sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pääasiassa taas aksaa ja Ennen hehkutusta :)


Niin se kevät ehti vain tänne tupsahtaa ennen kuin jaksoin taas ruveta väsäämään jonkinlaisia kuulumisia. Erittäin huono talvi tänä vuonna, kun ei jäälläkään kerennyt kovin monta kertaa käydä pyörähtämässä. Kuopiossa kerran, Vertaalassa pari kertaa muiden koirien kanssa ja Saarijärvellä ei taidettu käydä kuin kahdesti (joista toisella kerralla opeteltiin jättämään rauhaan jäälle heitellyt särjet:). Viime vuonna lupasin pikkupennulle, että seuraavana vuonna mennään kiertämään sitten oikein pitkä lenkki, niin saa juosta kyllästymiseen asti vapaana. Eipä käyty, mutta toivon, että on totta, etteivät koirat osaa harmitella sitä mistä ovat jääneet paitsi...

Tekstiin mitenkään liittymätön kuva :) Enne melkein 1,5 v.


Ennen toiset juoksut alkoivat 17.3.eli tasan 9 kuukautta ensimmäisistä. Jos tyttö on yhtä täsmällinen seuraavien kanssa, niin Joulun saa viettää verisiä housuja pesten. Hassua on ollut huomata, miten Ennen mieliala on vaihdellut juoksujen aikana. Viikkoa ennen vuodon alkamista neiti oli kauhean herkkä, ja siinä vaiheessa tuntui, ettei keinun opettamisesta tule mitään. Mutta. Samana päivänä kun vuoto alkoi käytiin treeneissä ja Enne oli täydessä tulessa! Keinu mentiin sinä päivänä ekaa kertaa ilman helpotuksia : D Ja nythän se sen osaakin. Tullut myös todistettua, että juoksut on enemmänkin urosten kuin narttujen ongelma. Ei Enne ainakaan ole yhtään tottelematon tai yritä päästä käymään vieraissa. Vähän äkeämpi siitä on kyllä tullut toisia koiria kohtaan, painosanalla vähän.

Tokoilu on "vähän" taas unohtunut, kun agilitykisavalmius on ollut niin lähellä. Tällä viikolla olen sitten vähän yrittänyt muistutella taas näitäkin asioita kuten myös temppuja. Lähinnä harmittaa, kun liikkeestä maahan ei enää meinaa onnistua ollenkaan. Pienenä Enne osasi sen niin hienosti, sitten opeteltiin liikkeestä seisomista, ja nyt tarjoaa aina seisomista, vaikka käskysanatkin on ihan erilaisia. Kai se treenamalla sitten kuitenkin selkeytyy. Koulutusta hieman hankaloittaa se, ettei Ennelle meinaa edelleenkään oikein kelvata herkut, tai ainakaan se ei näytä niistä kauheasti nauttivan. Nyt on tajunnut sen hienouden, kun koiraa voi palkata myös herkuilla --> menee muuten paljon vähemmän aikaa ja energiaa. Tuttu ehdotti, että kokeilisin kissanruokaa, koska se on todettu sellaiseksi ihmeaineeksi, ettei mikään koira sitä pysty vastustamaan. Purkki on hankittu, mutta kokeiltu ei vielä olla. Tarkoitus olisi kuitenkin testata tässä joku päivä...

Tänään aamulla käytiin aamulenkillä metikössä, jossa ensimmäistä kertaa yritin aktivoida koiraa piilottamalla ruokaa sammaleeseen tai mihin nyt vain keksinkin. Liekö herkut olleet pahoja (omaa ruokaa, söi aamupalan samalla:), koska ei näyttänyt erityisen innostuneelta. Tai sitten siihen pitää vain totutella. Kaikki nappulat kuitenkin etsittiin, mitkä oli varvikkoon joutunut. Tätä kokeillaan uudestaan. Olisi niin kiva, että koira saisi etsiä ruokansa, niin saisi aamuisin edes vähän käytettyä energiaansa ennen kuin joutuisi jäämään yksin kotiin. Eihän Enne enää mitään pahaa tee, että tavaroiden takia ei tällaista tarvitsisi tehdä. Tosin kaikki tavarat on kyllä jo koiransyömiä ja ns. kaatopaikkakamaa :)

