SM-fiilistelyä

Pitkään mietin mitä laitan otsikoksi ja ehkä tuo jotenkin kuvaa Oulun reissua kesäkuun toisena viikonloppuna.

Nopeasti kirjataan tähän, että kolmoset on korkattu muutamalla kisalla. Ollaan saatu nollatuloskin (sij. 2) ja ihan hieno vitonen, joten toiveita on, että jotain tästä hommasta vielä tulee :D Mutta sitten itse aiheeseen:

Minulta kysyttiin toukokuun alussa, että olisiko kiinnostusta osallistua seuran SM-joukkueeseen. Totta kai! ei ollut ensimmäinen vastaus, koska olin ottanut lasinkeräysvuoron sille viikonlopulle ajatellen, etten Ouluun asti lähde kisoja katsomaan. Yhden radan takia kuitenkin lähdettiin, kun sain vuoron vaihdettua!

Käytin Ennen hierojalla pari viikkoa aikaisemmin toivoen, että rimat eivät kolisisi ihan taukoamatta. Olin joukkuueen 2. lähtijä, mikä sopi paremmin kuin hyvin, sillä aamulla ei ollut kiire ja ehdin katsoa aimo annoksen muiden suorituksia ennen kuin piti lähteä lämmittelemään raitapaitaa, joka muhi aamun autossa. Onneksi oli viileää ja meidän suoritusvuoron lähestyessä vettä rupesi satamaan aina vain kovempaa. Sitä tuskin jännityksessä huomasi.

Lämmittelyyn lähdin reipaasti ajoissa, joten meinasi tulla jo tylsää odotellessa omaa suoritusta, mutta toisaalta sen vuoksi sain varmaan pidettyä oman pääni kasassa. Radalle mennessä ei oikeastaan jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään, ehkä jopa normaalia vähemmän. Rata oli kivan oloinen ja niin monta suoritusta olin päässyt katsomaan, että tiesin täsmälleen miten haluan radan ohjata. Enne vaikutti normaalilta kuumalta itseltään, eikä ylisavuavalta hermorauniolta, kuten olin pelännyt. Olihan siellä paljon hälinää, vaikka rauhallisemmassa paikassa lämmiteltiinkin ja odotettiin vuoroa. Lisäksi kisakoira kyllä tunnistaa mistä on kyse, kun kuulee kuulutukset.

Alla meidän ensimmäinen SM-suoritus ikinä!

Enne oli ihanan kuuliainen, vaikka ei ymmärtänytkään hypätä ensimmäistä aitaa (mikä lie ADHD-häiriö). Toinen virhe tulikin juuri sen vuoksi, että super-mimmi oli niin hyvin kuulolla. Jarrutin liikaa, koska halusin tiukan käännöksen ja Enne ajatteli olla sitten hyppäämättä. Yleensähän se puskee läpi, ja kerrankin kuunteli hienosti! Tuloksena siis 10 ja meidän joukkueen ainoa tuloksen saanut koirakko! Super tyttö! En voi tarpeeksi sitä edes kiitellä, että se ymmärtäisi kuinka fiksu se oli. Usko itseen kasvoi ja tarkoitus olisi sitten seuraavaksi vuodeksi hankkia tarvittavat SM-nollat, että päästään yksilöihin puurtamaan (sunnuntain maxien ratakin oli kiva, tekisi mieli koettaa treenata se, mutta ei ole tarpeeksi isoa kenttää). Tällä hetkellä seuraan MM-karsintoja ja mielessä käy, että samallahan ne nollat kerää sinne kuin SM-hinkin ;)

Ennen rimapudottelusta:
Hieronta auttoi taas. Johtopäätös --> Enne tiputtelee, koska se on jumissa. Kyse ei siis ole niin pitkälti siitä, että vauhtihirmu tykkää juosta suoraan kuin siitä, ettei se yksinkertaisesti vain pysty pitämään normaalia vauhtiaan yllä ja samalla suorittamaan estehyppyä, kun lihakset jumittaa ja taistelee vastaan. Eli: pitää käyttää useammin hierojalla. Enne käy myös fyssarilla kesän lopulla tai syksyllä, jospa siellä tulisi lisää tietoa koiran liikeradoista. Edelleen selkä mietityttää, vaikka hyppytekniikkaa opettava kouluttaja onkin sanonut, että sillä on ihan hyvä hyppytekniikka. Haluaisin E:n viedä hyppytekniikkakurssillekin, mutta tällä hetkellä opparin teko vie aika paljon ajatuksia. Syksyllä mietitään sitten tarkemmin mitä tehdään.