Eilen käytiin autoilemassa ja pysähdyttiin samalla käymään eläinkaupassa. Enne oli hyvin tyytyväinen vierailuun, koska näki monta ihanaa ihmistä. Muutenkin selvästi ihmisrakas pentu, tulee sitten vastaan millainen tallaaja tahansa. Ja hirmu rohkea ihmisten kanssa, vaikka muita koiria selvästi arastelee.
Käytiin autolla myös vähän kauempana metsässä kävelemässä ja selvästi nauttii juoksemisesta. Meinaa välillä unohtua, että pitäisi seurailla mielenkiintoisten hajujen lisäksi myös omistajan kulkemista. Eipä tuon ikäisen pennun kanssa metsässä haittaa ole. Illalla tai aikaisin aamulla, kun ei pihoilla kulje autoja välillä silti hieman pelottaa, kun Enne jää kauaskin haistelemaan. Joka kerta pinkoo kuitenkin luokse. Siitä tulee oikein hyvä sprintteri :)
Ennellä on aika kevyt puruote. Paitsi tietysti housunlahkeesta. Vähän mietitytti, että osaako sitä leikittää niin, että ote paranee. Tainnut olla osittain myös elämänvaihdoksesta johtuvaa. Näkeehän siitä totta kai, että on leikkisä pentu ja kasvaessaan kova vastus. Tahtoo vain välillä epäilyttää omat kouluttajataidot. Tyttö taitaa olla iltavirkku, koska illalla kaikista villeimmillään. Ei ole kuitenkaan nukkumaan menossa ollut onneksi vaikeuksia.
Eilen imuroitiin lyhyesti. Kiltisti katseli ja vähän kävi haistelemassa ja vähän yritti ottaa letkusta kiinni. Tarkastuksen jälkeen asettui makaamaan ja seuraili vain liikettä. Puhdasta ei tainnut tulla minun imuroinnista, kun ei ollut johto seinässä :) Ehkä tässä joku päivä saisi aikaiseksi siivota...
Tänään oli matka Vertaalaan vanhempien luokse. Käytiin Tikkakosken kautta, jossa Enne tapasi Koopon. Vähän taas pelotti pikkulikkaa. Eikä mikään ihme, kun Koopo on ainakin viisi kertaa suurempi. Isohurtta heilutti häntää ja ei ollut moksiskaan uudesta tuttavuudesta. Moneen kertaan piti kuitenkin käydä haistelemassa, että mikä ihme semmoinen rääpäle on.
Vertaalassa tavattiin taas Tiitu, joka osoittautui tutuksi, vaikka olikin ensin haukkumassa häkissä. Ulkona Enne katsoi vähän minne meni ja väisti muita koiria, jotka kävivät aina silloin tällöin haistelemassa tulokasta. Sisällä olo oli kuitenkin luontevampaa, eikä mennyt kauaa, kun oli aika kelliä lattialla selällään ja maistella ovea. Tietysti kaikki huoneet oli pitänyt ensin tutkia ja kerran työntää kuono hiirenloukkuun. Ihailtavan nopeasti toipui koettelemuksesta ja oppi kerrasta toisin kuin jotkut muut pennut...
Enne tuntuu sosiaalisesti hyvin fiksulta koiralta. Varovainen, mutta kuitenkin rohkea. Ei kauaa mene, kun lähtee jalkojen välistä kävelemään kauemmaksi. Vaikka muiden koirien ahdistelu hämmentääkin. Ei ala heti leikkimään, eikä tunge päälle. Tiitu kyllä yritti kutsua leikkiin, mutta Enne ei ollut vielä siinä vaiheessa valmis. Illalla kyllä yritti komentaa Tiitua leikkiin, mutta tätiä ei enää jaksanut kiinnostaa. Pari kertaa se taisi hyppiä leikkisästi päin, mutta unohti sitten asian kokonaan ja lähti puuhailemaan omiaan. Enne yritti komentaa myös Koopoa leikkimään, mutta ei tainnut jättiläinenkään oikein olla varma, miten leikitään haukkuvan jojon kanssa.
Uskon siis, että matka oli Ennen mielestä oikein mukava, vaikka se sisälsikin paljon autoilua. Mutta taas näki paljon ihania ihmisiä! Muutaman kerran vikisi lähtiessä, kun joutui häkkiin, mutta rauhoittuu nopeasti. Myös Vertaalassa itki häkissä hetken, kun ei syödessä uskallettu pitää vapaana, kun ei tiedä, miten Koopo olisi pöydänalusta puolustanut. Taitaa tosiaan tytöllä olla luonnostaan rauhoittumisen lahja.
Illalla naksuttimeen ehdollistaminen jatkui ja luulenpa, että huomenna voi jo aloittaa seuraavan vaiheen.
Semmoinen hassu klassinen kohtaus sattui tässä joku päivä, kun Enne huomasi liikettä lattialla olevasta peilistä, niin piti käydä sen takana katsomassa ketä siellä oli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti