Ensimmäinen yö poissa kotoa, eikä mitään nukkumisvaikeuksia. Ja kun eilen illalla tänne Vertaalaan saavuttiin, niin itsevarmasti häntää heiluttaen kulki pihalla. Liekö muistanut, että täällä ollaan käyty ennenkin.
Enne on ihastunut Tiituun, ja Tiitu pitää pentua vähän omanaan :) Iltalenkiltäkin, kun tuli, niin oli kuulema ruvennut pihaan tullessa vinkumaan ja kun lapsi itkee häkissään käy Tiitu tarkastamassa, mikä on hätänä.
Tiitun kanssa Enne pääsee jonkunlaista painia harrastamaan, mutta leikki on sykäyksittäistä, kun Tiitua ei jaksa kiinnostaa ja pikkupetokin väistää, jos isompi ryntää päälle painimaan. Eilen luulin, että Tiitu antaa pennun ihan miten vain riehua. Ei tuntunut kärsivällisyys katketa millään, mutta tuli siihenkin sitten jokin raja. Ja ihan aiheesta. Enne kävi iltakierroksilla, kun Tiitu olisi jo halunnut nukkua. Enne otti hetkeksi opikseen, mutta kohta se oli jo taas painimassa. Välillä käy Tiitua sääliksi, vaikka onneksi sillä on niin paksu karva, ettei naskalit tunnu missään. Enne saattaa raahautua muutaman metrin pitäen kiinni Tiitun kauluksesta, joten ei kauheita kipuja toinen saada repimisestä.
Tänään käytiin autoilemassa ja Enne jäi autoon, kun käytiin mattokaupassa. Nukkui siellä rauhallisesti käpälä kuonon päällä :) Käytiin myös eläinkaupassa, jossa oli vaaka, joten sain punnittua ensimmäisen kerran. Paino 10 viikkoisena 5,3 kiloa. Pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia se vaaka...
Illalla käytiin veljen luona synttärikahveilla, jossa Enne kulki kuono maassa pitkän aikaa ennen kuin huomasi kissan. Molemmat katselivat toisiaan varovaisesti ja kiinnostuneesti, muttei niistä mitään sydän ystäviä tullut. Kissa vähän käpälällä koetti tuolilta tunnustella, mutta koira ei huomannut. Molemmat jättivät toisensa rauhaan, eivätkä suuremmasti välittäneet toisistaan. Vähän piti sivusilmällä kuitenkin tarkkailla toista. Lilli-labbis ei ollut tällä kertaa kotosalla, mutta ehkä Enne on vähän liian pieni tapaamaan nuorta sporttitätiä.
Enne maistoi vierailulla myös ensimmäistä kertaa oikeaa luuta, joka oli ensin hyvin pelottava. Kaarteli pitkään, mutta kun käsissäni sitä pyörittelin, niin lopulta uskalsi tulla haistamaan, jonka jälkeen piti vähän haukkua ja lopulta innostui syömään. Olisi varmaan yrittänyt narskuttaa koko luun, jos olisi antanut. Saa nähdä tuliko maha sekaisin maistelusta, rupeeko yöllä hätäsireeni soimaan.
Kaikki on muuten mennyt hyvin, paitsi Koopo on alkanut pitämään pentua iljettävänä. Välillä ihme murinaa kuuluu, mutta sitten taas ei ongelmaa. Ennekään ei ihan aina tajua, että pitäisi väistää, jos sattuu olemaan kiinnostavia hajuja lattiassa. Pitää vain pitää rontteja silmällä ja toivoa, että Kopokin tottuu lopulta.
Ei ole tänään vielä tullut maailmanloppu, mahtaakohan tullakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti