelkää mitään, kun vauhtia on tarpeeksi...

      Poista