Enne on nyt viimein päässyt harrastamaan vetojuoksua. Kahdesti ollaan käyty juoksemassa pidempi lenkki (n. 12 km) ja tällainen onnistui ihan yhtä hyvin kuin lyhyemmätkin juoksupätkän, joita ollaan harjoitusmielessä tehty. Enne pitää juoksemisesta, eikä sitä varsinaisesti vetämiseen tarvinnut opettaa, vaikka pannassa kävellessä ei saakaan vetää. Raitapaita tajuaa jo, että valjaissa on ihan eri meininki kuin pannassa. Ei alkumatkasta kävellessäkään tee muuta kuin nenäpitkällä vetää eteenpäin. Kova kiire sillä on, mutten osaa sanoa minne :) Suurimman osan ajasta veto on myös hyvin tasaista, vaikka joustoa ei meidän systeemissä vielä olekaan. Pitäähän se tietysti hankkia, kun on rahaa. Tyttö osaa myös nuuskia ja pissiä vain silloin, kun pidetään kävelytaukoa. Pari kertaa sitä on tietysti joutunut kannustamaan mukaan, mutta ei ole niin itsepäinen kuin Koopo, joka paskalle jäädessään myös jäi. Ei sitä vetämälläkään saanut pois. Seuraavaksi pitää opetella kulkemaan pyörällä, mutta saa nähdä mitä siitä sitten tulee, kun laiskana en ole jaksanut tehdä yhtään alkutyötä. Juoksu riittää meille tähän hätään.

Seuraavana lauantaina on viimein Vitikaisen koulutus! Mä en ole ikinä ollut missään "koulutuksissa", vaikka viikkoryhmässä olen treenannut melkein seitsemän vuotta melkein tauotta. Eli pakko myöntää, että ihastuttaa ja jännittääkin. Tietysti tavoitteena on ottaa niin paljon neuvoja ja ideoita vastaan kuin vain pää kestää. Ja vitsit miten ylpeä mä olen mun formulastani! Ennen kanssa ollaan treenattu nyt maksimuurikin (jota se ei pikku koirana vielä hyppää takaakiertona, mutta yrittää aina parhaansa!), joten me ollaan ihan kisavalmiskoirakko! Tällä viikolla kävin kylläkin tekemässä ratatreenin, jossa aa:n alastulo tuotti ongelmia. Koira jäi aa:n korkeimmalle kohdalle, ja se piti pyytää alas. Onneksi huomenna on ainakin vielä treenit ja sitten jos siellä näyttää olevan ongelmia, niin viikolla pidetään yhdet lyhyet aa-treenit. Yritän kuitenkin antaa mahdollisimman paljon lepoa, että Enne olisi sitten parhaassa kunnossa sunnuntaina.

Edellä mainittu ongelma keskiviikon treeneissä. Sinne jäi ja alas tuli vasta minuutin-parin päästä.
Opin tänään uuden jutun: tänne voi laitta videoitakin! :) Alla keskiviikon ratatreeni, aa:lla näkyy jo ongelma, mikä tämän radan suorittamisen jälkeen muuttui pahempaan, kun otettiin aa:ta irtona. Huomatkaa radalla aa:n jälkeinen täydellinen "mikälie"! Paremmin ei olisi voinut kääntyä!



Tämän viikon keskiviikkona oli juhlapäivä: kuukausi ennen ensimmäisiä kisoja (mahdollisesti)- päivä :) Koira on kyllä jo paketissa, kuten edellä on pariinkin otteeseen huomautettu, mutta saa nähdä miten koulu (ihan niin kuin välittäisin) ja oma psyykkinen puoli on sitten, kun on aika ilmottautua. Eipä mitä. Pakkohan se on kisoihin mennä, niin kuin on agilityn vuoksi alettu vuoden alusta käymään salilla ja juoksulenkeillä (jalkapallosta, kun oli taukoa...). Kaikki se "vaiva" jonka tämän lajin eteen laittaa, niin ei sitä voi nyt (vielä ainakaan:) tehdä turhaksi. Velikin sai sheltilleen ensimmäisen hyppysertin viime viikonloppuna. Kyllähän mekin siihen pystytään!! Jos ei vielä, niin opitaan enemmän, hiotaan enemmän tekniikkaa, hankitaan parempi kunto, pidetään enemmän hauskaa, niin kyllä sitten jossain vaiheessa tulee tavoitteet saavutettua!!

Tähän mahtipontiseen lauseeseen on hyvä lopettaa : D





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti