Kaikenlaista höpinää

Piitkä aika taas mennyt ja ensimmäisenä iloisesti kuuluttaen, että Enne painoi viime perjantaina (8.2.) 9,9 kiloa! Niin meni Viiman ohi, ettei edes huomaa. Välillä, kun sattuu katsomaan vanhoja kuvia tai sitten muuten vain eri kulmasta, niin huomaa kuinka onkaan kasvanut. Eikö tämä pysynytkään ikuisesti pikkulikkana?

Enne oli viimeisen kerran tallihommissa 3. päivä. Hyvin osaa olla heppojen ja kissojen kanssa, vaikka vähän turhan innokkaasti yrittää kissoihin tehdä tuttavuutta. Pari kertaa sai taas Wandalta läpsyjä, kun kissa ihan nätisti huomautti, ettei parane liehitellä naaman edessä. Enne on niin huvittava! Se on aina heittämässä jokaisen olennon eteen selälleen. Varmasti kuvittelee, että kaikkia tarvitsee mielistellä. Vaikka on se muutamalle koiralle jo haukkunut, mutta ei taisi sekin olla vain leikkihaukkua, koska toinen oli aloittanut. Tänäänkin kohdattiin ärhäkkä mitteli, joka rähisi ja riuhtoi remmissä. Enne käveli iloisena ja häntä pystyssä ohitse tietysti myöskin kiskoen, kun olisi halunnut tervehtiä. Kerran haukahti (tai murahti, tyttö kun ei ole ihan selvä vielä äänissään), muttei muuten sanonut mitään. Toivottavasti ei sanokaan.

3. päivä tapahtui myös ikävä asia, kun poni potkaisi minua jalkaan ja ollaan edelleen vähän toipilaana. Pari päivää kävely oli aika heikoilla, niin piti koiraa käyttää ihan lyhyitä lenkkejä. Suurin piirtein pyörähdettiin pihassa ja tultiin sisälle, mutta näitä tehtiin paljon. Ei näyttänyt haittaavan paljoakaan.

Ennen olemassa olo ei ole vielä ärsyttänyt kertaakaan (kuten ei pitäisikään), mutta kyllä oli hermot kireällä, kun jalka ei toiminut ja Enne kun ei vielä osaa kävellä hihnassa minun mielestäni tarpeeksi hyvin. Eipä ole koiran syy, enkä tytölle huutanutkaan, mutta mielessä ajattelin, että voi kun ei olisi tällaista kiusankappaletta. Jalan parantuessa tämäkin tunne hävisi.

Viime viikonloppuna sisko tuli käymään, joten Enne tapasi ensimmäistä kertaa kummitätinsä. Ei varmasti tarvitse kertoa, miten tutustuminen meni. Perjantaiksi ja lauantaiksi olin lupautunut makkaranpaistoon koulutapahtumaan, mutta ei siellä sitten tarvittukaan apua. Perjantai-iltana käytiin tapahtumapaikalla, jonne saapui parituntisen aikana paljon meluavia opiskelijoita. Enne oli meillä mukana, jota kaduin ensin, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hyvä kokemus.

Lauantaina lähdettiin Vertaalaan ja tultiin sunnuntai-iltana pois. Jalan kannalta oli helpottavaa, koska lauantaina tehdyn 'vaativan' liikuntasuorituksen (kävelin n. 30 min nilkansyvyisessä hangessa) jälkeen polvi oli kipeytynyt, vaikkei se ollut valittanut olemassa olostaan sunnuntain jälkeen. Enne alkaa olla jo melkein Tiitun korkuinen, vaikka painaakin vain noin puolet Tiitun painosta.

Mitään ihmeellisempää ei ole tapahtunut. En tiedä onko tämä jo kerrottu, kun päivät vähän sekoavat, kun monta viikkoa yrittää kirjoittaa kerralla, mutta käytiin joku päivä Ennen kanssa keskustassa kävelemässä. Ja todella nätisti kuunteli kaupan pihassa ja pystyin siinä kouluttamaan. Enempää en muista, mutta oli kyllä mahtava tunne, kun pentu tapittaa silmiin, kun ihan vierestä kävelee lapsia.

Tänäänkin käytiin keskustassa pyörimässä. Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä jäälle kävelemään, mutta valitettavasti Enne on ruvennut vaanimaan autoja, niin ajattelin, että parempi vain kävellä tietä eteenpäin. Muutenkin tuli paljon enemmän ihmisten ohittamista kuin normaalisti. Ensin Enne olisi tietysti halunnut tervehtiä kaikkia, mutta lopulta ei enää edes yrittänyt rynnätä tervehtimään. Katsoi kyllä yleensä vastaantulijaa, mutta askeleet eivät horjuneet väärälle puolelle jalkakäytävää. Autojakaan ei enää vaaninut ollenkaan loppumatkalla vaan niitäkin vain katsoi ja jatkoi eteenpäin, vaikka autot kiisivätkin ohi. Kolme kertaa lenkin aikana lähti kyllä auton perään. Kaksi kertaa huusin nimeltä, eikä remmi kerennyt edes kiristyä, kun kääntyi jo luokse. Kolmannella kerralla ärähdin, kun siinä tilanteessa juoksi minua vastaan, eikä poispäin. Ei säikähtänyt tästä käytöksestä vaan katsoi suoraan silmiin. Ihmetteliköhän, miksi hänen huvinsa oli taas kielletty? Toivottavasti onnistun kitkemään tämän tavan pois. Jos pahentuu, niin pitää alkaa kysymään neuvoa.

Uusia asioita Ennen ansioluetteloon: istu, maahan ja seiso sujuu jo ihan ok. Tietysti pilkunviilausta löytyy. Ainakin istua osaa paikallaan, joka on todistettu sillä, että pystyin käymään piilottamassa lelun ja Ennen tassut eivät liikahtaneetkaan paikaltaan. Lusikan osaa ottaa ihan nätisti suuhunsa, mutta en vieläkään lisää käskysanaa, koska edelleen pitäisi varmempi olla. Keilaukseen pitäisi alkaa lisätä välimatkaa ja keiloja. Leikkiessä tuo välillä todella hyvin käteen lelun, mutta on pennun omasta mielentilasta kiinni. Irti päästää lenkilläkin nätisti ja pudottaa roskan maahan, jos kiittää :) Ainakaan, jos ei ole liian kiinnostava asia. On saanut kannella useimpia tavaroita jonkun aikaa ennen kuin leikkiminen alkaa haitata kävelyä. Ja viimeisenä osaa laittaa etutassut kuppiin ja pyöriä siinä niin, että on aina tokon perusasennossa (toisaalta seisoen, mutta kumminkin). Koske- käsky on jotenkin hallussa eli painaa kuonon sormiin, jossa pitää sen paikallaan. Tämä ei ole Ennen mielestä kovinkaan kiinnostava temppu, joten sen toteutus on hieman horjuvaa. Ja edelleen paperimakaaminen edistyy sekä esineen kiertäminen leikkiessä. Edelleen olen sitä mieltä, että tästä pennusta ei voi tulla muuta kuin hyvä agilitykoira, kun kaikenlainen kiipeily innostaa :)

Sattui yhtenä aamuna tällainen tapaus hauska tapaus: Sänkyni on sen verran matala, että Enne pystyy aika hyvin leukaa pahemmin nostamatta laskemaan päänsä patjalle. Herään tunteeseen, että joku katsoo ja silmäni avatessa huomaan Ennen tuijottavan naaman :) Ensin tuli tietoisuus ja vasta jälkeenpäin "Hui!". Ennekin peruutti pari askelta, kun kavahdin hieman taaksepäin :) Toivottavasti ei ota tavaksi säikytellä hereille.

Enne tallikoira

Ennen elämässä ei ole mitään kummallisempaa tapahtunut kuin viikonloppuina, jolloin tyttö on päässyt työharjoitteluun tallikoiraksi. Inhottavan kovat pakkaset oli kaksi viikkoa sitten, niin oli pakko jo ostaa vaatetta, että tarettiin molemmat olla pihalla. Ennen mieluisin paikka oli kyllä varustehuoneessa patterin vieressä, enkä ihmettele yhtään.

Hevoset olivat pelottavia, mutta kissojen kanssa Enne yritti koko ajan hieroa ystävyyttä. Viiru ei oikein lämmennyt, vaikkei kauheasti välittänytkään, vaikka koira kiehnäsikin ympärillä. Wanda taas ei pitänyt yhtään vieraasta koirasta, vaikka kuulemma omistajan koiran kanssa nukkuvatkin sylikkäin. Enne sai vähän käpälää turhasta liehittelystä, mutta onneksi kissa ei käyttänyt kynsiä. Joka tapauksessa kaikki kissat ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia, joten en pelännyt pitää yötä samassa huoneessa. Ennekin jäi ihan tyytyväisenä nukkumaan kissojen kanssa lattialla pitkällään retkottaen. Vaikkei Enne saanut kavereita aikuisista kissoista, niin tulivat kuitenkin toimeen kiitettävästi.

Luulisi uuden kokemuksen olleen rankka, vaikka Enne tietysti nukkui aika paljon päivän aikana, mutta maanantaina oltiin taas täydessä kunnossa. Ei olisi voinut sanoa, että viikonloppuna olisi mitään ihmeellistä tapahtunut. Ja jos ei mitään muuta viikonloppuna oppinut, niin ainakin selviää elossa, jos joutuu hukkaan, kun osaa lantaa syödä :)

Viime viikolla Enne päätti käydä alakerran pihoilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy, eikä ottanut kuuleviin (?) korviinsa, kun kutsuin. Tämä taisi tapahtua keskiviikkona. (Tiistaina oli tuntunut kaikki menevän hyvin, kun käytiin jäälläkin juoksemassa ja Enne kuunteli todella hyvin lähellä rantaakin kutsuni. Päätti varmaan sitten näyttää, ettei nöyristele minulle yhtään enempää kuin on pakko :) Päätin sitten, kun vihdoin sain koiran kiinni, että hetkeen en päästä vapaaksi vaan koira saa kulkea pelkästään remmissä. Karkauksen seurauksena tuntui, että oli unohtanut myös miten kävellään hihnassa :) Eipä kyllä siinä vaiheessa hymyilyttänyt.

Viikonloppuna odotti taas tallihommat ja koska perjantaina ei tarvinnut käydä opistolla, niin päätin sitten keskiviikko iltana lähteä käymään Vertaalassa. Ennekin pääsisi juoksemaan vapaana. Tiitu kuten myös Enne ilahtuivat kovasti tästä järjestelystä. Lappalainen joutui taas retutusleluksi.

Äiti oli päättänyt järjestää perhepäivällisen sunnuntaina (varmaankin vain koska minulla oli muutenkin tarpeeksi tekemistä), joten jo perjantaina veljeni saapui Viiman kanssa. Hämmästyttävintä oli, ettei Tiitu yrittänyt heti ensimmäisenä alistaa shelttiä, vaikka sen on joka kerta tehnyt. Enne vähän ujosteli portailla ennen kuin uskalsi tulla tervehtimään. Viiman kanssa olikin sitten kiva riehua niin kauan kuin annettiin.

Enne on jo hyvin lähellä Viiman kokoa, minkä tietysti voi päätellä painoistakin. Saa nähdä onko jo samaa kokoa, kun helmikuun lopussa olisi suunnitelmissa mennä käymään Kuopiossa Viiman kotona. Näyttää Tiitukin jäävän koossa aika nopeasti Ennen varjoon, vaikka painossa tuskin koskaan...

Lauantaiaamuna Enne lähti taas mukanani opettelemaan tallihommia, eikä näyttänyt haittaavan ollenkaan. Itsevarmasti häntä pystyssä taas eteenpäin kunhan ei hevoset liian lähelle tulleet. Enne sai olla vapaana pihassa sillä aikaa, kun siivosin karsinoita tai vein heiniä, joten ei ihan selvyyttä ole mitä touhuilee silloin, kun en katso. Tai voihan sen arvata... Karsinoissa oli kiva käydä kaivamassa kuoppia ja näyttämässä siivoajille, mistä oli vähän huonosti otettu. Enneä odottaa pesu seuraavalla viikolla, kun ei ole enää tallihommia. Sen verran pölyiseltä turkki tuntuu.

Iltapäivästä lähdettiin Vertaalaa kohti ja Enne sai taas aloittaa toimintansa Viiman kanssa. Tuntui kyllä, ettei niillä ikinä lopu virta. Enne ei voinut edes kunnolla syödä, kun oli aina niin kiire takaisin muiden koirien luokse. Sunnuntaina ruoka maistuikin paremmin kuin yleensä.

Sunnuntaiaamuna, kun käytin koiria pihalla ennen lähtöä, niin oli hämmästyttävää huomata, ettei Enne yrittänyt heti ruveta leikkimään, vaan Viima yritti kerrankin houkutella Enneä. Sisällä olivat sitten ruvenneet leikkimään. Oli kuulemma huusholli ollut kuin pommin jäljiltä, kun olivat kilpaa vedelleet vanua pehmoleluista :) Onneksi en ollut paikalla.

Kahdenaikaan oli sitten ruokailu, johon juuri kerkesinkin. Tehokas, kun olen. Kaikki koirat olivat yllättävän rauhallisia ja Ennekin lojui pitkänä lattialla. Se oli kuulemma käynyt kerran 40 minuutin metsälenkillä muiden koirien kanssa, mutta muuten vain nukkunut. Kerrankin oli saanut leikkiä tarpeeksi. Viima oli sinä päivänä ainoa rauhaton sielu.

Illalla käytiin tekemässä iltatalli ja Enne oli ekaa kertaa paikalla, kun siirsin hevosia tarhoista sisälle. Ei tullut alle ja pysyi riittävän kaukana. Suurimmaksi osaksi makasi jossain tai touhusi omiaan. Kyllä siitä hyvä tallikoira saadaan. Kunhan ei rohkaistuisi liikaa hevosten kanssa. Mahdollisuus siihenkin on. Yhtenä päivänä oli vain tarhassa makoillut syömässä lantaa (yritän kyllä kieltää tarhoihin menon), kun poni oli rauhallisesti tullut katsomaan, mikä outo möykky siinä on. Enne oli pitkään vain katsonut ponia, mutta kun se oli kurottanut turpaansa, niin koira oli lähtenyt. Lähtökään ei ollut mikään erityisen nopea, mutta reipas kuitenkin. Vähän piti kurkata taaksepäin, jotta varmistui, ettei kukaan seurannut.

Tänään aamullakin viikonlopun aktiivinen toiminta näkyy. Tähän asti luulin, ettei Enne saa tarpeekseen Viiman kanssa leikkimisestä, mutta nyt kun sekin on nähty, niin mikään ei voi enää yllättää :) Hirveän vähän se nukkuu, vaikkei kuitenkaan vanha ole. Koulusta tullessakin on juomakuppi tyhjillään, joten jotain se täällä tärkeänä touhuaa, kun ei ole kukaan vahtimassa :)

Koulutusta? Ei hirveästi mitään olla opeteltu tavoitteellisesti, kun viikonloput menneet normaalia erikoisimmissa paikoissa. Tietysti niissä (ja muutenkin) tulee harjoiteltua kontaktia ja kuuluvuutta, sekä luoksetuloa. Enne on oppinut jotenkin menemään käskystä maahan, joten nyt painotetaan hieman enemmän seisomista. Kaikki kolme käskyä tulee kuitenkin yhdellä harjoituskerralla, kun olen opettanut samalla vaihtamaan näitä asentoja niin, että takajalat olisivat paikallaan ja vain etujalat liikkuvat. Ollaan myös villeinä leikkihetkinä aloitettu opettelemaan esineen kiertämistä, mutta se on ihan aloitustasolla, vaikka pari kertaa onnistunut älyttömän hyvin minun räpeltämisestä huolimatta. Enne on yksinkertaisesti vain niin hyvä! Ja suloinen :)

Korvatilanne :) Ennen korvat ovat hyvin hassut. Vasenhan sojottaa sivulle ja on ihan miten sattuu, kun oikea yrittää itsepintaisesti nousta pystyyn :) Ennen Hesan reissua oikea olikin hyvin pystyssä, mutta matkan aikana se lopahti täysin. Sitten seuraavan viikon torstaiaamuna tajusin, että se oli vielä pysytmmässä kuin viikkoa aikaisemmin :) Nyt Enne nukkuu lattialla vartalo oudosti kietoutuneena ja oikea päällimmäisenä korvana pystyssä. Ei siitä pystyä tule, mutta voihan aina toivoa :)

Ja sitten vielä pitää lisätä, että Enneä sanottiin haisunäädäksi, kun sillä oli takki päällä. Se näyttää siis mäyrältä, haisunäädältä, Heidi-hamsterilta ja itse kutsun sitä Marilyniksi nenän päällä olevan mustan pisteen vuoksi :) Ja onhan se tietysti myös tiikeri ja sudenpentu.

Jostain syystä piti yhtenä iltana mennä nukkumaan pentulaatikkoon, jossa nukkunut tasan yhden kerran ensimmäisenä yönä :-)

Paljon on nähty ja koettu

Aika kuluu ja pikkutyttö kasvaa huomaamatta. Perjantaina oli 7,3 kiloa mittarissa :)

Kaikenlaista jännää on tapahtunut. Käytiin tosiaan kaksi viikkoa sitten katsomassa hevosia, mutta onneksi ne pysyttelivät kaukana, niin eivät ihan hurjan pelottavia olleet. Enne tapasi myös tallikissat ja -koirat, joista jälkimmäiset vain pikaisesti nuuskaisten. Kissoja hieman kierteli, mutta kun tallinomistaja otti yhden syliin ja kyykisteli kissa sylissä matalana yritti Enne vain pusutella, eikä varonut, vaikka jalka vähän ottikin tukea kissan selästä :) Onneksi Viiru on rauhallinen kissa, eikä välittänyt.

Käytiin myös lehmiä katsomassa samalla viikolla, jotka sitten olivatkin muutaman asteen pelottavampia, vaikka parsissa paikallaan seisoivatkin. Liian lähellä joka tapauksessa. Tunnin verran kyykisteltiin ja katseltiin nautoja, jotka möllöttivät ihmeissään takaisin. Enne uskalsi vähän haistaa yhtä turvasta, mutta muuten varoi menemästä liian lähelle. Enne näki myös, kun lehmiä ruokittiin Avantilla, eikä näyttänyt oikein edes huomaavan melua, kun piti vain viereisessä karsinassa olevia vasikoita tuijotella. Navetassa oli myös ihania ihmisiä, joiden rapsutuksessa Enne päätti heittää selälleen, joten taisi kuitenkin lopulta tuntea olonsa ihan turvalliseksi. Navetasta lähteminenkään ei ollut mitään ryntäystä, joten ihan tyytyväinen olen tähän kokemukseen.

6. päivä sunnuntaina olin jo ajamassa kauppaan, kun kävi mielessä, että taitaa olla loppiainen ja kaupat kiinni :) Enne oli kyydissä mukana, niin ajattelin ajella vähän ja käydä samalla katsomassa agihallia. Saarijärvelle on tullut Keski-Suomen ensimmäinen lämmitetty agilityhalli, joka tarkoittaa sitä, että treenimaksut ovat 'hieman' nousseet siitä, mitä olivat. Opiskelijallehan se on huono juttu... Löysin jopa paikalle varsin helposti ja kävi hyvä tuuri, koska samana päivänä oli hallin avajaiset. Enne pääsi käymään ihan sisällä ja tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin. Tyttö ei välittänyt lähellä olevista koirista juuri ollenkaan ja pystyi rauhoittumaan ihmispaljoudessakin, sitten kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Avajaisissa oli myös suojelunäytös ja mietin hetken, että olisiko rotikoitten haukkuminen liian pelottavaa, mutta päätin kuitenkin jäädä kokeilemaan. Enne katsoi hyvin tyynesti vähän matkan päässä kumeasti haukkuvaa koiraa. Ymmärsi varmaan, ettei haukku ollut hänelle tarkoitettu. Muutama edessä oleva ihminen varmaan rauhoitti myös tilannetta. Olen hyvin tyytyväinen tähänkin reissuun.

Viime viikon tiistaina lähdettiin iltapäivällä luokkalaisen luokse tutustumaan viisi kuukautiseen huskypoikaan. Enne ujosteli ensin, mikä on ymmärrettävää, koska kokoeroa oli ja Vili yritti hyvin innokkaasti tehdä tuttavuutta. Ei kuitenkaan mennyt kuin viisi minuuttia, niin Enne jo hyppi takajaloilleen kutsuen leikkiin. Korvat olivat vielä vähän takana, joten ihan satavarma ei kuitenkaan ollut. Mentiin sitten sisälle, jossa alkoi hämmästyttävän hiljainen leikki. Kumpikaan ei ärsyyntynyt toiseen ja muutenkin tuntui mielet menevän samaa rataa. Kumpikaan ei haukkunut tai muuten äännähdellyt. Enne olisi varmaan jatkanut loputtomiin, vaikka alkoi lopulta jo liikkeet hidastua niin, että Vili sai hyvin väistettyä. Pidettiin sitten rauhoittumisharjoitus sylissä, josta Enne kyllä ilmaisi selvästi mitä mieltä oli. Lopulta, kun oli lopettanut vinkumisen ja rauhoittui päästin menemään ja muutaman askeleen jälkeen kävi makaamaan. Molemmat makailivat tyytyväisenä ja lähdettiinkin pian sen jälkeen.

Viime viikonloppuna oli edessä Helsingin matka, johon olin suunnitellu pelkästään kasvattajalla käymisen ja hissin tutustumisen junailun lisäksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun Enne tepasteli tuntemattomalla maalla häntä pystyssä, niin ajattelin, että hyvin voidaan käydä kauppakeskuksen hälinässäkin.

Mennessä ei tarvinnut vaihtaa junaa, joten jökötettiin koko matka samalla paikalla. Tampereelle asti oli vähän tylsää, kun vaunussa ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Sitten tulikin nainen lapsen ja mäyräkoiran kanssa ja Enne sai paljon rapsutuksia ja mäyrikseltä vähän mustasukkaista murinaa.

Lauantaina käytiin päivällä kauppakeskuksen hulinassa, jossa Enne sai paljon ihastelevia katseita ja muutama kävi moikkaamassakin. Harjoituksen tarkoitus, rauhoittuminen, onnistui loistavasti. Ei mennyt kauaa, kun makaili maassa ja katseli mitä kaikkea ympärillä tapahtuikaan. Lopulta ei tarvinnut enää edes nousta kysymään läheltä kulkevilta rapsutuksia, eikä pitkä koliseva ostoskärryjonokaan saanut aikaan tytössä oikein minkäänlaista reaktiota. Kaksi kertaa rauhoituttiin. Ensin niin, että minä istuin penkillä ja toisella kertaa liukuportaiden vieressä minun seistessä. Kummassakaan ei mitään ongelmia ja tajusi nopeasti, että on kannattavaa maata rauhallisesti maassa, jotta ilmasta sataa herkkuja. En olisi voinut kuvitella menevän paremmin.

Iltapäivällä käytiin sitten Even luona. Enne taisi olla kiinnostuneempi leikkimään Nasun ja Gizmon kanssa kuin tämä kaksikko. Nasu oli selvästi molemmille pennuille se kaikista mielenkiintoisin kohde :) Sisällä siskokset leikkivät enemmänkin. Leikin tyyli oli painiminen, kun Enne ei oikein tiennyt, että kannattaako toisen leluja ottaa. Aikaa vierähti touhutessa ja molempia alkoi selvästi väsyttää, joten lähdettiin takaisin Helsinkiä kohti. Eveltä sain taas hyviä vinkkejä koirankoulutukseen :) Illalla Enne jaksoi vielä kovasti riekkua ja juoksennella, joten ei tainnut päivä olla ainakaan liian raskas :)

Sunnuntaina lähdettiin sitten kyläilemään tarkoituksena testata hissin pelottavuutta. Ei ollut pelottava ollenkaan! Ensin annoin herkkuja ilman, että ovi meni kiinni, jonka jälkeen ovea availttiin ja suljettiin. Enne ei näyttänyt ollenkaan välittävän, että joutui pieneen tilaan. Hissin liike ylöspäinkään ei tuntunut aiheuttavan hämmästystä. Vierailun aikana mentiin useaankin kertaan pieneen komeroon ja Enne ymmärsi nopeasti, että parhaiten herkut saa, kun vain istuu ja tapittaa omistajaa :) Olen hyvin ylpeä pikkulikasta!

Helsingistä Jyväskylään täytyi vaihtaa Tampereella junaa, eikä vaihdossa oikeastaan mitään ongelmia ollut, kun ei ollut kiirekään. Samaan junaan tuli sisarukset, joilla oli sekarotuinen koira mukanaan. Ne olivatkin ainoat koiravaunussa olevat meidän lisäksi, joten annettiin tutustua ja leikkivätkin hetken. Vähän pelkäsin, että Enne pissii junaan, kun en enää riehumisen jälkeen kerennyt käyttämään ulkona. Oli kuitenkin siivous välineet mukana, niin ei mitään käynyt. Niinhän se on, että jos on sateenvarjo mukana, niin ei varmasti sada :) Onneksi näin. Enne rauhoittui ihan kiltisti, kun päätettiin, että sai riittää. Tietysti jonkin aikaa piti yrittää eri tapoja jatkaa leikkiä, mutta nopeammin silti rauhoittui kuin seropi :)

Piti käydä sunnuntaina Vertaalan kautta, koska auto oli siellä, niin Enne sai vähän aikaa roikkua Tiitun karvoissa. Tiitu leikki vähän, mutta kyllästyi aika pian.

