Opelit on kuraa

Eilen aamulla oli sitten jarrut jäätyneet autosta ja samalla oli jäätynyt toinen takapyörä kiinni. Ajoin sitten tyhmänä huoltamolle auton lämpiämään, kun täällä ei muuallekaan saa ja tietysti se pyörä oli sinä aikana kulunut. Taas jarruhuoltoon ja uusien takarenkaiden hankinta (onneksi mulla on ihanat vanhemmat). Ei siitä sen enempää.

Eilen olisi Ennen kanssa pitänyt lähteä taas juoksemaan metsään, mutta se seikkailu muuttui nukkumiseksi huoltamon vastaanotolla. Ainakin paljon uusia ihmeellisiä hajuja ja ääniä on lisätty tytön kokemuksiin. Vähän taas paikka pelotti, mutta nopeasti tottui ja leikkiinkin yltyi hetkellisesti.

Töttöröröö! Minut taidettiin eilen alentaa virallisesti leikki- ja makupala-automaatiksi. Ainakin sen verran puulta näyttää leikkiminen maistuvan mun kanssa, ja ulkona on paljon ääniä ja hajuja, jotka voittavat kutsumussutukseni. Paljonhan uutta koettavaa pennulla on, mutta Enne melkein tajusi jo, että ei sen tarvitse minun kutsuani kuunnella. Eihän sille mikään mahda, jos se päättää olla tulematta.

Tänään on sitten leikkimistä ja makupalojen sullomista suuhun rajoitettu, jonka lisäksi aloin leikittämään pentua muilla leluilla kuin ne, jotka löytyvät lattialta. Enkä leiki koko valveilla oloaikaa. Saa Enne leikkiä välillä yksin, kun senkin homman niin luontevasti osaa. Yleensä tahtoo vain oma lelu vaihtua johonkin muuhun kuten mattoon tai tuolinjalkaan :) Jospa minäkin rupeisin pentua kiinnostamaan enemmän kuin vieraat ihmiset. Näyttänyt tänään toimivan jontenkin.

Eilen kävi ärsyttävä moka minulta. Opeteltiin hihnassa kävelemistä ja ajauduttiin hieman kauemmaksi kuin minne asti normaalisti mennään. Enne oli päässyt juonesta kiinni ja käveli hienosti vieressäni, johon olin sitä juuri palkkaamassa, kun naapuripihassa alkoivat koirat räksyttää. Ennehän sai tietysti salamannopeat lähöt, vaikka ei kauaksi remmissä ollessaan päässytkään. Välillä tuntuu, että on ajatellut asiat hyvin, mutta kun jotakin tapahtuu odottamattomasti pää vain lyö tyhjää. Jos olisi lopettanut viisi metriä ennen, niin koko järkytykseltä olisi säästytty. Kyllä harmittaa.

Tänään käytiin vaihtamassa uudet talvirenkaat taakse eri paikassa kuin missä oltiin eilen. Siellä oli mukava mies, joka antoi herkkuja ja otti syliin :) Ennen yksi hyvä ominaisuus on se, että se on pystynyt rauhoittumaan ja nukkumaan kaikissa uusissa paikoissa varsin nopeasti. Ulkona leikkiminen kuten myös näissä oudoissa paikoissa on vaikeaa. Sen verran herkkä koira, mutta totuttelua totuttelua...

Renkaidenvaihdosta tullessa käytiin keskustassa kävelemässä hihnassa. Hyvin tyytyväinen olen likkaan. Käveli suurimman osan nätisti vieressä pienestä matkasta, joka tehtiin. Herkkujen voima on suuri! Ei kerennyt edes mitään pelottavaa tapahtua.

Enne oli tänään ekaa kertaa kunnolla yksin pidemmän aikaa, kun kävin hämmästyttävästi läpäisemässä tentin. Leikittiin ennen kuin lähdin, jonka jälkeen rauhoittelin tytön sylissä. Katsoi rauhallisesti petiltään, kun lähdin. Vasta jälkeen päin ajattelin, että olisi ollut järkevää laittaa kamera kuvaamaan sen verran, kun siinä on tillaa, mutta myöhäistä se enää sitten oli. Ehkä seuraavalla kerralla. En usko, että se on täällä kuitenkaan kauheasti itkenyt. Matto oli kunnolla rytyssä ja koira venytteli ja haukotteli rauhallisesti, kun tulin sisään. Ei siis mitään paniikkia yksinolosta.

Huomenna auto huoltoon. Vielä en ole päättänyt otanko koiran mukaan vai opetteleeko se taas yksinolemista. Torstaina kuitenkin saa taas nauttia asunnon tuhoamisesta pari tuntia.

Enne testasi uuden petinsä ennen kuin totesi sen olevan nukkuimiskelpoinen :)