Eilen tiistaina päätin, että matkasta oltiin toivuttu, vaikkei Enne ollutkaan väsymisen merkkejä näyttänyt, joten käytiin taas agihallilla tällä kertaa treenien aikaan. Enne näytti hyvin epävarmalta sinne mennessä. Häntä alhaalla ja liikkui varovasti. Hetki pyörittiin ulkona ja kuunneltiin koiran haukkua ja Enne ihmetteli hajuja. Sisällä oli ihmisiä, mistä pentu ilahtui suuresti. Tavattiin sillä reissulla monta ihmistä ja koiraa ja lähdettiin paikalta voittajina! Enne häntä pystyssä hyvin innoissaan. Yritti jopa käydä tervehtimässä kaukana olevaa collieta, joka oli nopeasti käynyt pikkupalleroa haistamassa aikaisemmin :) Enne käyttäytyi muutenkin hyvin. Rauhoittui alku sähläyksen jälkeen hyvin ja kiinnitti lopulta minuunkin huomiota sen verran, että pystyin pyytämään ihan yksinkertaisia juttuja. Taas olin lähtiessä pelkästään tyytyväinen. Mitä muutakaan voi olla, kun on niin hyvin käyttäytyvä koira?

Tästä päivästä voi kertoa sen verran, että koulun jälkeen lähdettiin käymään lähellä olevalla järvenjäällä, jossa treenattiin vähän luoksetuloa kämppiksen avustuksella ja muuten vain oleiltiin. Enne löysi heti pilkkijän jättämän kalan, jonka kerkesi nopeasti popsaista suuhunsa. Löydettiin myös useat jäniksen jäljet, joita seuraamalla (toisaalta väärään suuntaan) tyttö taisi löytää herkullisen jäniksen papanan :) Kunnolla en nähnyt, mutta en keksi mitä muutakaan se olisi syönyt. Mukavasti katsoo mihin kuljetaan ja jos pysähdytään, niin tulee katsomaan hetken kuluttua, minkä takia ryhmä ei liiku. Vähän mähläsin, kun kutsuin Enneä silloin, kun sen huomio oli kiinnittynyt telmiviin lapsiin. Yksi kerta olisi riittänyt, mutta näin kävi muutaman kerran. Ja jostain kumman syystä ei kuulo parantunut toistamisesta :) No treeniä jatketaan. Näin käy joskus. Enneä väsytti ensimmäisen kerran kotiin tullessa tällaisen urheilusuorituksen jälkeen. Tätä kirjoittaessa on ladannut akkuja ainakin puolitoista tuntia, joten taitaa kohta taas olla täynnä tarmoa :)

Koulutustilanne: Enne on oppinut istumaan ja keilaamaan kuitenkin pienellä varalla, että kuulo pettää tai muuten vaan on tylsää hommaa. On myös huomaamatta oppinut leikinlomassa päästämään käskystä irti, vaikka saa vielä pari sekuntia odotella, että irrottaa kokonaan. Hämmästyttävää minusta silti :) Luoksetuloa ja noutoa yritetään harjoitella, koska ne olisi minun mielestäni kivempia. Enne ei ole samaa mieltä tästä asiasta...

Huh huh. Kummasti meni aikaa tätä kirjoittaessa :) Pitäisi varmaan kirjoittaa useammin...

Junassa pitää ottaa rennosti.

Hyvää Uutta Vuotta!

Viikkoja on vierähtänyt nopsaan ja Ennen tajuan kasvaneen vasta, kun naapuri huomautti asiasta :) Ei sitä ite huomaa, kun joka päivä näkee.

Joulu vietettiin Vertaalassa, jossa Enne riepotteli Tiitua melkein miten tahtoi. Onneksi veljen koira oli kylässä kanssa, sillä sheltti oli parempaa kokoluokkaa ja innokkaampi leikkiin kuin rauhallinen lappalainen. Eivät tytöt meinanneet lopettaa leikkiä ollenkaan ja Viima kyllästyi lopulta pennun naskalihampaisiin. Harmittavasti ei vain osannut komentaa, joten piti ihmisten laittaa lopulta stoppi leikille. Hyvät kaverit niistä kuitenkin tuli :)

Joululomavierailu vähän pitkittyi, kun isän auto meni rikki, niin piti lainata loppuviikosta autoa, että pääsi töihin. Joku päivä käytiin juna-asemalla, mutta muisti on niin hatara, ettei päivämäärästä ole tietoa. Joku päivä joulun jälkeen joka tapauksessa :) Enne oli hyvin rohkea ja katseli kiltisti pientä hälinää. Ulistakin piti, kun ei päässyt tervehtimään jokaista ohikulkevaa ihmistä. Puolisen tuntia oltiin asemalla ennen kuin odotettu juna saapui. Onneksi ei ollut enää kauhea pakkanen, niin tarettiin molemmat hyvin. Junakaan ei tuntunut pelottavan, kun saapui raiteelle hyvin rauhallisesti. Saa nähdä missä vaiheessa lähdetään sitten kyytiin asti.

Samana päivänä Enne matkusti autossa ensimmäistä kertaa irti takapenkillä ilman mitään ongelmaa. Ei kovin paljoa pyörinyt ennen kuin asettui omalle viltilleen nukkumaan. Hieno pentu!

Ollaan aloitettu hitaasti opettelemaan noutamista. Usein jättää lelun lattialle, kun lähtee juoksemaan minun perään, mutta monta kertaa on tuonut käteen asti. Eilen leikittiin keilausta. Kahvipurkki oli hyvin kiinnostava ja meinasi olla jopa kiinnostavampi kuin juustopala. Ei ainakaan ollut ongelmia työntää sitä nurin :)

Tänään Enne joutui ekaa kertaa pesulle. Tassuja suihkuttelin samalla syötellen juustoa, niin lopulta ei enää ollut inhottavaa, kun vettä osui tassuille. Paljon se on ihmetellyt, kun olen välillä pitänyt hetken suihkua auki, että mikä juttu siinä on. Toivottavasti tästä kehitytään, ettei vesi enää ällötä. Vedet kyllä nuolisi mielellään lattialta :)

Huomenna lähdetään katsomaan hevosia ja luultavasti nähdään myös koirat ja kissat. Jännittää nähdä, miten reagoi isoihin eläimiin. Koiriin on alkanut suhtautumaan hieman rohkeammin, kun niitä on nähty jonkun verran.

Parempaa ja toiminnallisempaa uutta vuotta! :)

Tarinaa Tiitun lapsosesta

Ensimmäinen yö poissa kotoa, eikä mitään nukkumisvaikeuksia. Ja kun eilen illalla tänne Vertaalaan saavuttiin, niin itsevarmasti häntää heiluttaen kulki pihalla. Liekö muistanut, että täällä ollaan käyty ennenkin.

Enne on ihastunut Tiituun, ja Tiitu pitää pentua vähän omanaan :) Iltalenkiltäkin, kun tuli, niin oli kuulema ruvennut pihaan tullessa vinkumaan ja kun lapsi itkee häkissään käy Tiitu tarkastamassa, mikä on hätänä.

Tiitun kanssa Enne pääsee jonkunlaista painia harrastamaan, mutta leikki on sykäyksittäistä, kun Tiitua ei jaksa kiinnostaa ja pikkupetokin väistää, jos isompi ryntää päälle painimaan. Eilen luulin, että Tiitu antaa pennun ihan miten vain riehua. Ei tuntunut kärsivällisyys katketa millään, mutta tuli siihenkin sitten jokin raja. Ja ihan aiheesta. Enne kävi iltakierroksilla, kun Tiitu olisi jo halunnut nukkua. Enne otti hetkeksi opikseen, mutta kohta se oli jo taas painimassa. Välillä käy Tiitua sääliksi, vaikka onneksi sillä on niin paksu karva, ettei naskalit tunnu missään. Enne saattaa raahautua muutaman metrin pitäen kiinni Tiitun kauluksesta, joten ei kauheita kipuja toinen saada repimisestä.

Tänään käytiin autoilemassa ja Enne jäi autoon, kun käytiin mattokaupassa. Nukkui siellä rauhallisesti  käpälä kuonon päällä :) Käytiin myös eläinkaupassa, jossa oli vaaka, joten sain punnittua ensimmäisen kerran. Paino 10 viikkoisena 5,3 kiloa. Pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia se vaaka...

Illalla käytiin veljen luona synttärikahveilla, jossa Enne kulki kuono maassa pitkän aikaa ennen kuin huomasi kissan. Molemmat katselivat toisiaan varovaisesti ja kiinnostuneesti, muttei niistä mitään sydän ystäviä tullut. Kissa vähän käpälällä koetti tuolilta tunnustella, mutta koira ei huomannut. Molemmat jättivät toisensa rauhaan, eivätkä suuremmasti välittäneet toisistaan. Vähän piti sivusilmällä kuitenkin tarkkailla toista. Lilli-labbis ei ollut tällä kertaa kotosalla, mutta ehkä Enne on vähän liian pieni tapaamaan nuorta sporttitätiä.

Enne maistoi vierailulla myös ensimmäistä kertaa oikeaa luuta, joka oli ensin hyvin pelottava. Kaarteli pitkään, mutta kun käsissäni sitä pyörittelin, niin lopulta uskalsi tulla haistamaan, jonka jälkeen piti vähän haukkua ja lopulta innostui syömään. Olisi varmaan yrittänyt narskuttaa koko luun, jos olisi antanut. Saa nähdä tuliko maha sekaisin maistelusta, rupeeko yöllä hätäsireeni soimaan.

Kaikki on muuten mennyt hyvin, paitsi Koopo on alkanut pitämään pentua iljettävänä. Välillä ihme murinaa kuuluu, mutta sitten taas ei ongelmaa. Ennekään ei ihan aina tajua, että pitäisi väistää, jos sattuu olemaan kiinnostavia hajuja lattiassa. Pitää vain pitää rontteja silmällä ja toivoa, että Kopokin tottuu lopulta.

Ei ole tänään vielä tullut maailmanloppu, mahtaakohan tullakaan?

Kummitustarinoita

Syntymäpäivän kunniaksi Enne söi läppärin johdon poikki, ja tämä vanha romu ei toimi ilman jatkuvaa latausta. Ei ollut johto tietenkään seinässä, joten vaaratilannetta ei sattunut.

Käsittelyharjoituksia ollaan jatkettu ja kynsiä vähän leikelty. Harjauksen ja kynsien leikkuun opettelussa on se ongelma, että pennulla tahtoo olla kaksi vaihetta: joko täysillä eteenpäin tai sitten nukutaan :) Aamulla rauhallisempi, iltaa kohden alkaa kierrokset nousta. Mistä lie johtuu.

Eilen käväistiin eläinkaupassa Äänekoskella, jossa oli paljon rapsuttelijoita. Ennen ihmisläheisyys on vähän ongelmallista, koska en viitsisi pitää pihassa vapaana, kun varmasti lähtee muiden ihmisten perään. Ja kauniin pennun vastaanotto on tietenkin aina iloinen, joten käytös vain vahvistuu. Ei haluaisi kuitenkaan pitää vain narussa, kun ei pääse juoksentelemaan samalla tavalla. Saa nyt nähdä mihin suuntaan kehittyy. Kuitenkin yritys pitää Enne poissa tevehtimässä ihmisiä on kova.

Eilen aloitettiin myös 2on2off harjoittelu illalla, kun energiaa tahtoi riittää päättömään kaahailuun kymmenen jälkeenkin (sen verran on lyönyt päätään, että onkohan aivosoluja kuollut paljonkin :). Niin paljon energiaa purkautui, että harjotus vaihtui paperin päällä makaamiseksi. Toisaalta, jos se on luontevampaa tälle pennulle, niin eipä kontaktilla makoilukaan haittaa.

Ollaan tehty myös pieniä hetki kosketusharjoitusta. Ei joka kerta halua tehdä samaa toistoa, niin harjoitellaan tällaisia yksinkertaisia asioita. Tässä eräänä päivänä yhtenä sekoiluhetkenä Enne sai päähänsä repiä 'alkeispussin' kangasosana olevaa pyyhettä (jonka  läpi on muuten välillä mennyt huvikseen). Kietoutui siihen ihan totaalisesti! Näytti paljon kummitukselta :)

Ulkona on alkanut kuljeskella hyvin itsevarmasti häntä pystyssä. Koiran haukunta on edelleen hälyttävää, mutta sitä treenataan. Tänään lähdetään käymään yökylässä Vertaalassa, jos siellä totuttelisi pulkkaan, kun nekin on niin arvaamattomia välineitä.

Tilanteen nollaus

En ole ajatellut, että olisin vaatinut pennulta mitään. Eilen keskustelin kasvattajan kanssa ja huomasin, että käytöksestäni oli tainnut tulla yliyrittämisen piirteitä. On niin paljon kaikkea, mitä haluaisi pennun kanssa tehdä ja kokea :) Evestä oli paljon apua ja huomasin ajatelleeni enemmän mitä kaikkea Enne ei tee sen sijasta, että ajattelisin mitä kaikkea se tekee.  Tahdon vähän liikaa analysoida mitä kaikkea Enne miettii, vaikkei sitä oikeastaan voi tietää, joten olen nyt antanut kokonaan olla. Se on hieno pentu, joten päätin, että unohdetaan kaikki ja vaan oleillaan ainakin jouluun asti. Evelle kiitokset!

Enne on ollut hienosti yksinään, kun olen käynyt postissa tai keskiviikkona, kun vein auton huoltoon. Leikitän ennen lähtöä ja sitten rauhoitutaan, joten luultavasti nukkuu koko sen ajan kun olen poissa. Keskiviikkona imuroin ja vähän kummastutti ääni, mutta on niin hiljainen imuri, ettei varsinaisesti pelännyt. Kävi vähän nuuhkaisemassa muuten repi leluaan seuraillen tapahtumia. Kateltiin keskiviikkoiltana televisiotakin ja Enne katseli pientä ruutua hyvin kummissaan käännellen päätään. Oikein suloinen :)

Käsittelytreenejä ollaan tehty, vaikka Enne näyttää nauttivan kosketuksesta muutenkin. Sitten tehdään kontaktitreenejä ja leikitään useasti päivän aikana muutama vetoharjoitus tai palloheitto, kuten kasvattaja neuvoi. Leikin aloittaminen pitää vain katsoa, että leikkii omilla leluillaan eikä matonreunalla. Jos aloittaa leikkimisen tyhjästä on usein mielenkiinnoton, eikä viitsi silloin huomioida, kun leikkii jollakin kielletyllä.

Näiden lisäksi kynsien leikkaamisen ja harjauksen opettelua. Kaikkea normaalia opetellaan ja unohdetaan paikoissa käyminen.

Tänään 9 viikko- synttärit :) Käytiin metsässä kävelemässä ja tuli kohtalaisen kokoinen puunrunko vastaan. Enne sitten yritti yli, vaikka olisi päässyt alikin vähän ryömimällä. Oli oikein ylpeä itsestään, kun hyppäsi rungolta alas. Häntä pysytssä ravasi onnellisena ohitseni :)

Maailman paras lelu :)